Kesäfiilistä!

Tässä lopetellaan pari viikkoa kestänyttä treenibreikkiä ja syyn sille kerron tuonnempana ;)

Ollaan nautiskeltu kesästä ja koirakavereista! Malla pääsi leikkimään melkein naapurissa asuvan Noppa -koiran kanssa, joka on juhannuksena kotiutunut saksanpanpaimenkoira-riiviö :) Pakko myöntää että vähän jännitti että miten leikit mahtaa sujua pikkuisen naskalihampaan kanssa, mutta ihan turha huoli oli! Kumpikaan ei liikoja jännittänyt eikä Mallalla ollut mitään alistusjuttuja tai elkeitä pentua kohtaan - mutta eipä näkynyt mitään  "minä olen iso koira minä tuommosten penikoitten kanssa leiki" -mentaliteettiakaan.Mutta selkeästi ylivoimaisen paljon kivempaa oli painia yhdeksänvuotiaan Pepin kanssa, joka taisi ollakin ensimmäisiä vieraita koiria joita Malla pentuna pääsi tapaamaan :)

(c) Riitta Manninen

Koirakavereita on nähty myös Nuppu -siskon ja blogissa esiintyneen Piki -beaglen muodossa ja Hanniksen Salli -mummokoira (bretoni) kävi myös viikonlopun verran hoidossa :)

Malla & Salli

Pari viikkoa? sitten oli jälleen koiviksen valmennusryhmän treenit. Ansu sai ihmetellä meidän seuraamista ja ruutua.

Seuraaminen oli teknisesti taasen ihan pätevää mutta koira kuulemma jää jahkailemaan että kannattaako tehdä niinkuin sanotaan vai pitäisikö tehdä jotain muuta. Kontaktitreeniä siis erilaisissa häiriöissä, mustavalkoisuutta ja noi isolta koiralta pitää VAATIA - se kyllä osaa kun se vain yrittää!
Ruudussa mä en saanut ihan kiinni siitä mikä menee väärin muuta kuin se, että koiraa ei saisi motivoida menemään ruutuun sillain että siellä on ruokaa :D kyllä - kyllä mä sain hyvän ohjeistuksen sähköpostiin mutta en ole kerennyt vielä lukaisemaan sitä läpi ja analysoimaan päässäni. Mutta Malla tekee ihan hyviä näyttöruutujakin, ei siinä :)

Harjoitusten välillä testasin varsin neitokoiran hyppynoutoa ja se oli ihan kiva! Koskaa en oo siis tollain sitä tehnyt enkä nyt hetkeen varmasti taas teekkään etten mene pilaamaan sitä ;)

------------

Viikko sitten torstaina kävin tekemässä Mallan kanssa omatoimiset agitreenit Järvenpäässä. Valsseja valssattiin molempiin suuntiin. harjoittelin parin hypyn +putken kanssa. Tarkoitus oli että U-putken lopussa oli palkka ja koira pääsi palkalle jos 1) kuunteli ohjauksen 2) seurasi ohjausta eikä tehnyt päätöksiä itse. Se on kuitenkin aika kova flikka niitä tekemään ja keksimään itse ratkaisuja. Vaikka se vähän nyt varmasti hidastaa sitten suoritusta kentällä, mutta toisaalta haluaisin että mullakin on vähän sananvaltaa siihen suorittaako se koira niitä esteitä vaiko ei :) Se on kuitenkin nopea koira ja kaikki ohjaajan virheet kostautuu välittömästi jos en opeta sitä olemaan tarkemmin kuulolla? Mulle on sanottu että koiran pitää oppia että jokaisen esteen suorittamiseen pitää saada lupa multa, joten tämä on mun omaa päättelyä. Treenin lopuksi tehtiin vielä pujottelua ja Malla sai hienosti neljä keppiä pujoteltua itsenäisesti ja kaikki 6 'avustetusti'...se kun hakee pujottelua paremmin vielä hihna kaulassa - ilman hihnaa se lähtee helposti oikaisemaan palkalle..

----------------

Viime keskiviikkona oltiin taas koiviksen tokotreeneissä. Olipa varsin mukavaa taas tehdä töitä koiran kanssa jota KIINNOSTAA :D kotitehtävänä meillä oli kotiloman aikana harjoitella joku temppu ja Malla suoriutui jalkojen välitse pujottelusta yllättävän hyvin 1) treenimäärään 2) häiriöympäristössä tekemiseen nähden. Tehtiin myös "painu" harjoitusta ihan menestyksekkäästi ja vähän kestoa harjoitellen. Tätä liikettä ei kuitenkaan vielä yhdistetä paikkamakuuseen.

Paikkamakuun kanssa me ollaan vähän junnattu paikallaan mutta nyt lähtee uusi tsemppi sen homman kanssa ja saadaan se nopeasti kuntoon (eiksni?) mutta huolella tehden! Suurin ongelma alkaa ilmeisesti olemaan ohjaaja, joka ei luota koiraan ja siksi koirakaan ei luota itseensä.. joten mulle jämäkkyyttä ja Mallalle kotiharkkareihin huimasti kestoa!

Hanniksen treenissä katsottiin myös ohjattua noutoa. Merkille meno suju kivasti ja ohjatussa noudossa ongelman muodostaa Mallan huikea muisti joka sitten sotkee sitä ohjausta. Mut ei se mitään, eihän me olla kyseistä liikettä edes harjoiteltu yhtään.

Lomaviikko

Mallalla on aika hektinen viikko takana. 

Tiistaina oli jälleen Korrin kurssi, jolloin saatiin kysyä koirakkokohtaisesti apuja liikkeisiin. Oma ongelmakohtani oli seuraaminen, johon lääkkeeksi saatiin (mitäs muutakaan) kuin motivaatioideoita. Tässä taas saa ohjaaja keräillä itseään ja katsoa peiliin ja keilailla mitä kaikkea voisi tehdä paremmin.

Toisena "liikkeenä" keskusteltiin ihan yleisellä tasolla ekoihin kokeisiin treenailusta ja harjoittelusta sekä etenkin henkisestä valmistautumisesta. Nyt sitten kotiharkkareissa olen keskittynyt koiran virittelyyn ennen suoritusta ja siihen millä fiiliksellä sinne kentälle mennään. Kentälle saavutaan hallinnan alaisena, mutta rennosti ja koirankin pitisi näyttää siltä että tietää jotakin hommia tehtäväksi. Katsotaan miten hyvin paketti saadaan kasattua tässä muutaman päivän aikana. 

