sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Häiriöö häiriöherkälle ja vähän kotijuttuja..

Pienenä yhteenvetona viikon toko-treeneistä:

Treenikenttä: Heurekan parkkipaikka, Tikkurila
Klo 18:00
Teema: Häiriö


  • Treenit alkoikin Mallalla heti paikalle saavuttaessa, jolloin jätin koiran autoon odottamaan hetkeksi aikaa. Odotti nätisti omassa boksissaan takapenkillä.
  • Kontaktitreenissä koirat olivat perusasennossa ja aina yksi koirakko mutkitteli (tässä tapauksessa kiersi kahdeksikkoa) koiriensa ympäri ja pyrki pitämään seuraamisessa kontaktin. Perusasennossa olevat koirat pitivät kontaktin. Tämä meni Mallalta kaiketi kohtalaisen hyvin.
  • Perusasennossa oloa ja kontaktin pitämistä häiriössä. Hannis vingutteli ja heitteli leluja. Malla suoriutu herkkyydestään huolimatta kohtalaisen hyvin. Naksuttelin katsekontaktista.
  • Paikalla makaamista ja Hanniksen häiriötä, ohjaajat seisoivat suoraa koiran edessä. Vaikka tekikin suht tiukkaa niin Malla tapitti aika hienosti ja piti kontaktia yllä samalla kun makasi paikallaan.
  • Luoksetulotreeniä niin, että maassa oli leluja ja ohjaajallakin oli leikki mukana. Mallalle tosi vaikea, eikä tainnut tulla kuin ihan kerran vain suhteellisen suoraa luo. Monena kertana jäi vähän puntaroimaan että luopuuko leikistä (joka lojui matkan varrella) vai ei, ja onnistui jopa luopumaan.Flunssaisen ohjaajan itsensälikoonlaitto Tätä pitänee treenailla vähän enemmänkin.
  • Noutoesineiden kuten metallikapulan ja puukapulan luovutustreeniä (omatoimisesti). Malla kyllä ns. mallaili metallikapulaa suuhun mutta ei varsinaisesti nostanut tai pitänyt suussa. Toki outo materiaali vierastutti mutta parannus oli huima aiemmasta totaalikieltäytymisestä. Puista noutokapulaa palautti suht kivasti eteen (ei tosin aina muista istua, mutta pääasia et tuo tiiviisti eteen) ja pitää hyvin.
  • Ruutuun hakee kivasti. Hannis kehoitti aloittaa hiljalleen häivytteleen namialustaa, eli seuraavassa vaiheessa alustaan ilmestyy nami kun koira on ruudussa eikä odota siellä valmiina jne. Mut ei pidetä kiirettä tämän kanssa.
Kun päästiin kotiin, niin isäntä oli kotiutunut ja koira oli niin onnellinen yhtenäisestä laumastaan. Voi sitä iloa!

Isännän poissaolon aikana olen soveltanut Jan Fennelin kirjasta lukemiani oppeja Mallan yksinoloharjoitteluun kuten myös hihnassa kulkemiseen. Hihnassa siis vain entistä enemmän otan johtoasemaa ja puutun entistäkin herkemmin pieneenkin vetämiseen. Ohitustilanteita vältän nyt tietoisesti ja kehitän niihin pakollisiinkin paraikaa taktiikkaa jolloinka Malla ei pääsisi toisille rähisemään. Muitten koirien sietämistäkin treenataan nyt hallitummin kuin ehkä aikaisemmin. Naapurin piskien katselusta palkkailen, jos siihen ei liity mitään mesoamista ja jos koira alkaa mesoamaan yhtään niin sitten täysin passivoidun.

Yksinolo: Eli nykyään kun meille tullaan käymään tai kun saavutana itse kotiin, niin koiraa ei huomioida lainkaan ensimmäiseen 5minuuttiin tai viiteen minuuttiin siitä kun on rauhottunut. Ja tuntuu että tämä toimii! Tuhot on jääneet taas tosi vähäiseksi ja nyt kun isäntäkin on alkanut noudattaa tätä hommaa niin koira on asian kanssa suhteellisen ookoo. Eli hiljalleen olemme taas alkaneet poistaa kompostihäkkejä suojaamasta seiniä ja sohvaa.. Muutaman päivän ajan olemme jättäneet Mallalle kotiin omalle paikalle kongin, jossa on ollut sisällä yleensä kinkkua tai/ja juustoa. Eli puruluut ja tikut ovat saaneet jäädä. Toki niitä tuolla kaapissa on olemassa vielä ihan senkin takia et jos kongin täyteainekset jotenkin sattuis olemaan loppu. 

