Hienon treenin jälkeen on helppo hymyillä!

Kelaillaampa tässä nyt vähän tapahtumia takaperoisesti, kun normaalisti ollaan palattu ajassa päiväkausia taaksepäin :)

Äsken juuri katselin jakson ShowHau:ta, jossa esiintyy edukseen Mallan iskä Varro, ja kuvissa vilahtaa myös pappa-sulho Jimi ja pikkuinen Fria (jota ei valitettavasti olla päästy vielä livenä moikkaamaan! Tää epäkohta täytyy korjata!)

ShowHau jaksoon tästä

Tässä Mallan kanssa odotellaan Anttia saapuvaksi matsista kotia. Kyllä vähäsen pääs harmittaan kun missattiin kauden eka kotipeli mutta onneksi näitä kuluvalle kaudelle riittää varmasti ja kerkeän takapuoltani katsomossa kuluttamaan useaan otteeseen! Ottelu jäi ihan siitä syystä väliin että meillä oli Mallan kanssa toko treenit Koivukylässä. Treeniaika on aikaistettu parilla tunnilla kahdeksasta kuuteen - näkeekin taas vähän aikaa jotakin ja hämärä alkaa laskea vasta treenien loppupuolella siinä missä viime kerralla oli ihan pimeää..

Mallalla oli vähän kummallinen vire, tai no sanotaanko että se oli ihan väärä. Ei keskittynyt tai ottanut pahemmin kontaktia meikäläiseen ollenkaan! Mutta kappas kun alettiin tehdä paikkamakuu-harjoituksia, niin tyttö oli aivan liekeissä! Ehkä vire sitten oli oikea juuri tämäntyyppiseen treeniin..

Kotonahan olen treenannut paikkamakuuta ties kuinka paljon ruokakupin kanssa. Noh, Hannis oli hakenut oppeja joltain muulta kouluttajalta (en jaksa luntata!) ja tätä metodia testattiin nyt myös treenikentällä ekaa kertaa. Idea oli siis siinä, että paikkamakuun päätteeksi koira pääsi namikipolle tyhjentämään potin ja harjoitusta vaikeutettiin asteittain. Ensin kippo oli ihan muutaman metrin päässä: jätin koiran paikkamakuuseen, kävelin kipolle, jätin pari namia ja kävelin takaisin koiran vierelle -> vapautus ja koira säntää kipolle. Viimeisessä harjoituksessa päästiin jopa kokeilemaan seuraavaa: kippo on piilossa esteen takana (joka on n. 15m päässä koirasta) kävelen esteelle (oli tässä tapausessa kyljelleen käännetty A-este) kumarrun laittamaan namin kippoon (koira näkee että kyykistyn ja nousen ylös) sitten jään kyykistelemään hetkeksi esteen taa piiloon (laskin hitaasti päässäni kymmeneen ja sitten sainkin luvan tulla pois) ja sieltä sitten rauhassa paluu takaisin koiran viereen katsomatta koiraa -> viereltä vapautus ruokakipolle. TOIMII!

Paikkamakuu on ollut meidän treeniuran kompastuskivi ja nyt ekojen onnistuneiden harkkareiden jälkeen homma futas tosi hienosti. Tätä treeniä jatketaan sitte kotona ja tarkoitus ois että kisanomaisessa tilanteessa paikkamakuulta mennään koiran kanssa esm repulle jossa tämä namikippo oottelee. Ehkä Malla ei vaan osaa laskea virettä riittävästi itsenäisesti, vaan tarvitsee tuollaisen kiintopisteen mihin on helppo keskittyä. Kyllä tämä tästä, hitaasti mutta varmasti. Alkaa keinot loppua jos tämän onnistun sössimään, mutta jospa Hannis ei antais tämän tapahtua ;)

Tiistaina käytiin Nikkilän uudessa koirapuistossa ekaa kertaa, puistoiluseurana Alex & Nuppu. Eikä edes onnistuttu eksymään tonne ulkoiluradoille :)

Kuten edellisessä blogipostauksessa lupasin, ei lauantai ollut ihan niin rankka päivä kuin perjantai :) Käytiin Koivukylän koiraharrastajien omissa pienissä kemuissa missä pidettiin vuoden tokottaja ja agittaja -kisat. Mallan kanssa ei osallistuttu niihin mutta valokuvaajan rooli napsahti ainoalle paikalla olleelle kameramiehelle.
Jonkun kolmisen tuntia taidettiin paikalla viettää ja Malla sai leikkiä pikku Tyynen kanssa ja harjotella kytkettynä oloa hirveän huudon saattelemana..