Koirakolle oli varattu 15min omaa aikaa ja muu aika suoritettiin tehtävärasteja. Tehtävärasteina oli luoksetulon merkit, kontaktiharkkari, erilaisia metallinoutoja ja pari hyppyä. Hyppy meni ihan kivasti vaikka ei ollakkaan treenattu sitä liikaa. Riskinä on, ettei koira pysy oikealla alueella mutta en ota siitä stressiä, joka toinen kerta menee suht hyvin ja keskimäärin joka toinen kerta koira voi jäädä seisomaan hieman vinossa.

-Metallinoutoharkkari päättyi onnistuneeseen kapulan tuontiin oudolla metallilla (johon jäi pienen koiran viiksi kiinni, AUTS!)

-Luoksetulon lisäksi treenattiin jääviä ja virittelysanat toimi tosi hienosti! Siis oletan että ne toimi koska koira teki oikeat liikkeet ilman mitään vahvistamisia peruuttaen joita normaalisti olen tehnyt ennen esm jäävää seisomista (koska tarjoaa niin vahvasti maahan menoa) 

Seuraamista häiriössä tehtiin kans, se oli ihan kivaa. Malla teki hyvin töitä. oli mukavaa treenata :) 

Ennen treenejä käytiin Antsan veljen tykönä ja Malla touhotti heidän reilu vuotiaan tyttären kanssa, vierailu kesti pari tuntia joten todennäköisesti koira oli hyvin purkanut enimmät virrat..

-------------------------------

Hoidossa

Keskiviikkona Malla pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa yökylään veljensä Metkan luo :) Isäntäväki suuntasi Tukholman aurinkoon reissun päälle ja tosiaan pidempi reissu nyt yhdessä ilman koiraa. Malla oli osannut käyttäytyä ihan koiriksi ja ottanut paikkansa laumassa. Yöt oli vietetty veljen kanssa samassa huoneessa, ja sekin oli mennyt pienin protestivinkumisten jälkeen ohi ja toinen yö meni jo paljon paremmin :) Tässä tekstipätkässä on yllättävän paljon hymiöitä mutta johtunee siitä että oli tosi kiva hoitokokemus myös meille - ei tarvinnut stressata ! Mallalla oli ollut tosi kivaa (ja on ollut tosi väsynyt monta päivää sen jälkeen) ja oli päässyt uimaan ja mukaan mm. muskariin :D 

(C) Carita Nurminen

----------

Koirauimalassa

Eeki oli varannut vuoron koirauimalaan ja lähdimmepä mekin katsomaan moista menoa. Homma ei ollut ihan yhtä niin mukavaa kuin olin jotenkin ajatellut, kun ottaa huomioon että uintihommissa oli muutama kappale tollereita jotka otti miljoona kierrosta joka asiasta joten meteliä riitti :D Malla ui hyvin heti alkajaisiksi ja kauhukseni myös sukelteli jonkun lelun perään. Kyllä siinä on emäntä sydän syrjällään..kun koira menee vedessä kuin joku saukko ikään!

----------

Lauantaina olin  ilman koiraa tolleriyhdistyksen järkkäämässä, Päivikki Seppäsen nomekoulutuksessa heittelemässä dummyja ja keräämässä vähän treenimotivaatiota moista lajiakin kohtaan. Vähän olen jo treenisuunnitelmia pähkäillyt (siis mitä juttuja voitais koiralle opettaa) ja torstaina ois yks nou-koulutus josta kerron sitten myöhempänä lisää.

Äitienpäivä meni rattoisasti lööbailen kun treenisuunnitelmat kosahti allekirjoittaneen pään takia. Liekö sitten rankka loma vai auringopaiste, mutta pakko oli pysähtyä ja vain makoilla ja rentoutua ja juoda (vettä ja limukkaa). Puolen päivän aikaan käytiin Antsan äidin luona ja Malla sai tutustua heidän naapurinsa westie Villeen! Parivuotias poikakoira oli ihastuksissaan uudesta leikkikaverista ja Mallakin sai nyt vähä positiivisempia kokemuksia pienestä valkoisesta koirasta. 

Kuva Googlesta

 

Koirakaverijuttuja

Viime viikon sunnuntaina otettiin nokka kohti Espoota ja suunnattiin kimppakyydillä Catille.

Malla pääsi metsälenkille Taika-mummon, Jami & Metka -veljen sekä Soma -serkkutytön kanssa :) 

Ohessa muutama photo, joidenka oikeudet Eerika Korhonen omistaa :) 

Kurainen rapainen myrkyrinsessa 

Koko poppoo (Metka mutruhuuli)

Huiskahäntiä leikittää

Metka, Jami & Malla

Metka on oikea rakkauspakkaus-pusukone kun sille päälle sattuu

Oli hieno päivä ja ihania koiria :) 

Tämä viikonloppu onkin mennyt eri mallilla, sillä perjantaina meille saapui Rauha. Ja tosiaankin, kun Rauha tuli taloon niin täällä on ollu tosi rauhallista. Emäntä piti pikkuneidille hyvin jöötä ja tästä ei aiheutunut kummemmin mitään kohtauksia, vaikka Malla olikin varsin äimänä.

Tuosta välistä heräsin tänään :D 

Rauhan saapuminen tarkoitti käytännössä mukavia metsälenkkejä lähimetsään ja isännälle vähän ahtaampia öitä, koska kaikki talon naiset halusivat saman herran kainaloon! Tuossa kun Hannis soitteli, että Rauhaa tullaan hakemaan, niin rouvakoira hyppäsi ja käpertyi oikein Antsan viereen sohvalle (vaikka sohvalla olisi ollut muutenkin hyvin tilaa). Hetken aikaa sitä erehtyi leikittelemään ajatuksella toisesta tollerista (vaikka jokseenkin epäilen, että voisko se oikeesti olla kahden kanssa noin helppoa).

jos totta puhutaan, niin kyllä vähäsen harmittaa että Rauha lähti jo nyt kotiin ;) ehkä se tulee vielä toistekin kyläilemään!

Timmissä trimmissä

Novascotiannoutaja on energinen käyttökoira. Henkilökohtaisesti minulle KÄYTTÖLINJAISUUS tarkoittaa sitä, että koira voi olla ulkoisesti vähän "rumempi" mutta käyttöominaisuudet ovat sitten omaa luokkaansa. Koska koiran voidaan ajatella olevan vähän rumempi tämän käytettävyytensä takia, sen ei tarvitse näyttää kovin trimmatulta. (tämä siis täysin omaa mutuilua) Moni vastaantullut käyttökoira on ollut esteettisesti tai mittasuhteiltaan rodun ihanteesta poikkeava, mutta mitäpä sillä on ollut väliä.

