Syksyn Mallasto

 Edellisessä postauksessa oli lupaus valokuvista, joten tässäpä näitä nyt olisi. Syksyn Mallasto on siis hento ja lähes NUDE, mutta kivana yksityiskohtana roopeankkamainen poskiparta ja tummanruskeat nappisilmät.
Ylin ja tämä alapuolella oleva kuva on napattu aivan hetki sitten sen jälkeen, kun saavuimme kotiin eläinlääkärivisiitiltä. Siitä kerron alempana

 Antin äidin koira Piki oli meillä tosiaan kylässä. Piksukin mahtui pariin kuvaan. Yllä olevassa kuvassa näkyy kuinka huisin pitkä flexi koiralla on käytössään. (omasta mielestäni vähän liiankin pitkä, nyt kun olen tottunut tavallisen hihnan kanssa kulkemaan). Mallaa kun voi pitää irti, niin tuossa se touhottaa jonkun reilun metrisen kepakon kanssa. Alempaa kuvaa katsellessa tekee melkein itselläkin mieli kölliä sammalmättäällä :D

Sweet dreams

Käytiin tuossa juuri siis kunnaneläinlääkäriä visiteeraamassa.   


Näppärää:  soittamalla eläinlääkärille ajellessani koulusta kotiin sovittii että kunhan pääsen kotoa hakemaan koiran niin voidaan tulla visiitille :D


Eli 20min oli väliä soitolla ja saapumisella lekurille. 

Malla nostettiin pöydälle ja eläinlääkäri tuttuun tapaan stetoskoopin kanssa tutki koiran ja totesi terveeksi (samalla kun väisteli pusuja).  Nätisti Malla siinä pöydällä seisoskeli kun lääkäri tutki. Meillä hauvavauvat ei saa tikkaria reippaudesta tutkimuksen aikana, vaan kourallisen napuja samalla kun ottaa rokotteen! Voin luvata - toimii! :D

Reippaasti menneen lekurikäynnin jälkeen käytiin heittämässä pieni kävelylenkki taajamassa jossa jolkoteltiin ihan mallikkaasti - vetämättä paras! :) Kuulin jopa pientä kuiskuttelua kulmilta siitä, kuinka hienosti totteleva koira mulla on ;) (hämäsin herkuilla, kun meidän kummallakin puolella oli jos jonkinlaista hännänheiluttajaa) Kuiskuttelijalla taisi olla itselllään joku metsästyskoira-otus hihnan päässä joka onneksi ihan hiljaa seisoi kahdella jalalla että näkisi meidän neidon paremmin. Hehkuin ylpeyttä.

Doupingia ja rauhoittavia (19vko)

Käytiinpäs molluskan kanssa eläinlääkärisetää moikkaamassa, ja hakemassa tuo Rabies -rokote sekä rokotuspassi!

Pikkunen painaa vain 9,5kg, ilmeisesti se hirmuinen kasvupyrähdys vähän on ottanut rauhoittuakseen ja pallero on keskittynyt karvan ja hampaiden vaihtoon.  Käytös oli melko priimaa; seisoi nätisti eläinlääkäripöydällä ja suurella himolla naposteli taas nappuloita pöydältä kun setä pisti piikin. Rauhalliseen käytökseen ilmeisesti kyllä myötävaikutti odotushuoneessa imuroiva siivooja! Lattiatasolla sitä taas ihmeteltiin kuinka täti moppaa ja pyyhkii yms ja hirveästi olisi halunnut kaveriksi mennä. Rauhattomuuteen ja vinkumiseen kuitenkin tehosi sana:" Rauhoitu", aina viideksi minuutiksi kerrallaan.

Rokotus kutisi hieman, mutta meni näemmä ohi. Tuolla se roikkuu Antsan housunlahkeessa kun mies dataa baarijakkaralla istuen. Antsa oli nyt mukana ekaa kertaa mussukan rokotusreissulla, lähinnä ottamassa opiksi miten Malla siellä käyttäytyy ja missä koko paikka täällä edes on, jos vaikka sattuisi tarve tulemaan! Ja täytyy sanoa että kyllä apukäsipari oli tarpeen kun koetti papereita, omia vaatteita/tavaroita ja koiraa pyöritellä yhtäaikaisesti.

Mallalla on nyt sit myös erittäin hieno passi! Kelpaa matkustella! Tosin eihän me koskaan missään ikinä käydä..


Lähtiessä kysäisin eläinlääkäriltä vielä tuosta Mallan matkustuksesta, kun se vaan stressaa sitä ihan älyttömästi. En sitten tiedä johtuuko pahoinvoinnista (on oksentanut pari kertaa) vai pelkäämisestä (mihin voisi viitata täriseminen ja esmes takapenkille ulostaminen) ja jouluksi ois tarkoitus matkustaa useita satoja kilometrejä autolla/junalla kun otetaan suunta Pohjoiseen. Saatiin mukaan muutama pahoinvointiestolääke käyttöohjeineen ja varuiksi resepti rauhoittavia. Suositteli toki kokeilemaan ensin noita pahoinvoinninestolääkitystä, koska onhan se koiran huumaaminen aina koiran huumaamista...

