Mallan juoksut ovat kestäneet huomenna jo viikon. Kaikki on mennyt suht rauhallisesti ja koira on kotioloissa silmin nähden rauhallisempi ja ottaa ehkä astetta rennommin. Nauttii pitkistä päikkäreistä entistä pidemmäksi venyneempänä ja ehkä aiempaa tiiviimmin kainalossa. Nyt parina aamuna koira on jäänyt sänkyyn vielä makoilemaan, kun isäntäväki on noussut ylös ja katselee vain peiton mutkasta että "onks pakko jo herätä".
Viikonloppua vietettiin sitten ihan kaksin koiran kanssa kotona, kun Antsa lähti Eekin,Jannen, Jamin ja Nikin kanssa hiihtoreissulle. Lauantaina meillä kävi yksi kaveri kylässä (Malla tykkää vieraista ja toistaiseksi vieraatkin ovat tykänneet Mallasta, vaikka vähän syliinpyrkivä otus onkin. Uskoo kyllä hyvin, kun käskee vaikka omalle paikalle pois kahvipöydän äärestä.) ja itse pistäydyin syntymäpäiväkakut syömässä. Lauantaipäivä meni muuten aikalailla makoilun merkeissä leffaa katsellen, koira tiiviisti kainalossa silmät kiinni.
Antsan poissaollessa Malla siis tosiaan tuntui hakeutuvat hieman enemmän minun seuraani ja viereeni nukkumaan. Tosin painuessani itse maate sängylle, koira saattoi mennä ensin sängyn viereen lattialle tai jalkopäähän mutta ei kainaloon - kuitenkin iltaa myöten hivuttautuen lähemmäs tyynyä. Sama juttu sohvalla: ensin koira menee sinne missä on tilaa vain hivuttautuakseen lähemmäs kainalopaikkaa ja röyhkeimmillään jopa vaatii rapsutuksia. Pientä läheisyydenkaipuutta siis havaittavissa. Myös yksin kotiin jääminen on muutaman kerran aiheuttanut pientä "vastarintaa" lähinnä ovellavinkumisen muodossa, mutta tuhoja ei ole tehnyt kuitenkaan. Uusi hieno oravakongi on ajanut asiansa ajanvietteenä. Tänään volinaa ei kuulunut kun annoin lähtiessäni hieman kuivahtaneen koirankeksin ovenpieleen odottamaan jääneelle turrikalle. Toistaiseksi siis "eroahdistuksen" kanssa kaikki OK. Ehkä me jokupäivä voidaan alkaa haaveilla siitä remontista jossa korjataan tuhot. Vaikka sen jälkeen ku koira on täyttänyt maagiset 2v.
Sunnuntaina Malla antoin minun nukkua vähän liiankin pitkään ja herättiinkin vasta puolenpäivän tienoilla. Aamutoimien jälkeen suunnattiin Hakunilan urheilupuiston parkkikselle tokoilemaan Hanniksen kanssa. Tosiaan, Rauhallakin oli juoksut joten meillä ei näiden koirien kanssa olisi ollutkaan mitään asiaa hallitreeneihin keskiviikkoisin. Empä tosin kaivannutkaan pölyistä hallin sisäilmaa kun puuhasteltiin ulkona plussakelissä auringon helottaessa taivaalla.
Hannis vastasikin täällä blogissa kailottamiini rukouksiin avuttomuudessani jäävän seisomisen kanssa. Lääkekin tähän vaikutti olevan ihan yksinkertainen. Käytännössä Mallan kanssa harjoitellaan seisomaan pysähtymistä niin, että se seuraa minua edessäni esm kun pakitan ja käskystä koiran tulee jähmettyä seisomaan välittömästi. Ensialkuun on sallittava pari harha-askelta mutta ne pitää häivyttää varsin nopeasti. Tähän voi yhdistää hienoisen liikkeestäpysähtymisen mutta periaatteena on että koira jää seisomaan ja itse jatkan matkaa taaksepäin. Pysähdyksestä klikkerin naksaus ja namia perään. Malla sai nopeasti pointista kiinni ja koetti hieman jo ennakoirakkin pysähtymistä ja pysymistä oikein kivasti. Tätä nyt treenataan kotona ja alamma olla siinä vaiheessa että puolikas askel on vielä hyväksyttävissä mutta muuten en palkkaa suorituksesta vaikka pysähtyykin. Tässä harkkarissa Malla kestää varsin hyvin toistoa.
Toisessa rupeamassa katsottiin muuten muutamia Mallan Alo-liikkeitä. Seuraaminen oli vähän mitä oli. Keskittymisen kanssa ongelmia lähinnä, vaikka ei se nyt sivulta kauheasti "karannut" niinkuin viime juoksujen jälkeen pahimmillaan. Väljyyttä oli hieman liikaa ja siihen pitäis saada jotain kivaa tekemistä. Nouto olis muuten kiva, mutta se Luovutuspaikka on ihan hukassa. Tällä hetkellä se ei ole sivulla eikä edessä, vaan puolessavälissä sitä - vinossa. Samassa tuli huomattua että Mallan käsitys sivulletulosta on vähän pielessä ja syykin löytyy minun vasemmalta puolelta - taskusta nimittäin. Itsepintaisesti näet pidän palkkapussin oikealla ja palkkaan oikealla- pidä siinä sitten koiraa vasemmalla puolen. Sivulle tuo tulee käsieleestä ihan oikein, eli vika on taas ohjaajassa joka auttaa liikaa..Ei se koira ole tyhmä, vaan tietää että turhaa sitä itse miettii kun mä teen sen puolesta ja autan puolesssamatkaa ;)
Kotiläksynä siis jäävien harkkaamisen lisäksi sivulletuloa, perusasentoa ja luovutusta. Eilinen visiitti Peten koiratarvikkeessa poiki mukaan puisen noutokapulan, joten kotitreenailukin helpottuu. Pitämistäkin lienee mukavampaa opetella puisella verrattuna metallinoutoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti