Häiriöö häiriöherkälle ja vähän kotijuttuja..

Pienenä yhteenvetona viikon toko-treeneistä:

Treenikenttä: Heurekan parkkipaikka, Tikkurila
Klo 18:00
Teema: Häiriö

• Treenit alkoikin Mallalla heti paikalle saavuttaessa, jolloin jätin koiran autoon odottamaan hetkeksi aikaa. Odotti nätisti omassa boksissaan takapenkillä.
• Kontaktitreenissä koirat olivat perusasennossa ja aina yksi koirakko mutkitteli (tässä tapauksessa kiersi kahdeksikkoa) koiriensa ympäri ja pyrki pitämään seuraamisessa kontaktin. Perusasennossa olevat koirat pitivät kontaktin. Tämä meni Mallalta kaiketi kohtalaisen hyvin.
• Perusasennossa oloa ja kontaktin pitämistä häiriössä. Hannis vingutteli ja heitteli leluja. Malla suoriutu herkkyydestään huolimatta kohtalaisen hyvin. Naksuttelin katsekontaktista.
• Paikalla makaamista ja Hanniksen häiriötä, ohjaajat seisoivat suoraa koiran edessä. Vaikka tekikin suht tiukkaa niin Malla tapitti aika hienosti ja piti kontaktia yllä samalla kun makasi paikallaan.
• Luoksetulotreeniä niin, että maassa oli leluja ja ohjaajallakin oli leikki mukana. Mallalle tosi vaikea, eikä tainnut tulla kuin ihan kerran vain suhteellisen suoraa luo. Monena kertana jäi vähän puntaroimaan että luopuuko leikistä (joka lojui matkan varrella) vai ei, ja onnistui jopa luopumaan.Flunssaisen ohjaajan itsensälikoonlaitto Tätä pitänee treenailla vähän enemmänkin.
• Noutoesineiden kuten metallikapulan ja puukapulan luovutustreeniä (omatoimisesti). Malla kyllä ns. mallaili metallikapulaa suuhun mutta ei varsinaisesti nostanut tai pitänyt suussa. Toki outo materiaali vierastutti mutta parannus oli huima aiemmasta totaalikieltäytymisestä. Puista noutokapulaa palautti suht kivasti eteen (ei tosin aina muista istua, mutta pääasia et tuo tiiviisti eteen) ja pitää hyvin.
• Ruutuun hakee kivasti. Hannis kehoitti aloittaa hiljalleen häivytteleen namialustaa, eli seuraavassa vaiheessa alustaan ilmestyy nami kun koira on ruudussa eikä odota siellä valmiina jne. Mut ei pidetä kiirettä tämän kanssa.

Kun päästiin kotiin, niin isäntä oli kotiutunut ja koira oli niin onnellinen yhtenäisestä laumastaan. Voi sitä iloa!

Isännän poissaolon aikana olen soveltanut Jan Fennelin kirjasta lukemiani oppeja Mallan yksinoloharjoitteluun kuten myös hihnassa kulkemiseen. Hihnassa siis vain entistä enemmän otan johtoasemaa ja puutun entistäkin herkemmin pieneenkin vetämiseen. Ohitustilanteita vältän nyt tietoisesti ja kehitän niihin pakollisiinkin paraikaa taktiikkaa jolloinka Malla ei pääsisi toisille rähisemään. Muitten koirien sietämistäkin treenataan nyt hallitummin kuin ehkä aikaisemmin. Naapurin piskien katselusta palkkailen, jos siihen ei liity mitään mesoamista ja jos koira alkaa mesoamaan yhtään niin sitten täysin passivoidun.