Tämä vaikuttaa tietenkin sitten trimmailuun. Etenkin ns. näyttelykoiralla pitäisi näyttää kauniilta, mutta silti trimmaamattomalta. Mahdoton tehtävä meidän karvakorvan kanssa, siis se, jos jättäisi trimmaamatta ja haluaisi sen olevan samaan aikaan kaunein kaikista!

Trimmaaminen on taitolaji. Tolleria ei kyllä hirveästi pidä trimmailla, mutta sekin mitä trimmailee, pitäisi näyttää siltä, kuin koiraan ei olisi saksilla kajottu. Tätä ei tietenkään opi kuin harjoittelemalla. Onneksi koirani on karvan kasvatusvaiheessa, joten harjoitusmateriaalia kasvaa lisää tasaista vauhtia.

Ohessa kouluhommien lomassa trimmaillun koiran kuvia. Ja sitten palaan hetkeksi takaisin koulutöiden pariin ;)

Ei seisotuksena niin hyvä, mutta häntä näkyy!

Eli kyllä ne kulmaukset sieltä löytyy ku ei häselletä

Tällee torotti tässä näin, nii sain säädettyy kameraan tarkennuksen

Passikuva, jos sitä joskus lähtis ulukomaille!

Onhan se pieni. ja Hintelä. Tekis nii mieli lähteä näyttelyyn, mutta sitten taas... onhan se kallista käydä vain tuomaria kättelemässä.

Synkempi talvi

Jo on pimeää, kun ei ole enään lumesta tietoakaan! Kaikki mitä tuli, on satanut pois.
Allekirjoittanut on kuluttanut aikaansa koulutöihin enemmän kuin kuluneena kahtena vuotena yhteensä, mutta jospa se tästä. Enään ei tarvitsisi muuta kuin saada opinnäytetyön asettelut kuntoon.

Lisäksi hienoinen budjettivaje on aiheuttanut yhden auton politiikan, mikä tarkoittaa sitä, että kun isäntä on lähtenyt treeneihin on jäänyt Tikkurilan reissut sivu suun. Pientä treenitaukoa on siis ollut havaittavissa, mutta pieni taukoilu tahtoo yleensä lisätä treenimotivaatiotakin. Eiköhän se viimeistään keväällä itsestään ilmoittele, kun päiväkin alkaa pidentyä..

Lauantaina Minna kävi Hugon kanssa kyläilemässä, ja koiruudet pääsivät vähän vaakkuilemaan! Kun vaakkuilut oli vaakkuiltu, pääsivät punaiset juoksentelemaan ympäri tiluksia. Mallalla oli selkeästi ollut Hupea ikävä, tai ainakin jälleennäkemisen riemua oli ilmassa! Hugo on niin mukavan rauhallinen setämies - noin niinku tolleriksi! Mallalla oli kovasti kierroksien hallinnassa tekemistä, joten Antsa otti vain pari noutoa.

Sunnuntaina Malla herättelikin reippaana seuraavaan aamuun, kun pikkujouluhulinoiden jälkeisessä väsymyksessä piti alkaa valmistautua treenaamaan. Ulkoilmojen antaessa parastaan (vettä satoi ja oli suhtkoht vilakka keli, pieni tuulikin..) suuntasimme Hakunilan urheilukentän parkkikselle, jossa treffasimme Hanniksen.

Koirat kävivät pienellä jaloittelulenkillä, jonka jälkeen käytiin kasaamassa ruutu ja viemässä muutenkin tavaroita kentälle. Malla ja Tyyne pääsivät ensimmäisinä treenaamaan. Otettiin ihan itsenäisesti juttuja, minä Mallan kanssa lähinnä paikkamakuuta ja seuraamista. Itse sää antoi pientä lisähaastetta treenailuihin, mutta niin antoi myös sopivaa häiriötä Hanniksen ja Tyynen treenailut meidän lähellä, puhumattakaan kierroslukemista millä koira raksutti. Paikkamakuut menivät loppua kohden vähän huonoks (liikaa toistoa?) mutta seurailut meni vähän paremmin silloin kun Malla jaksoi keskittyä. Uudessa ulkokentässä on omat haasteensa kun on noin vilkas koira joka kerkeää havainnoida 100 asiaa yhtäaikaa. Aiemmin kokeilemiani naksutinjuttuja en lähtenyt enempiä harjoittelemaan tällä kertaa, koska ne häiritsi Tyynen ja Hanniksen treenejä. Jatketaan naksuiluja kotioloissa nyt joululomalla :)

Vietiin tytöt autoon ja avustin Hannista ja koetin ottaa oppia Rauhan treenipuuhista. Ruutua ja luoksetuloa lähinnä. Voi kun Mallakin jaksaisi olla yhtä innoissaan ja kiinnostunut jostain tennispalloista aina! :D

Myöhemmin päivällä Nuppu kävi pari tuntia kylästelemässä ja Malla kiipesi syliin "yhyy en jaksa enää leikkii ton kaa", kun oli pari minuuttia painineet..! (kyllä, tollerikin voi väsyä..) Ja Nuppunen ei ollut pysyä housuissaan kun Mallasta ei ollutkaan leikkikaveriksi.

Näinpä oli viimeaikojen kuulumiset. Tässä nyt aloittelen joululomaa. Täytyy koettaa, jos pääsisin Eekin kanssa hallilla pyörähtämään joku päivä ja tokoilemaan velipoijan kanssa.

Metsälenkin kuvasatoa

 Nuppu kävi isäntineen visiitillä ja suuntasimme pariksi tunniksi metsään. Vaika vähän itseni onnistuinkin eksyttämään, niin löydettiin silti takaisin ja pääsin purkamaan vähän kuvia koneelle.

Yllä nyt jonkinlaisen mission lopputulos, eli lopultakin saatiin Nupusta suht koht järkevä seisotuskuva :) Hienosti Nuppu on treenannut ja parantanut takajalkojensa asennon suhteen. Kaunis koira!