Varmuuden vuoksi suihkuttelen myös Vademecum -suuvesiseosta pinnoille joita on 'tottunut' järsimään. En sitten tiedä onko siitä mitään apua. 



lauantai 22. lokakuuta 2011

Kaksin kotona..

Isäntä se taas karkasi liesuun ja jätti tyttöparat kotia. Suuntana oli Saariselän jylhät maisemat ja käsitykseni mukaan UKK-reittejä seurailevat. Matkaa taittavat 5 päivää ja majoitus on suunniteltu autiotupiin. Kuulostaa tosi hienolta seikkailulta ja odotankin yhdessä koiruuden kanssa onnellista (väsynyttä) rentoutunutta seikkailijaa kotiin.

Tänään aamulenkin jälkeen otin Mallan kanssa hieman noutotreeniä, lähinnä vain selvittääkseni että missä koiran kanssa nyt mennään.

Ensin tasaisella maalla nurmikentällä, yhdellä damilla 15m päästä nouto. Meni hyvin, palautti käskystä suht OK:sti eteen (tietty olisi voinut olla kiinteämpi mutta eikös se aina ;) mitä nyt pudotteli kokoaika damia ottaakseen sen uudelleen suuhun. Kahden kivasti menneen noudon jälkeen otin repusta toisen damin, vein sen toiseen suuntaan pellolle (jossa pitkä kasvusto) jälleen n. 15m päähän (koira odotti repun vieressä istuen) ja sitten taas nurmikentälle vajaan 10m päähän toisen damin. Vaadin ensimmäiseksi noudoksi tätä lähempää nurmikolla sijaitsevaa damia, mutta koira olisi halunnut hakea pellolta. Kävi vain nopeasti nappaamassa lähemmän, pyytämäni damin suuhun ja pudotti sen ja meinasi lähteä toista hakemaan, oli kuitenkin hihnassa joten sain sen estettyä. Koska en saanut ensimmäistäkään noutoa käteen, niin hain damin itse, pistin jälleen koiran istumaan repun viereen ja hain pelloltakin damin pois. Nyt tiedän missä mennään ja treenataan taas damilla kerrallaan.

Mielestäni tein sikäli ihan järkevästi tämän treenin (en siis oikein tiedä miten tota noutohommaa treenais) että lopetin sen siihen kun koira alkoi vinkumaan (halusi hakea toisen damin, eikä sitä mihin ohjasin) ja harjoittelu tyssäsi kokonaan siihen. Ja hain kaikki damit itse, eli koira ei  saanut tahtoaan läpi. Nyt jälkikäteen funtsin, että olisiko pitänyt tehdä jokin pieni noutoharkka vielä yhdellä damilla niin, että oltaisiin lopetettu onnistuneeseen suoritukseen. Mutta toisaalta; koirasta toi noutohomma on niin kivaa, että ehkä parempi päättää koko homma jos sen vetää läskiksi eikä tee kuten haluan. Ajattelin harkata palauttamista pentudamilla sisätiloissa - siis siten että palautus automatisoituisi eteen, niinkuin olen toko-noudossakin harjoitellut.

Isäntä vei kameran mennessään, joten tässäpä hieno webcamotos.
Erätulilla -ohjelmassa oli hauska pätkä sorsametsältä, kun nuori kihara oli ensimmäisiä kertoja noutotöissä. Hienosti haki, vaikka jotenkin tollereille tyypille toheltaminen ja iloinen työskentely ei tv-kameroille näkynytkään. "No mää nyt haen tän vaakun kun sä niin tahdot".
Ennen sorsametsästystä ihmeteltiin hirven metsästystä lapin tuntureiden ruskassa. Malla taisi olla hieman kateellinen Norjanharmaalle, joka sai työskennellä hirviporukan mukana ja juoksennella vapaana tuntureissa.

