Kun lunta on maas ja on pakkasta... (vko 23)

Edellistä bloggausta kirjoiteltiin loskaisessa plussakelissä, vaan nytpä paukkuupi taas pakkaset! Onneksi mittari on näyttänyt vain n. 15-17'C, eikä tuulikaan ole ollut paha, joten ulkoilu on ihan siedettävää puuhaa. Ja erittäin pakollista kahden touhottajan kanssa!

Piki "Piksu" Paksukainen & Malla "Mollis" Röhkiäinen

Kulunut viikko on mennyt (kuten edellisessä kirjoituksessa toivoinkin!) varsin rauhallisesti ja mallikkaasti.

Toki tämä hoitolapsi on järjestänyt hieman tapahtumia arkeen, joita ei ihan joka päivä tapahdu; pihasta on karattu tuijapensaikon läpi naapurin takapihalle, tehty sinne tarpeet ja sinnehän se sitten jäi itkeä ulisemaan "jumiin" ... Kiiruhdin sitten raukkaa 'pelastamaan' ja äkkiäkös Malla karkasi perässäni myös. Kun huomasin Pikin kadonneen, otin Mallan tarhasta sisälle, mutta pirulainen sai avattua lapsiportin, rynni suoraa eteiseen ja rakoselleen jääneen ulko-oven kautta ulos minun perääni.. No lopulta saatiin Piksu houkuteltua kiinni ja sisälle, Malla nyt tekee mitä vain namien eteen joten karkurineito ei ollut ongelma.

Eilen kun saavuttiin voitokkaan salibandymatsin jälkeen kotiin, tuli eteisessä vastaan 1) kaksi iloista koiraa 2) erään elintarviketuotteen puoliksi revitty pahvipakkaus 3) outo haju. Piki oli järjestänyt siis perinteisen siivousleikin ennakkojärjestelyt ja kirjaimellisesti levittänyt roskiksen sisällön pitkin kämppää. Näitä kahvinporoja siivoillaan varmaan vielä ensi joulunakin!

Mutta koulupäivät koirat ovat vedelleen sikeitä ja jatkaneet samaa rataa iltapuolellekin asti aina lenkkeilytysten välissä. Pientä painia saatetaan välillä harjoittaa (on kyllä tosi jees että ennusteista poiketen Piki ei yritä kaikenaikaa astua meidän rinsessaa niinkuin muutama uros on yrittänyt) ja sitten jatketaan nukkumahommia. Piki on varsin rauhallinen koira sille päälle sattuessaan, joten jospa tuota vähän tarttuisi Mallaankin tämän viikon hoitoepisodin myötä. Mielestäni on kyllä vähän tylsää palauttaa Piksu, tai siis viedä se Pimun kaveriksi Vantaalle Antsan broidin tykö hoitoon, kun se ihan kivasti tässä meilläkin menee, mutta minä en tiettävästi asiasta päätä.

MalliPos(S)e

Useimmiten kun Piki on täällä meillä käynyt, niin se ei ole juurikaan viihtynyt. Nyt näyttää kuitenkin olevan hieman eri meininki, mikä on kyllä mukava huomata. Tosin hieman nyt temppuilee ruuan suhteen; jättää syömässä. Varmaankin siis jonkinlainen Ikävä ressukkaa siis vaivaa. Eilen sain kuitenkin vinkin, jotta sen saa syömään mitä vain kun siihen laittaa ruokaöljyä. Ja vinkki tepsi! Tosin tuota vyötäröä on sen verran kuitenkin, ettei varmaan parin päivän nälkäkuuri haittaisi mitään, kun tota vararavintoo kuitenkin on.

Eilen punnittiin ja mitattiin molemmat koirat. Molemmilla oli sama säkä, eli 43cm (Malla tosin vähän pelkästi mittanauhaa, joten asento oli vähän erikoinen). Malla painoi 10,5kg ja Piksu "paksukainen" jotain 17kg. Hieman keskivertobeaglea kookkaampi otus ilmeisesti, jos Wikipediaan on uskominen. En tosin tiedä onko tuolla edes papereita, eikä sitä missään näyttelyissä ole muutenkaan käytetty. Vinkeän värinenkin se on! Tiettävästi yhden nartun pentueelle siitä on isäkoiraa yritetty saada, mutta pari astutuskertaa ei ole ottanut onnistuakseen 'luonnollisesti' joten pentuja ei sitten vissiin ole tulossa.

Mollispollismallis on kyllä tykännyt kaveristaan. Antsakin on tykännyt kun sille todella tärkeä koira on voinut olla meillä. On jopa heittänyt ilmoille ajatuksen, että olisi meillä pysyvästikin.. mutta siihen tuskin äitinsä suostunee (enkä minä oikein tiedä miten pitkään jaksaisin tuollaista karvanlähtöä). Tämä meidän asunto taitaa sittenkin olla liian pieni neljälle!

Metsälenkki aurinkoisessa pakkassäässä.

Päivän postauksen kuvat ovat eiliseltä metsälenkiltä napattuja. Tätä metsälenkkiä ollaan siis tämä viikko kierretty erityisen ahkerasti, koska pakkaset toi poluille jonkinlaista kantavuutta ja se nyt vaan on mukavampaa kömpiä tuolla metsässä kuin noita iänikuisia kadunvarsia. Viikon alkupuolesta on tosin video, jossa kulku ei ollut ihan niin helppoa (allekirjoittanutkin rämpi reisiään myöten hangessa, eikä se koiriakaan oikein kantanut) mutta saapa nähdä saanko vuodettua sitä nettiin milloinkaan.

Kaikkien harmiksi emme voineet lenkkeilyttää molempia koiria irti, koska Piksulla ei luoksetulo ole ollenkaan varmaa ja sen voimakkaat vietit voisi jänisten jälkiä seuratessa viedä vaikka minne. Tuo koira osaa kulkea flexissään, joten metsäinen ympäristö ei ole ollenkaan ongelmallinen puineen ja pensaineen. Piki osaa kiertää samaa kautta kuin mitä on tullutkin! Kerran olivat lenkillä nähneet kaksi rusakkoa, ja Piki olisi päästessään ampaissut niiden perään kaikella tarmollaan. Malla osasi seurata jälkiä, mutta eri suuntaan kuin mihin elukat olivat menneet... blondi!

Ohessa sitten hieman kävynetsintää..