 Siskoksilla ei tullut hätä lenkkeillessä ja energiaa riitti koko matkalle! Tehtiin yhdellä damilla hakutreeni metsässä. Hienosti se dami palautui vaikka oli kuinka hukassa ja piilossa, Mallan dami jopa niin ettei koiralla ollut näköyhteyttä meihin! Ja sieltä se tuli varmoin ottein. Aika pitkään sai odotella kummankin kanssa erikseen, että koira rauhoittui niin paljon että piippaaminen lakkasi. Malla toki teki varmaan jonkin henkilökohtaisen ennätyksen tässä sarjassa! Toki toisen läsnäolo yms vaikutti varmasti aika paljon siihen, miten koira niitä kierroksia ottaa..

Lenkillä havahduin tilanteeseen, jossa molemmat koirat seurasivat omistajiaan sivuilla ilman taluttimia käskynalaisina. "Mitä, alkaako nämä olemaan kohta 'isoja'?"

 Lopuksi pellolla otettiin vähän taidekuvia ja "hukkasin" niissä tohinoissa taluttimen. Otin hörhöilevän Mallan sivulle, näytin koko peltoa ja sanoin "Hihna, etsi!" ja kohta mulle tuotiin se oma talutin käteen. Nupun kanssa Alex koetti ensimmäistä kertaa samaa temppua (vähän helpotetusti) mutta Nuppu ei hiffannut että se hihna olisi pitänyt enää kellekkään tuoda. Ilmaisi sen siis kyllä! Malla pääsi sitten hakemaan Nupunkin taluttimen pellon heinikosta.

Kuvamanipulaatiot tehty Photoshop Lightroom 3.5 'presets' asetuksilla.

Joskus treenaamatta jättäminen on parasta treeniä ;)

Mallan "treenirauha" sai vähän katkoa tänään, kun käytiin Espoossa Leppisillä. Tänään tosin tokoilu oli toissijaista, ja huomiota kiinnitettiin riistatreeniin. Malla sai siis pitkästä aikaa kantaa varista. Harjoitukset oli lyhyitä ja meidän neitokaiselle vähän turhankin helppoja....joten eihän ne sitten aivan nappiin menneet paria ensimmäistä noutoa lukuunottamatta. Vaikka hieman erikoinen tämän meidän neitokaisen logiikka toisinaan onkin, niin kiitettävän hyvä muisti hällä ikäisekseen! Joku siinä palautuksessa vain mätti, ja kolmannella & neljännellä noudolla kantoi varista sen ~3m ja tuli sitten tyhjin suin takaisin eikä tuntunut muistavankaan koko vaakua enään sen jälkeen. Uudelleen motivoimalla varis palautui kuitenkin jalkoihin asti. Noutojen muistilistassa siis vain alleviivataan sitä, että riittävästi haastetta! Tämähän on kyllä damien kanssa huomattu myös.

Otsikkoon viitaten...Mallalla on tosi spontaania tuo riistan otto ja into riistaa kohtaan. Et' vaikka vaakkua nähdäänkin aika harvoin (ensi kesän taipparisuunnitelmiin nähden pitäisi nyt reippaasti lisätä varistelua!) niin silti se on ihana ja kiva juttu! ..ja nostaa typykän kierroksia ihan kiitettävästi. Käsitykseni mukaan tuollaisen spontaanin, eli luontaisen innon voi helposti sammuttaa liialla treenaamisella ja liialla 'vaatimisella', joten yhtä asiaa ei olla siis päästy treenaamalla ainakaan pilaamaan ;)

Ja mitä taippareihin tulee, niin niihin mennään jos siltä tuntuu, ja ei mennä jos siltä ei tunnu. Emännän riistainto ei oo niin korkea, että kauheasti jaksaisin vaivaa nähdä noiden linnunraatojen eteen. 


Mallan treenin lopuksi tehtiin vielä suht helppo nouto, että saataisiin loppuun onnistuminen. No, eihän se ihan nappiin tosiaan mennyt ja varis tuli kotiapäin sen 3m ja jäi matkalle, koiran tullessa luo. Tähän tosiaan auttoi motivointi (mika käveli jonkin verran kohti varista ja takaisin) ja uudelleen lähettäessä kävikin hassusti ;) Kaukana tien laitaa, metsästäpäin käveli joku ihminen. Ihmisen (= mörön) havaittuaan Malla haukahteli muutamaan otteeseen, pysähtyi, meinasi kääntyä takaisin, mutta jatkoikin sitten vain matkaa Mörköä välillen haukkuen. Ja haki variksen, joka palautui hirveää vauhtia Antille. Koiran ilme oli kyllä sellainen että "Hemmetti, äkkiä se lintu tuolta möröltä pois!" :D Noutomatka tässä tapauksessa oli useita kymmeniä metrejä. (tarkemmin en lähde arvioimaan koska olen siinä niin huono)


Loppuaika kylästellessä menikin sitten kahvia juoden ja koiria lullutellessa. Mallan Varro-iskä on ihan mieletön sylivauva - siinäkin kohtaa Malla on tullut isäänsä. Malla selkeästi tunsi pientä mustasukkaisuutta jos liikaa halailin isukkia. Ja kyllä se Varrokin tahtoi väliin mennä jos Riika "liikaa" paijaili Mallaa. Jim-papparainenkin kävi aina vuorollaan rapsutukset hakemassa :)

Riikan mielestä Mallan karva osoittaa ehkä hienoisia kasvun merkkejä (talviturkki oi tule jo?) , joten mitämä minä juuri äsken tein kun selasin ensi vuoden näyttelyaikatauluja.. Joskus haluttaisi käydä koklaamassa nuo Kajaanin Tamminäyttelyt (niillä on niin pitkä historia) ja ei kai tuo Lahtikaan nyt niin kaukana olisi....Mutta ei minua kiinnosta karvattoman koiran kanssa mennä. :(  Mallan kroppa on kuulemma vähän vankistunutkin, eli alkaa hieman aikuistua tuo meidän vaavi. Niitä sertejä ootellessa ;)

Tää taitaa täst mennä valmistautumaan illan ohjelmaa varten, joten palailen meidän viime tokotreeneihin jossain tuonnempana.

Kultahippuja...