Kyllähän sitä mietti taas, että jospa mekin päästäis sinne metsälle ihan aikuisten oikeasti vaikka ensi vuonna.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Kuvattu ja peilattu @ Vetset, Kirkkonummi

Malla sai tänään Nupulta kyydin ja tytöt matkustivat kimpassa (thanks Alex!) Kirkkonummelle Vetsettiin, jossa järjestettiin tollereiden kesken kimppakuvaus (kiitos Anniina Nurmikivi / Redadict!) ja tietty Catille kiitokset kun ohjasi kokemuksen tuomalla varmuudella vähän jänskänkankeita ekakertalaisia.





Ennen auton starttaamista Malla & Nuppu kävivät juoksentelemassa pellolla ja hyvissäajoin sitte lähdettiin Alexin kanssa ajelemaan Kirkkonummelle. Matka meni ihan kivasti, kumpikin tytöistä matkusti omaksumallaan tavalla. Nupulla pitkä ajomatka tyhjällä vatsalla (paastota piti 10-12h ennen sessioita) kävi vähän liian rankaksi ja oksensi sitten viis kilsaa ennen kuin oltiin perillä. Ja vaikka lähdetiinkin reilusti ajoissa, oltiin vain hintsusti ajoissa - mitä vähän ajettiin harhaan :D Nopeasti Catin kanssa koetettiin valokuvailla Nuppulaisesta jonkinlainen seisotuskuva ja sitten laitettiinkin ekat silmätipat - vartin päästä sitten toiset. Malla taisteli silmätippojen kanssa hieman vastaan, mutta sitten saatiin koira haltuun ja tipat simmuihin ja sitte olikin suuret pupillit! Jonkin aikaa sisääntulon jälkeen (joudutiin hetkonen odottelemaan) Nuppu haettiin silmätutkimuksiin ja Metka tuli Mallalle pitämään seuraa :D

Suurisilmäinen Malla haettiin vuorollaan tutkittavaksi. Jännäähän se oli - omistajallekin. Koira nostettiin pöydälle, pistettiin istumaan, otin kuonosta kiinni (ja muuten koiruus oli tiukasti mun kyljessä kiinni) ja sitte täti sammutti valot ja piti sellasta härpätintä jolla tähtäs valoa koiran silmään ja jonkun linssin kanssa tutki silmänpohjat. Terveethän ne oli, koiraa vähän hirvitti ja oli tosi epävarma. Sitten täti otti kahta kauheemman härpättimen jossa oli vähän erilainen se valo ja tutki ilmeisesti mahdolliset ylimääräiset silmäripset, joita ei myöskään neitosella ollut. Eli silmät puhtaat ja terveet! Loistavaa!

Nuppu siirrettiinkin juuri silloin röntgenin puolelle (koirat siis käsitellään tuollain liukuhihna-menetelmällä kun kimpassa sinne mennään) ja Malla sai rauhoittavat. Piikki lihakseen ja huoneeseen nukahtamaan. Malla nukahti tosi nopeasti. Omistajalle se olikin sellainen tunteiden turnajainen, kun katsoi toisen rauhallista olemista mutta toisaalta kauhisteli sen reagoimattomuutta sen jälkeen kun korvatkin lakkasi liikkumasta äänien mukaan. Aika pitkään valvoin felivay-haihduttimen vieressä neitokaisen unta kun Mallaa tultiin sit hakemaan röntgeniin vuorostaan. Sinne mä sen sitte jätin köllöttelee.

Odotellessani seurustelin Lotan ja kumppaneiden kanssa, Luca kävi samoissa tsempaloissa kuvauksissa ja peilaamassa. Kävin myös katsomassa kun Metka makasi kanttuvei. Sillä oli silmätkin ihan auki :D

Lopuksi hoitaja pyysi minut röntgenhuoneeseen katsomaan uinuvan ruususen perään kun meni hakemaan kuvia. Lonkat siellä jo näkyikin, näytti kuulemma hyvältä ja mitään erikoista ei kyynärissäkään näkynyt. Eli lääkärin lausunto oli että ihan terveet paperit pitäis tulla mutta tervehän tarkoittaa jotain A&B:n väliltä.. Tuloksia odotellessa siis.

Lopuksi kannettiin hieman heräilevä rinsessa heräämöön, joka oli joku varastotila missä oli patja odottamassa. Siellä mä seurailin toisen tajuihin palaamista ja silittelin pientä ja rauhottelin. Sitten kun toinen oli niin paljon tajuissaan että nousi ylös, niin menimme odotustilan puolelle jossa maksettiin koko lysti ja päästiinkin menemään kotiinpäin.