Me ollaan nyt kokeiltu vähän kaikenlaista. On matkustettu tutun ja turvallisen viltin kanssa takapenkillä, tutun ja turvallisen pyyhkeen kanssa etupenkillä. Jalkatilassa tuo ei suostu olemaan. Peräkonttiin meidän autossa ei voi laittaa. (Oon kuullu teorian että voi tuo uuden auton haju olla etova, eli auto vaihtoon vaan..) Koira on suht rauhassa vain sylissä (etu tai takapenkillä) mutta ei pahemmin enään suostu nukkumaan autossa ollenkaan (tosin meidän matkat onkin aika lyhyitä) vaikka aluksi pisti heti maate. Antin mielestä autovaljaat ahdistaa, mutta eipä ne paljon häiritse esmes ulkona kävelytettäessä. Tollerimobiilissa kun Malla sai matkustaa veljensä pehmustetussa yksiössä, se näytti suht rauhalliselta. Mutta toistaiseksi en ole saanut yhtä lokoisia oltavia taiottua tuonne omaan autoon. Pikin kanssa peräkontissa Malla unohti autoilukammonsa tyystin ja olisi halunnut vain leikkiä autossa. Lilyn kanssa autoilu näytti olevan ankeaa, eikä Mallaa kiinnostanut vaikka Lily kuinka olisi halunnut lyödä painiksi. Pari kertaa on syötetty seisovassa autossa koiralle ruoka, joka vähän helpotti autokammoa ja sillä sen sai itse nousemaan autoon. Kiire autosta  pois on aina. DAP on ihan sikakallista...Vähän on kohta jo neuvoton olo. Onneksi joululomalla on aikaa ja koirakavereitakin tuohon autoilun treenaamiseen. Kyllä tää tästä!

Oma asenne autoiluun on ainakin kohissut, kun olen enemmän joutunut ajelemaankin tuon meidän koiraneidin takia.

Malla & Jami 12 viikkoa! Eka rokotus

Pennut sen kuin kasvavat vain, ja ensimmäinen rokotus laitettiin Nikkilän kunnaneläinlääkärin toimesta 27.10.
Taisi emäntää jännittää vähän enemmän kuin potilasta, joka meni innoissaan moikkaamaan eläinlääkärisetää ja hoitajaakin häntä heiluen tervehdittiin. Pientä häsläämistä hoitopöydällä olo oli, koska kaikkea uutta ja mielenkiintoista tutkittavaa olisi ollut vaikka kuinka.

Malla ei ollut milläänsäkään eläinlääkärin suorittamista tutkimuksista, mitä nyt hieman minua kohti pakitteli kun hampaita katsottiin. Lopputulemana oli terve pentu ja rokotus meni nahkaan ihan huomaamatta, kun eläinlääkäri nakkasi pari nappulaa nenän alle. Meidän typy ei ole koskaan vielä ruokaa karsastanut!

Eläinlääkärireissulla hengailtiin hetken aikaa tässä kylän keskustassa ihmettelemässä autoja ja ihmisvilinää. Tietenkin Malla olisi halunnut kaikki ohikulkijat moikata, mutta tähän ei saanut mahdollisuutta. Pientä kontaktitreeniä otettiin vähän rauhallisemmalla nurmikkokentällä, mutta sitten lähdettiin kotiin. Autotreeni ei ole koskaan pahaksi, siksi pyritään ottamaan mukula mukaan jokaiselle erilliselle kauppareissulle, tai jos lähdetään muuten vain käymään jossain.

Loppupäivä otettiin todella rauhallisesti, eli käytännössä Malla ja emäntä vetelivät tirsoja. Tosin emäntä oli hieman väsyneempi rokotusreissun jälkeen! Perus ulkoilutukset kuitenkin tehtiin ihan normaalisti ja Malla oli energinen iloinen pieni oma itsensä. Ehkä aavistuksen verran enemmän nukkui päivän aikana.

Reipas tyttö!

Lauantai saatiinkin toinen pieni tollerinpoikanen meille hoitoon, nimittäin Mallan veli Jami (Nauruparran Wave rider Jami). Jami päätyi meille hoitoon, kun Niki kävi Lahdessa näyttelyssä. Puoli 8 aikaan nämä kaksi pikkuista pääsivät painimaan (siinä vaiheessa oli laminaatti lasisaippuaa!!) ja sitä jatkoi liki tauotta melkein kaksi tuntia.

Takapihalta löytyi myös ihana aarrekätkö (minun pienet kukkasipulini!) ja kaksi multakuonoa tulivat välillä takapihalta sisälle rymyämään. Jonkin verran pidettiin siis pentuja aidatulla takapihallamme rymyämässä Yleisen järjestyksen nimissä käytiin purkamassa energiaa myös vähän metsän puolella. Jami oli käytökseltään kyllä mallikappale!

Ja koska tekstit ovat niin pitkästyttäviä lukea, oheinen kuvasarja saanee kertoa loput!

Hyllykoirat!

Kyllä, kuvan lelu kesti kuvatun käsittelyn täysin naarmuuntumattomana!

Tolleripainia ensimmäiset 2h

Jami hivuttautui aina Mallan kainaloon nukkumaan, kun lepohetki koitti

Oli todella ihanaa seurata lasten leikkiä keskenään ja Jami on tervetullut hoitoon milloin vain! Malla sai toki myös kutsun vastavierailulle :)

Jami tuli syliin, ja Malla mustistelemaan :D