Perjantaina aloitettiin päivä leikkihetkellä Nuppu-siskon kanssa jälleen paikallisessa koirapuistossa. Sipoon kunnan sivuilla on hirveän huonosti mitään tietoa annettu ei-paikalliselle tämän puiston sijainnista! siksipä ohessa karttalinkki... )



Näytä suurempi kartta


Otimme myös Nupun kanssa vähän seisotusharkkaa, mutta valitettavasti järjestelmäkamerasta oli akku loppu ja kokeilimme onneamme pokkarilla, mutta eipä siitä mitään tullut. Suttua vain! Nuppu oli päinvastoin oikein kiitollinen opetettava, klikkerillä näköjään saa aikaan mitä vain, kun meidän yhteinen kieli ei muuten niin hyvin synkannut (vielä). Kauniin turkinkin on Nuppu lähtenyt yllensä kasvattamaan, kaunis tyttö <3

Tämä kun saadaan vähän skarpimmaksi niin hyvä!

Iltasella käytiin taas Komssin Silvian agiopetuksessa ja saatiin treenata tosi paljon omatoimisia juttuja. Omatoimisena meillä oli rengasta (siis että pidin rengasta jalkojen välissä ja sitte naksuttelin kun Malla meni siitä läpi), 'sylikäännöstä' hypyn kans, Malla kävi pari kertaa puominkin kipittelemässä läpi, Sit harjoiteltiin mutkalle käännettyä putkea ihan ohjatusti. Malla jumitti moneen otteeseen sinne putkeen, kun siellä oli joku haju. Eli tosi jepajee, sen melkee sai sieltä putkesta pois vain vähä heiluttelemalla sitä putkea kohdasta jossa koira oli. Pieni koira myös mahtuu kääntymään putkessa. Hassuja tilanteita tuli pari, kun lähetin koiran putkeen, sitten siirryn putken toiselle suulle kutsumaan ja innostamaan koiraa valmiina palkan kanssa ja kohta koira hyppää selän takaa namikäden kimppuun.. tuota joo :D Omatoimisena saatiin tehdä myös yhtä hyppysarjaa koostuen kahdesta hypystä joidenka välissä pituus. Ekalla kerralla Malla kiersi pituuden, ajattelin johtuvan puutteellisesta ohjauksesta. Tokalla kerralla tsemppasin enemmän ja pyrin olemaan nopean koirani mukana, mutta kiersi taas. Sitten me kokeiltiin pelkkää pituutta (kaikki nämä muuten duunasin namialustan kanssa, siksi sitä vauhtia oli niin paljon!) joka meni hyvin, ja sen jälkeen uudelleen hyppysarjaa ja meni hienosti ja oikein. Ajattelin sen namialustahomman olevan hyvä siinä mielessä, että koira irtoaa vähän paremmin eikä ole joka esteeltä tulossa mun sivulle. Silvialta en tähän kommenttia saanut..

Myrsky pauhasi ovissa ja ikkunoissa, etenkin tuolla Espoossa missä oltiin. Siitä kaikesti huolimatta (vaikka dataverkotkaan eivät toimineet ja navigaattori ei tahtonut löytää) löysin tieni taasen Leppisille. Riikan kanssa kertasin vielä tuoreeltaan treenit ja puhuttiin leikkimisestä palkkauksessa. Mallahan ei ihan hirveästi tuolla agissa innostu leikkimisestä enään sen jälkeen kun kouluttaja aloittaa puheen (sitä ennen leikkii kyllä lelulla vaikka kuinka!) ja tuumailtiin siinä sitten mitä tehdä ja saimpa hienon briiffauksen miten Varro tykkää leikkiä treenikentällä :) Alanpa nyt sitten testaamaan Riikan ideologiaa tässä asiassa. Lelupalkka tulee aikaa päälle halvemmaksi kuin tää nykyinen et joka treenejä varten täytyy melkee käydä kaupassa erikseen!

Riikalle kehuin myös Nupun hienoa turkkia (kateellisena!) ja sainkin sitten purkillisen "kultahippusia", olikohan jotain E-vitamiinivalmistetta. Aamulla Malla sai ensimmäisen "hippusen" syötäväksi ja outo löllöhän se oli jota sitten suussaan pyöritteli. Noh, ruokakippoon nappuloita, hippu sekaan ja letskou, problem solved. Ehkä tosta vielä se turkkikoira saadaan ;)

Huomenna tää täti paineleekin Lohjalle SNJ:n päänäyttelyyn noutajia kahtelemaan! Assisteeraan Minnaa, joka vie Hugon (Hedera´s Fashion In Red) näytille, valokuviakin varmaan tulee otettua. Itseasiassa tämä innokas assistentti heräsi jo tänäaamuna seitsemältä ja puol9 aikaan pommittelikin jo Minnaa, että "koska lähetään", saaden vastaukseksi "Huomenna". Isäntä sai kahvit ja leivät sänkyyn, ihan onnittelulaulun kera. On sillä niin hieno ja fiksu ja kaunis emäntä!

Eli huomenna nähdään tollerikehän laidalla! :)

ps. Ahihi, tänään tulostelin muutaman otoksen Malla-molliskaisesta ja pistin raameihin. Vielä kun joku melkein-insinööri sais naulaa tai jotain seinään, et saatais taulut paikoilleen. Raamit odottivat kuvia ties ja kuinka kauan - et oli se jo aikakin. Ei mennyt hukkaan nämä aamuheräämiset!

Ruskaretkiä (hitusen eksyssissä) ja Agiliitoa

Viime viikolla vietettiin mukavaa viikkoa; Allekirjoittaneen viikonloppu alkoi tiistaina ja isäntä seurasi esimerkkiä sitten keskiviikkona. Ihana irtiotto arjesta - vaikka juurikin arkisesti kotona. Mallan kanssa keskityttiin yksinoloharjoituksiin (lyhyitä pätkiä) ja isännän kanssa pohdittiin ratkaisuja meidän autoilukysymyksiin..

Keskiviikon tokotreeneistä mä kirjoittelinkin. Torstaina tämä likka säbäili jotenka koiran harrasteet oli isännän vastuulla. Noutotreeni ei kuulemma oikein ole skulannut nyt, noutointo on kokenut pienen inflaation (vaikka minun nähden homma on toiminut ihan kivasti) mutta tähän ehdotin ratkaisuksi pientä taukoa harkkareiden pitämisestä.

Perjantaina käytiin aamupäivästä syksyinen sientenkeruu-kävelyretki Rusutjärvellä Antsan äidin luona. Malla paineli pitkin maita ja mantuja Piki -beaglen kanssa, ja niinhän siinä loppuviimen kävi, että Malla eksyi ryteikköön, kun ei ollut huomannut beaglen paluuta muiden luo. Antsa sen sitten löysi ulisemasta ja ihan hirmuisen innoissaan neito sitte palasi muun 'lauman' luo ja pomppi minuakin vasten kuin olisin pahastikkin hukassa ollut. Pientä paniikkia lienee ollut ilmassa mutta pääasia että koira löytyi.