Koko automatka Söderkullaan Malla istui omassa häkissään ja vinkui. Koko matkan Söderkullasta kotikylään Malla vinkui. Kylältä kotiin Malla sai matkustaa etupenkillä sylissäni ja kuolasi :D Malla -muru saikin jo ruokaa (joskus vähän ennen klo 9) ja nyt nukkuu onnellisena ruususen untaan sohvalla. Aina hereillä ollessaan se vain piippailee.

Nyt tytyllä on vähän krapula. Huomenna ois tokotreenit ja kisanomaisia suorituksia. Saas nähdä miten menee...


sunnuntai 16. lokakuuta 2011

! 100 Tekstiä Mallaa !

SNJ Päänäyttelyssä tuli urosten kehät katseltua. Mannekiineina oli random tollereita ja tietty ihanat Hugo ja Mallan serkkupojat Luca ja Kuje!

Ainstainin Bufferi Täynnä / Hanniksen kasvatti ;)

VSP & ROP -pennut

Vähän vilkkaampi urosmolleri, taisi saada esiintymistaitojen puutteellisuudesta huolimatta ihan OK arvostelun.

Luca

Hugo

Kuje
Oli kyllä ihan mielenkiintoista nähdä hirveästi tollereita, niihin kiinnitti nyt ihan eri tavalla huomiota kun ei ollut sitä omaa punaturk..itonta vertailukohdetta. (Itse siis olen niin kilpailuviettinen että tietenkin vertailen!) Ja eipä se myötäjännittäminen ollut ihan niin kamalan pasmat sekaisin laittavaa kuin se oman vuoron odottelu kehässä. Hienosti 'meidän koirat' veti ja esiintyivät parhaansa mukaan :) Kuje ja Luca saivat norjalaiselta tuomarilta ERInomaiset arvostelut ja Hugolle napsahti EH - ei siis huono! Lucan (pikku!)siskolle tein myös kopelointiharjoituksen ennen kehään astelua. Enpä ole hirveästi päässyt tekemään vieraille koirille kyseistä ruumiintarkastusta. Mukaan Lohjalta ostin pussin karkkia, vyöklipsillä olevan pienen tumman pussukan nameille, lähinnä omaa eleganssia boostaamaan sitten kun taas joskus kehään mennään, ja sit Mallalle narupallon.

Narupallo oli osa tätä meidän uutta treenipedakogiikkaa, eli palkaksi ja motivaattoriksi ja yhteistyötä lisäämään Malla saa leikkiä! Tokotreeneissä kyseinen narupallo oli ihan yliveto ja agitreeneissäkin sain palkattua jotain leikillä.

Tokotreenit Malla veti leikkipalkalla tosi iloisesti ja oli tosi hauskaa. Seuraavana päivänä tosin ohjaajalla oli vähän käsi kipeänä. Seuraamiseenkin saatiin ihan erilaista tempoa, kun käsissä pitelin The NaruPalloa ja heittelin sitä sitten palkaksi.Tällä linjalla ehdottomasti jatkamme :)

Agitreeneissä oli vähän tahmeaa. Oli ns "tuplaputki" -harjoitus jossa kaksi U -mallista putkea oli vastakkain ja näiden välissä hypyt. Ohjaajan olisi pitänyt tässä vain juosta edes takas ja koiran mennä putkesta hyppyyn ja hypyltä putkeen. Me oltiin Mallan kans tosi sekaisin siinä ja saatiin vain vaivoin kokonainen kierros aikaiseksi. Tämä harjoitus meillä oli oikeastaan viimeiseksi.

Sitä ennen me treenattiin Mallan kanssa rengasta, eli Malla meni renkaasta läpi ja naks ja palkka. No more questions? ok.

Ensimmäisenä kokeiltiin pussia. Pussi on siis vähän renkaantyyppinen kolo mihin koira pujahtaa, mutta loppuosa onkin kokonaan sellainen ... noh, PUSSI josta koiran pitäisi uskaltaa sujahtaa kuitenkin läpi. Alkuun kyseistä estettä harjoiteltaessa avustaja kuitenkin pitää pussin suuta koiralle auki, joten suoritus on hyvinkin putkimainen läpijuoksu. Mallalla ei oikein tuo palkkaus tässä toiminut :D Meni aina avustajalta nameja ronkumaan vaikka niitä koiran eteen koetinkin kylvää. Mutta kivaa oli ja koira meni vauhdilla pussiin, eipä kai siinä.

Rauha tulee pussista kokemuksen tuomalla varmuudella
Se olikin sitten viimeinen agikerta. Mukava harrastus, ehdottomasti aiotaan jatkaa, mutta koska ohjaaja tarvitsee niin valtavasti treeniä tuon koiran kanssa, niin parempi koettaa hakeutua johonkin vakiporukkaan treenailemaan. Tokossa tuommonen kurssimuotoinen toiminta vielä jotenkuten toimii.

Mallalla on ollut varsin arkinen loppuviikko, josta on myös kuvia, mutta ne eivät ole vielä mulla koneella. Seuraavaan postaukseen siis. Tämähän oli vuoronumeroltaan sadas! Allekirjoittanut kiittää ja kuittaa ja painuu petiin.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Kultahippuja...

Perjantaina aloitettiin päivä leikkihetkellä Nuppu-siskon kanssa jälleen paikallisessa koirapuistossa. Sipoon kunnan sivuilla on hirveän huonosti mitään tietoa annettu ei-paikalliselle tämän puiston sijainnista! siksipä ohessa karttalinkki... )



Näytä suurempi kartta


Otimme myös Nupun kanssa vähän seisotusharkkaa, mutta valitettavasti järjestelmäkamerasta oli akku loppu ja kokeilimme onneamme pokkarilla, mutta eipä siitä mitään tullut. Suttua vain! Nuppu oli päinvastoin oikein kiitollinen opetettava, klikkerillä näköjään saa aikaan mitä vain, kun meidän yhteinen kieli ei muuten niin hyvin synkannut (vielä). Kauniin turkinkin on Nuppu lähtenyt yllensä kasvattamaan, kaunis tyttö <3

Tämä kun saadaan vähän skarpimmaksi niin hyvä!
Iltasella käytiin taas Komssin Silvian agiopetuksessa ja saatiin treenata tosi paljon omatoimisia juttuja. Omatoimisena meillä oli rengasta (siis että pidin rengasta jalkojen välissä ja sitte naksuttelin kun Malla meni siitä läpi), 'sylikäännöstä' hypyn kans, Malla kävi pari kertaa puominkin kipittelemässä läpi, Sit harjoiteltiin mutkalle käännettyä putkea ihan ohjatusti. Malla jumitti moneen otteeseen sinne putkeen, kun siellä oli joku haju. Eli tosi jepajee, sen melkee sai sieltä putkesta pois vain vähä heiluttelemalla sitä putkea kohdasta jossa koira oli. Pieni koira myös mahtuu kääntymään putkessa. Hassuja tilanteita tuli pari, kun lähetin koiran putkeen, sitten siirryn putken toiselle suulle kutsumaan ja innostamaan koiraa valmiina palkan kanssa ja kohta koira hyppää selän takaa namikäden kimppuun.. tuota joo :D Omatoimisena saatiin tehdä myös yhtä hyppysarjaa koostuen kahdesta hypystä joidenka välissä pituus. Ekalla kerralla Malla kiersi pituuden, ajattelin johtuvan puutteellisesta ohjauksesta. Tokalla kerralla tsemppasin enemmän ja pyrin olemaan nopean koirani mukana, mutta kiersi taas. Sitten me kokeiltiin pelkkää pituutta (kaikki nämä muuten duunasin namialustan kanssa, siksi sitä vauhtia oli niin paljon!) joka meni hyvin, ja sen jälkeen uudelleen hyppysarjaa ja meni hienosti ja oikein. Ajattelin sen namialustahomman olevan hyvä siinä mielessä, että koira irtoaa vähän paremmin eikä ole joka esteeltä tulossa mun sivulle. Silvialta en tähän kommenttia saanut..