Syksyn viimeinen kaunis päivä ja uintiretki

Rusarin retken jälkeen kerettiin oikeastaan hengata vain hetken aikaa kotona, kun täytyikin suunnata KehäIII ja agimestaan agitreenaamaan. Ensin kerrattiin viime kerralla opeteltu (jokuheitto) käsiohjaus, jota en ollut muistanut Mallan kanssa treenata ollenkaan. Malla sai kuitenkin paljon kehuja osaamisestaan, kun hiffasi homman ja osaa mielestäni hyvin lukea käsimerkeistäni (toisinaan) ohjeita. Mut niinhän se on aina osannut eleitä lukea hirmuisen hyvin :) Idea oli kuitenkin että koira ohjataan kiertämään siiveke ja tietty siihen yhdistetään hyppy. tiukka käännös esteelle siis.

Sen jälkeen olikin vuorossa ensimmäinen esterata, joka koostui kolmesta esteestä jotka olivat peräkkäin samassa linjassa. Hyppy, putki ja hyppy. Viimeinen hyppy osoittautuikin meikäläiselle haasteeksi, sillä taitavuutensa lisäksi tuo koiruus on pirun nopea ja ohjauksen ajoitus on hankalaa kun ei vaan osaa. Ekalla kerralla Malla siis kurvasi vierelleni putken jälkeen. Toisella kertaa Silvia oli radan lopussa valmiina palkkaamaan koiraa (heitti lelun) ja malla meni esteelle hienosti vaikka ei paljoa lelusta välittänytkään.

Viimeisenä käytiin läpi nyt ihan oikeankokoinen puomi. Malla jäljesti hienosti koko puomin matkan. Ja ohjaajat ovat helisemässä sen ennakkoluulottoman vauhdin kanssa mitä Mallasta löytyy. Koiran tasapainottelua kyllä selkeästi haittasi se pannassa roikkuminen. Ja sit piti syöttää koiralle kokoaika herkkuja etenkin siinä keskivaiheella. Syy jäi kyllä vähän mysteeriksi. No, Malla tykkää kun saa nameja.

Loppuviimeksi pientä tutustumista renkaaseen naksutinta apuna käyttäen ja kotiläksyksi tulikin naksuttimen käytön opettelu/hankkiminen jos sellaista ei aiemmin ole.

Mallan hallityöskentelystä on pakko muuten tässä vaiheessa kehua sen keskittyneisyyttä ja kuinka hienosti se tottelee. Hiljalleen alkaa taas tuntuma noihi tottiksiin paranemaan ja ehkä mulla ei olekaan ihan niin kaheli koira (enää) kuin mitä se vähän aikaa sitten oli. On niin mukavaa päästä treenaamisessa eteenpäin ja kokemaan noita onnistumisia :)

 <kehu> Ei meinaa tuolla Agin penturyhmässä taida mikään koira seurata omistajaansa taluttimetta yhtä hienosti kuin meidän Malla! </kehu>

Eilen käytiin taas Eekin & Jannen & Jami-veljen ja Niki-pedofiilin kanssa syksyisellä grillausretkellä porvoon metsissä. Eikä taaskaan ollut kovin kaukana ettei ruokana ollut grillattua tolleria ;o

Nappasinkin Eekin kameralla edustuspotretin kolmikosta huomioliiveineen :)

Hienon treenin jälkeen on helppo hymyillä!

Kelaillaampa tässä nyt vähän tapahtumia takaperoisesti, kun normaalisti ollaan palattu ajassa päiväkausia taaksepäin :)

Äsken juuri katselin jakson ShowHau:ta, jossa esiintyy edukseen Mallan iskä Varro, ja kuvissa vilahtaa myös pappa-sulho Jimi ja pikkuinen Fria (jota ei valitettavasti olla päästy vielä livenä moikkaamaan! Tää epäkohta täytyy korjata!)

ShowHau jaksoon tästä

Tässä Mallan kanssa odotellaan Anttia saapuvaksi matsista kotia. Kyllä vähäsen pääs harmittaan kun missattiin kauden eka kotipeli mutta onneksi näitä kuluvalle kaudelle riittää varmasti ja kerkeän takapuoltani katsomossa kuluttamaan useaan otteeseen! Ottelu jäi ihan siitä syystä väliin että meillä oli Mallan kanssa toko treenit Koivukylässä. Treeniaika on aikaistettu parilla tunnilla kahdeksasta kuuteen - näkeekin taas vähän aikaa jotakin ja hämärä alkaa laskea vasta treenien loppupuolella siinä missä viime kerralla oli ihan pimeää..

Mallalla oli vähän kummallinen vire, tai no sanotaanko että se oli ihan väärä. Ei keskittynyt tai ottanut pahemmin kontaktia meikäläiseen ollenkaan! Mutta kappas kun alettiin tehdä paikkamakuu-harjoituksia, niin tyttö oli aivan liekeissä! Ehkä vire sitten oli oikea juuri tämäntyyppiseen treeniin..

Kotonahan olen treenannut paikkamakuuta ties kuinka paljon ruokakupin kanssa. Noh, Hannis oli hakenut oppeja joltain muulta kouluttajalta (en jaksa luntata!) ja tätä metodia testattiin nyt myös treenikentällä ekaa kertaa. Idea oli siis siinä, että paikkamakuun päätteeksi koira pääsi namikipolle tyhjentämään potin ja harjoitusta vaikeutettiin asteittain. Ensin kippo oli ihan muutaman metrin päässä: jätin koiran paikkamakuuseen, kävelin kipolle, jätin pari namia ja kävelin takaisin koiran vierelle -> vapautus ja koira säntää kipolle. Viimeisessä harjoituksessa päästiin jopa kokeilemaan seuraavaa: kippo on piilossa esteen takana (joka on n. 15m päässä koirasta) kävelen esteelle (oli tässä tapausessa kyljelleen käännetty A-este) kumarrun laittamaan namin kippoon (koira näkee että kyykistyn ja nousen ylös) sitten jään kyykistelemään hetkeksi esteen taa piiloon (laskin hitaasti päässäni kymmeneen ja sitten sainkin luvan tulla pois) ja sieltä sitten rauhassa paluu takaisin koiran viereen katsomatta koiraa -> viereltä vapautus ruokakipolle. TOIMII!