Myrsky pauhasi ovissa ja ikkunoissa, etenkin tuolla Espoossa missä oltiin. Siitä kaikesti huolimatta (vaikka dataverkotkaan eivät toimineet ja navigaattori ei tahtonut löytää) löysin tieni taasen Leppisille. Riikan kanssa kertasin vielä tuoreeltaan treenit ja puhuttiin leikkimisestä palkkauksessa. Mallahan ei ihan hirveästi tuolla agissa innostu leikkimisestä enään sen jälkeen kun kouluttaja aloittaa puheen (sitä ennen leikkii kyllä lelulla vaikka kuinka!) ja tuumailtiin siinä sitten mitä tehdä ja saimpa hienon briiffauksen miten Varro tykkää leikkiä treenikentällä :) Alanpa nyt sitten testaamaan Riikan ideologiaa tässä asiassa. Lelupalkka tulee aikaa päälle halvemmaksi kuin tää nykyinen et joka treenejä varten täytyy melkee käydä kaupassa erikseen!

Riikalle kehuin myös Nupun hienoa turkkia (kateellisena!) ja sainkin sitten purkillisen "kultahippusia", olikohan jotain E-vitamiinivalmistetta. Aamulla Malla sai ensimmäisen "hippusen" syötäväksi ja outo löllöhän se oli jota sitten suussaan pyöritteli. Noh, ruokakippoon nappuloita, hippu sekaan ja letskou, problem solved. Ehkä tosta vielä se turkkikoira saadaan ;)

Huomenna tää täti paineleekin Lohjalle SNJ:n päänäyttelyyn noutajia kahtelemaan! Assisteeraan Minnaa, joka vie Hugon (Hedera´s Fashion In Red) näytille, valokuviakin varmaan tulee otettua. Itseasiassa tämä innokas assistentti heräsi jo tänäaamuna seitsemältä ja puol9 aikaan pommittelikin jo Minnaa, että "koska lähetään", saaden vastaukseksi "Huomenna". Isäntä sai kahvit ja leivät sänkyyn, ihan onnittelulaulun kera. On sillä niin hieno ja fiksu ja kaunis emäntä!

Eli huomenna nähdään tollerikehän laidalla! :)

ps. Ahihi, tänään tulostelin muutaman otoksen Malla-molliskaisesta ja pistin raameihin. Vielä kun joku melkein-insinööri sais naulaa tai jotain seinään, et saatais taulut paikoilleen. Raamit odottivat kuvia ties ja kuinka kauan - et oli se jo aikakin. Ei mennyt hukkaan nämä aamuheräämiset!

torstai 6. lokakuuta 2011

Tokotusjuttuja

Mallan valeraskaus on kaiketi nyt menneen talven lumia (tissien turvotus lakkasi) ja jotenkin koira tuntuu taas 'yhteistyökykyisemmältä' eikä hötkyä vaan omia juttujaan ihan niin pahasti kuin viimeaikoina.

Tiistaina, kun allekirjoittaneella oli vapaapäivä niin treenailtiin Mallan kanssa vähän seuraamista - joka on ollu juuri sitä pahiten vesiperää vetänyttä settiä viimeaikoina. Mutta kun itse tsemppasin ja sain koirankin tsemppaamaan (eli jaksoin ottaa huumorilla), oli seuraaminen jo vähän parempaa ja meni ilman namia kädessä. Treenipaikkana oli meidän kämpän vieressä oleva parkkipaikka. Tuota seuraamista olisi tässä seuraavina viikkoina tarkoitus hinkata enemmissä määrin, mutta vaan sen verran että saisin sitä namia häivytettyä ja kontaktia ylläpidettyä.

Myös ohitukset on tehotreenissä, mutta ne nyt taitaa olla 247! En käsitä mistä tuo vastaantuleville rähiseminen oikein kumpuaa ja miksi nämä meidän naapurit ei tee takaisin rähisevien otustensa suhteen mitään. Tuolla ohitustilanteissa tunnun olevan yksin vs. muu koiramaailma :( Mut naksui ja namei ja kontaktista palkkausta jatketaan ja jatketaan.. miten se on tuolla tutuilla reiteillä ja kaduilla niin vaikeeta, kun vaikkapa treenikentällä ongelma ei ole yhtään niin paha? Tai kun mennään agitreeneihin ja ootellaan että joku tulee avaamaan hallin oven? En käsitä :( Pääasia kai että se ei ole yleisrähjä, vain remmirähjä. (ongelma ei koske edes kaikkia koiria, vain niitä jotka menevät mukaan Mallan tuijotushommaan niin intensiivisesti etten saa Mallan huomiota kiinnitettyä itseeni ollenkaan. Yleensä hienosti kontaktissa ohitettava koira onnistuu jokseenkin ohittaa meidänkin leirissä)

Pitäisikö mennä joskus ottamaan asia puheeksi naapureiden kanssa, joilla noita piskejä nyt on.. oisko 4-6 kpl? Tekisittekö niin minun sijassani? Niitä lenkitetään remmissä eri porukoissa ja ohitustilanne on kaikkien kanssa lähes yhtä kauheaa shittiä. Yksinään ei kaiketi ketään kuitenkaan lenkitetä..