Paikkamakuu on ollut meidän treeniuran kompastuskivi ja nyt ekojen onnistuneiden harkkareiden jälkeen homma futas tosi hienosti. Tätä treeniä jatketaan sitte kotona ja tarkoitus ois että kisanomaisessa tilanteessa paikkamakuulta mennään koiran kanssa esm repulle jossa tämä namikippo oottelee.  Ehkä Malla ei vaan osaa laskea virettä riittävästi itsenäisesti, vaan tarvitsee tuollaisen kiintopisteen mihin on helppo keskittyä. Kyllä tämä tästä, hitaasti mutta varmasti. Alkaa keinot loppua jos tämän onnistun sössimään, mutta jospa Hannis ei antais tämän tapahtua ;)

Tiistaina käytiin Nikkilän uudessa koirapuistossa ekaa kertaa, puistoiluseurana Alex & Nuppu. Eikä edes onnistuttu eksymään tonne ulkoiluradoille :)

Kuten edellisessä blogipostauksessa lupasin, ei lauantai ollut ihan niin rankka päivä kuin perjantai :) Käytiin Koivukylän koiraharrastajien omissa pienissä kemuissa missä pidettiin vuoden tokottaja ja agittaja -kisat. Mallan kanssa ei osallistuttu niihin mutta valokuvaajan rooli napsahti ainoalle paikalla olleelle kameramiehelle.
Jonkun kolmisen tuntia taidettiin paikalla viettää ja Malla sai leikkiä pikku Tyynen kanssa ja harjotella kytkettynä oloa hirveän huudon saattelemana..

Eka kerta koirapuistossa

Tyynen kanssa painisilla

agility on hankala laji kuvata

...on haastavaa saada koirasta terävä - ei esteellä ois niin väliä..

pussi

Serkukset - eiks vähän oo samaa näköä vai?

naama

Sivuprofiili

Kakarat rehas kentälläkin :)

Agiliitaamista ja metsäretki!

Perjantaina aloitettiin UMN agilitykurssi, ollaan Mallan kanssa penturyhmässä. Kouluttajana toimii Silvia Komssi.

Penturyhmässä Malla on ryhmän 'vanhimpia' mutta varmaankin myös innokkaimpia. Kokoaika olis kivaa mennä esteille ja haistella mestoja ja tehä ja tehä ja sanoinko että haluaa tehdä?

Ideana tuolla kurssilla on tutustua esteisiin ja opettaa koira suorittamaan ne oikein. Varsinaisesti ei varmaan hirveästi ratoja opetella, kun esteitä on kaiketi niin paljon (vaikka pentujen kanssa ei kaikkia edes käydä läpi) ja kertoja vain 5.

Näin ekalla kerralla teemana oli puomin alastulo, putki ja estekepit. Puomin alastulo tehtiin maantasalle lasketun rampin kanssa. Se meni Mallalla todella vauhdikkaasti. Putken kanssa ei myöskään ollut mitään ongelmaa, ellei itsehillinnän puutetta lasketa! Ne estekeppijutut meni vähän plörinäksi kun Mollis keskittyi imuroimaan tekonurmea nameista..

Mutjoo, eka kerta! Ihan hyvät fiilikset! Ens kerralle pitää hommata joku lelu (hukkasin mun narupallon tokotreeneissä..) ja tavallinen kaulapanta. Mitään kuristavia/puolikuristavia ei mielellää sais olla.

Lauantaina saatiin extempore-vieraita, kun Eerika & Janne pölähtivät kylästelemään ja koiratkin olivat heillä matkassa. Vielä extempore me päätettiin sitten lähteä eväsretkelle tuohon lähimaastoon. Käytiin todella pikainen kauppareissu kun ostettiin eväät ja kertakäyttögrilli.

Pääruoka: Mozzarellatikkuja, makkaraa ja nugetteja

Pätkisbanaanit, erämiehet evväät. (+kanttarelli)

Bongaa tolleri

Ja nyt kun sain kuvia purettua, saatiin myös vähän kuvia Porvoon KR-näyttelystä!

(C) Janne Tuovila

(c) Janne Tuovila

Ja sitten pari hienoa otosta näyttelyiden jälkeen, kun kuivateltiin vaatteita Eekin ja Jannen residenssissä ;)

(c) Eerika Korhonen

Mallinhommissa (c) Eerika Korhonen

Pikku painit velipoijan kanssa (c) Eerika Korhonen

Tottelemattomuusviikonloppu

Viikonloppureissu takana päin, ja voi miten meidän poppoota jaksaakin väsyttää! Malla pönttöilee koko aika, käy vähän puolivaloilla :D Ollaan tänään treenattu tassun antamista antin serkun antamilla ohjeilla. Kyllä mä kaks lihapullaa tuohonkin touhuun kulutin, ennenkuin sain pönttiksen ees nostamaan pikkasen tassua halutusti...

Perjantaina startattiin auto iltapäivällä ja otettiin suunta kohti Pohjanmaata, josta Antsan suku on pitkälti kotoisin. Automatka taittui Mallalta suht OK:sti skodan peräkontissa kevythäkissä. Peräkonttiakaan ei tarvinnut ihan yksin asuttaa, vaan kaverina matkasi Piki -beagle.

Reissu meni kyllä tosi kivasti, sukujuhlissa Malla oli aika huomaamaton ja hiipparoi joko minun tai Antsan matkassa pitkin pihapiiriä, joka oli aika laaja ja tutkittavaa riitti! Kyllähän se on niin että tottelevaisen koiran kanssa on helppoa, eikä Malla mielestäni ollut mitenkään tavallista koiraa hankalampi tapaus. Mitä nyt vähän toisia vikkelämmin oli ottamassa tilaisuudesta vaaria, jos jotakin tippui lattialle tai maahan! ;) Tietääkseni osasi myös olla viemättä mitään lapsilta, joita muutama oli hyörimässä. Tosi nätisti osasi myös käyttäytyä lasten kanssa, ja antoi pienten käsien silitellä :)

Portailla ihmettelemässä pihan tapahtumia.

Kokkorannan laiturivahti

Yöpymiset oli tällä reissulla Antsan tädin luona, joka asuu järven rannassa. Tämä tarkoitti hienoisia kierroksia joka kerta pihaan saavuttaessa.. Uimaan pääsi kun se meille sopi ja kierroksia ei enään otettu niin paljon että uskoi puhetta. Uiminen olikin varmaan ihan parasta koko reissulla! Onni onnettomuudessa että on niin pieni ja reipas koira. Nukkuminen meinaan tapahtui autokatoksen välikatolla, jonne Antti joutui Mallan kantamaan pieniä kapeita tikkaita pitkin. Onneksi Malla on kovin tottunut tuohon kanniskeluun, joten ongelmia ei ollut kiipeilyn suhteen (paitsi ekana yönä, kun Malla halus keskellä yötä pissalle.) ja ekan yön jälkee nukkumahommatkin luonnistui kivasti.