Keskiviikon tokotreeneissä käytiin myös seuraamista, nyt etenkin eri tempoja askellajeina käyttäen.

Paikkamakuuta tehtiin kipon kanssa. Malla meni ihan kivasti siihen asti että kävelin selän taakse tekemään jotain "omaa" mikä oli tässä tapauksessa Hanniksen kättely. Tämä nyt sitten tulee ruokakippotreenailuun teemaksi. Onneksi oma mielikuvitus ei "jonkun oman" keksimisessä anna rajoituksia! Tänään menin seinän taakse pomppimaan ja päästin ihmeellisiä ääniä. Kolmannella yrittämällä Malla ymmärsi siitäkin huolimatta pysyä maassa.

Lopuksi vielä Hannis esitteli kiertoleikin, joka oli vähän samantyyppinen ohjaukseltaan ja käskyltään kuin agissa treenaamamme "kierrä", jossa koira käy kiertämässä esteen ja palaa samaan suuntaan kuin mistä tuleekin, eli puolikäännös, siis 180'.

Ihan kivaa, jos Mallan treenitahti paranee nyt hormoniheittojen helpotettua.. 






Yksinolon ihanuus..

Maanantai ja keskiviikko meni ihan kivasti yksinolojen suhteen, ei mitään tuhottu. Ja nyt kun ajattelin jo vähän että "huh, valeraskauden loppuminen päätti myös tuhoomiset", niin eiköhän tänää ollu kahdesta eri ovesta syöty karmeja. Epäkivempaa tästä tekee se, että nyt meillä pitää sit vaihtaa jokaiseen oveen karmit, sit kun joskus tulee myyntirempat eteen - siis viimeistään. Ei, ei tuo ole koira, se on joku jyrsijä!

Pitäiskö kuitenkin olla iloinen, ettei sohvaa ole syöty nyt yhtään? *varovainen tuuletus, koputtaa puuta ja painaa katseensa nöyrästi alas*

Jonkinlainen resepti yksinolon helpottamiseen oli suht simppeli: jätettiin vain hikinen teeppari tuuraamaan koiranpetiä, joka muuttaa yksinolohetkiksi makkariin. Ihan jees kyllä, jos paita tuo edes jotain lohtua ja helpottaa yksin olemista. Mitään haukkumista / vinkumista en myöskään rekisteröinyt tänään ollenkaan kotiin palatessani. Kotiavaimet oli mukavasti jääneet taas kotiin, joten vähän ylimääräistä kolistelua tuli toteutettua vara-avaimen kanssa. Lähtiessäni puin takkia päälle ja koira makasi omalla pedillään, nousi vasta kun otin käteeni dentastickin (kaiken muun pureskeltavan sälän kaveriksi), ja eipä tuo jäänyt perään vinkumaan Antsaakaan kun lähti kouluun.. ehkä tämä tästä taas suttaantuu, kun hormonihommat tasaantuu.

Huom, narttupentujen ottajat; valmistautukaa henkisesti mitä yllättävämpiin hormonihommeleiden aiheuttamiin yllätyksiin! Mallan p**seily yllätti omat odotukseni totaalisesti!



maanantai 3. lokakuuta 2011

Ruskaretkiä (hitusen eksyssissä) ja Agiliitoa

Viime viikolla vietettiin mukavaa viikkoa; Allekirjoittaneen viikonloppu alkoi tiistaina ja isäntä seurasi esimerkkiä sitten keskiviikkona. Ihana irtiotto arjesta - vaikka juurikin arkisesti kotona. Mallan kanssa keskityttiin yksinoloharjoituksiin (lyhyitä pätkiä) ja isännän kanssa pohdittiin ratkaisuja meidän autoilukysymyksiin..