Sukujuhlissa Malla sai uusia kavereita yhden chowchow -tytön verran. Lumikki (8kk) on kaikessa pidättyväisyydessään melko tyypillinen chowi, mutta kovasti tykkäsi Mallan kanssa leikkiä :)

Nuppua ja Tottistelua!

Jälleen yksi kuuma, kuiva ja vilkas viikonloppu takana. Kaikenlaista kerettiinkin taas puuhailla!

Perjantaina aloitettiin Eläinkoulu Eliitin tottelevaisuuskurssi. Muita kurssilaisia odotellessa juteltiin ohjaaja-Tiinan kanssa ja mainitsin kiinnostuksesta osallistua koiran kanssa tulevaisuudessa tottelevaisuuskokeisiin. Näillä näkymin meillä olisi siis kurssin jälkeen mahdollisuus osallistua valmennusryhmään, jossa hinkataan ja viilataan sitten ihan "tositarkoituksella". Tämä kuulosti ihan mulle sopivalta vaihtoehdolta, kun maksutkin määräytyy ihan käyntien mukaan, eli voisi sopia opiskelijan budjettiin! Toivon mukaan syksymmällä treenit siirtyis vähän lähemmille kentille, niin ei tarvitsisi tammistoon asti aina ajella.

Kurssilla käytiin ihan perusjuttuja läpi, jotta ohjaajakin vähän näki että mitä kukin koiruus osaa.
-Taidettiin aloittaa ihan perusasennosta (Malla menee hyvin perusasentoon käsiavulla)
-Kokeiltiin seuraamiskaaviota rallytoko-kylttien avulla (Aluksi Malla jahtasi kylttejä, kunnes malttoi keskittyä seuraamiseen, joka menikin sitten toooodella hyvin ja 'kiinteästi'!)
-Liikkeestä maahan meno (-> treenin alle, koska Malla istui 'perä eellä')
-Perusasento pysähtyessä
-Käännökset seuraamisessa

Ylläolevien treenailu tuli myös ns. kotiläksyksi. Kotiläksyjä mennäänkin tänään treenailemaan Mikkolan kentälle Hugon kanssa.

Lauantaina kävin katsomassa BH -treenejä, joita Tiina veti samaisella kentällä Tammistossa. Siellä minulle selvisi BH-seuraamiskaavio, josta otan minulle ja Mallalle nyt sitten pitkän aikavälin tavoitteen, jonka ajattelin treenata pala palalta kuntoon :) Oli tosi mukava juttu Tiinalta pyytää minua katsomaan kurssia, koska tuo BH -tunnus kovasti kiinnostais, MUTTA sain huomata että se on niin paljon muutakin kuin kaupunkiosuus! Aika hurjaa menoa! Mukavasti tämä toko-treenailu on siis treeniä myös BH-kokeeseen, johon haluaisin joskus tulevaisuudessa osallistua :) mutta...käynti oli silti melkonen realitycheck!

Sen aikaa kun kävin katsomassa treenejä, Antsa hengaili kotona kahden tollerineidin kanssa. Nuppu tuli taas kyläilemään viikonlopuksi tänne meidän landelle :) Lauantai-ilta oli selkeästi omien rajojen testailua, mutta Sunnuntai menikin jo paljon mukavammin ja hyvässä yhteistyössä. Esm lauantain iltalenkki oli lyhin mahdollinen, koska Nuppu ei tahtonut pysyä mulla hallinnassa lainkaan - tai ennemminkin jouduin palauttamaan ruotuun kokoaika koska koetti vetää ja kiskoa minua joka suuntaan! Sunnutaina neito kipitteli tosi nätisti vierellä! Nuppu myös 'kotiutui' meille edelliskertaa nopeammin ja lauantai-ilta oli tosi leppoisa katsella elokuvaa ja sunnuntai meni myös erittäin rennoissa merkeissä. Nuppu oli ihana osa meidän laumaa!

Nyt pitäisi alkaa suunnitella ens viikonlopun kuvioita (reissuun vai ei..) ja treenailla ahkeraan. Eipä tässä kai muuta.

PS: Jännästi samana päivänä, kun ollaan trimmailtu pensasaitaa, oli koiran kakkakin vihreää ;D

NOUtohommia

Minna, Jani ja Hugo kävivät ja lähtivät juuri äsken, ja mikäs sen parempi ois päivittää sen jälkeiset tunnelmat kuin heti!

Mallahan otti siis ihan älyttömät kierrokset Hugosta. Kesti aika pitkään ennenkuin typy oli missään tolkuissa ennenkuin päästiin siirtymään yhtään mihinkään treenipuuhiin ja lopulta tehtiinkin niin että Hugo meni muun porukan kanssa edeltä ja me Mallan kanssa jäähdyteltiin pihalla.

Ihan ennen mitään treenejä jouduin poistamaan punkin Hugosta. HYI SE OLI IHAN KAMALAN ISO VAALEENPUNAINEN PALLO YÖKS. Joo, en ehkä perusta mitään punkinpoistopartiota ;)

Reenailut: Hugo meni kuulemma tosi kivasti niin noudot kuin laahausjäljen vaakulla; GO HUGO! Mä en näitä touhuja nähnyt saatika päässyt ikuistaan kun pitelin meidän tytön hupakkoa aloillaan.

Malla meni vähän vähemmän nätisti, eikä noudot tulleet luokse ollenkaan vaan lähti omimaan. Miljoona kierrosta sekunnissa jne.. Mutta ei se siis vaakkua kauas vienyt ja pienellä kehoittamisella se toikin vaakun aika lähelle. Mutta vaikka nouto ei sinänsä ollut kovin vakuuttavaa nyt, niin ote oli oikein mainio ja syvä.
Pari suttuista valokuvaa:

Isännän kommentti: Ei ominut, touhotti vain omiaan.

Pienen noutotreenin jälkeen käytiinkin kävelyllä tuolla ryteikössä syömässä mustikoita. Molemmat koirat on jälkeenpäin syynätty läpi ja todettu punkittomiksi ;)