Keskiviikon tokotreeneistä mä kirjoittelinkin. Torstaina tämä likka säbäili jotenka koiran harrasteet oli isännän vastuulla. Noutotreeni ei kuulemma oikein ole skulannut nyt, noutointo on kokenut pienen inflaation (vaikka minun nähden homma on toiminut ihan kivasti) mutta tähän ehdotin ratkaisuksi pientä taukoa harkkareiden pitämisestä.

Perjantaina käytiin aamupäivästä syksyinen sientenkeruu-kävelyretki Rusutjärvellä Antsan äidin luona. Malla paineli pitkin maita ja mantuja Piki -beaglen kanssa, ja niinhän siinä loppuviimen kävi, että Malla eksyi ryteikköön, kun ei ollut huomannut beaglen paluuta muiden luo. Antsa sen sitten löysi ulisemasta ja ihan hirmuisen innoissaan neito sitte palasi muun 'lauman' luo ja pomppi minuakin vasten kuin olisin pahastikkin hukassa ollut. Pientä paniikkia lienee ollut ilmassa mutta pääasia että koira löytyi.

Syksyn viimeinen kaunis päivä ja uintiretki



Rusarin retken jälkeen kerettiin oikeastaan hengata vain hetken aikaa kotona, kun täytyikin suunnata KehäIII ja agimestaan agitreenaamaan. Ensin kerrattiin viime kerralla opeteltu (jokuheitto) käsiohjaus, jota en ollut muistanut Mallan kanssa treenata ollenkaan. Malla sai kuitenkin paljon kehuja osaamisestaan, kun hiffasi homman ja osaa mielestäni hyvin lukea käsimerkeistäni (toisinaan) ohjeita. Mut niinhän se on aina osannut eleitä lukea hirmuisen hyvin :) Idea oli kuitenkin että koira ohjataan kiertämään siiveke ja tietty siihen yhdistetään hyppy. tiukka käännös esteelle siis.

Sen jälkeen olikin vuorossa ensimmäinen esterata, joka koostui kolmesta esteestä jotka olivat peräkkäin samassa linjassa. Hyppy, putki ja hyppy. Viimeinen hyppy osoittautuikin meikäläiselle haasteeksi, sillä taitavuutensa lisäksi tuo koiruus on pirun nopea ja ohjauksen ajoitus on hankalaa kun ei vaan osaa. Ekalla kerralla Malla siis kurvasi vierelleni putken jälkeen. Toisella kertaa Silvia oli radan lopussa valmiina palkkaamaan koiraa (heitti lelun) ja malla meni esteelle hienosti vaikka ei paljoa lelusta välittänytkään.

Viimeisenä käytiin läpi nyt ihan oikeankokoinen puomi. Malla jäljesti hienosti koko puomin matkan. Ja ohjaajat ovat helisemässä sen ennakkoluulottoman vauhdin kanssa mitä Mallasta löytyy. Koiran tasapainottelua kyllä selkeästi haittasi se pannassa roikkuminen. Ja sit piti syöttää koiralle kokoaika herkkuja etenkin siinä keskivaiheella. Syy jäi kyllä vähän mysteeriksi. No, Malla tykkää kun saa nameja.

Loppuviimeksi pientä tutustumista renkaaseen naksutinta apuna käyttäen ja kotiläksyksi tulikin naksuttimen käytön opettelu/hankkiminen jos sellaista ei aiemmin ole.

Mallan hallityöskentelystä on pakko muuten tässä vaiheessa kehua sen keskittyneisyyttä ja kuinka hienosti se tottelee. Hiljalleen alkaa taas tuntuma noihi tottiksiin paranemaan ja ehkä mulla ei olekaan ihan niin kaheli koira (enää) kuin mitä se vähän aikaa sitten oli. On niin mukavaa päästä treenaamisessa eteenpäin ja kokemaan noita onnistumisia :)

 <kehu> Ei meinaa tuolla Agin penturyhmässä taida mikään koira seurata omistajaansa taluttimetta yhtä hienosti kuin meidän Malla! </kehu>

Eilen käytiin taas Eekin & Jannen & Jami-veljen ja Niki-pedofiilin kanssa syksyisellä grillausretkellä porvoon metsissä. Eikä taaskaan ollut kovin kaukana ettei ruokana ollut grillattua tolleria ;o

Nappasinkin Eekin kameralla edustuspotretin kolmikosta huomioliiveineen :)