Yksinolo: Eli nykyään kun meille tullaan käymään tai kun saavutana itse kotiin, niin koiraa ei huomioida lainkaan ensimmäiseen 5minuuttiin tai viiteen minuuttiin siitä kun on rauhottunut. Ja tuntuu että tämä toimii! Tuhot on jääneet taas tosi vähäiseksi ja nyt kun isäntäkin on alkanut noudattaa tätä hommaa niin koira on asian kanssa suhteellisen ookoo. Eli hiljalleen olemme taas alkaneet poistaa kompostihäkkejä suojaamasta seiniä ja sohvaa.. Muutaman päivän ajan olemme jättäneet Mallalle kotiin omalle paikalle kongin, jossa on ollut sisällä yleensä kinkkua tai/ja juustoa. Eli puruluut ja tikut ovat saaneet jäädä. Toki niitä tuolla kaapissa on olemassa vielä ihan senkin takia et jos kongin täyteainekset jotenkin sattuis olemaan loppu. 

Varmuuden vuoksi suihkuttelen myös Vademecum -suuvesiseosta pinnoille joita on 'tottunut' järsimään. En sitten tiedä onko siitä mitään apua. 

Yksinolon ihanuus..

Maanantai ja keskiviikko meni ihan kivasti yksinolojen suhteen, ei mitään tuhottu. Ja nyt kun ajattelin jo vähän että "huh, valeraskauden loppuminen päätti myös tuhoomiset", niin eiköhän tänää ollu kahdesta eri ovesta syöty karmeja. Epäkivempaa tästä tekee se, että nyt meillä pitää sit vaihtaa jokaiseen oveen karmit, sit kun joskus tulee myyntirempat eteen - siis viimeistään. Ei, ei tuo ole koira, se on joku jyrsijä!

Pitäiskö kuitenkin olla iloinen, ettei sohvaa ole syöty nyt yhtään? *varovainen tuuletus, koputtaa puuta ja painaa katseensa nöyrästi alas*

Jonkinlainen resepti yksinolon helpottamiseen oli suht simppeli: jätettiin vain hikinen teeppari tuuraamaan koiranpetiä, joka muuttaa yksinolohetkiksi makkariin. Ihan jees kyllä, jos paita tuo edes jotain lohtua ja helpottaa yksin olemista. Mitään haukkumista / vinkumista en myöskään rekisteröinyt tänään ollenkaan kotiin palatessani. Kotiavaimet oli mukavasti jääneet taas kotiin, joten vähän ylimääräistä kolistelua tuli toteutettua vara-avaimen kanssa. Lähtiessäni puin takkia päälle ja koira makasi omalla pedillään, nousi vasta kun otin käteeni dentastickin (kaiken muun pureskeltavan sälän kaveriksi), ja eipä tuo jäänyt perään vinkumaan Antsaakaan kun lähti kouluun.. ehkä tämä tästä taas suttaantuu, kun hormonihommat tasaantuu.

Huom, narttupentujen ottajat; valmistautukaa henkisesti mitä yllättävämpiin hormonihommeleiden aiheuttamiin yllätyksiin! Mallan p**seily yllätti omat odotukseni totaalisesti!

Kesä viilenee väistämättä kohti syksyä..

Eipä mene taaskaan jutut niinkuin suunniteltu, ja me jatketaan Mallan kanssa eläinkoulueliitin riveissä ainakin jonkin aikaa, jos aikataulut ei käy liian ahtaiksi. Ainakin kuukausi saatiin lisäaikaa, sillä valmennusryhmä toteutetaan portautetusti, joten kerkeän justiinsa heittää Mallan kanssa treenit ohjatusti, ja sen jälkeen porhallan Söderkullaan säbätreeneihin.. tai näin on ainakin suunnitelma. Jos aikataulut ois jatkuneet entisellään, nää menis päälekkäin - ja pitäis kai itselläkin joku harrastus olla kun koiralla on niin monta! :)

Keskiviikkona treenailtiin Koivukylässä, teemana hyppy ja ruutu. Malla tarvitsee molempien kans targettia, mutta eipä noilla nyt hoppua ole että oppii - kuitenkin sen verran korkeamman luokan liikkeitä nuo! Noista treeneistä jäi parhaiten kyllä mieleen ehken kotiläksy: kahden viikon päästä on ekat 'kisanomaiset treenit' jolloin otetaan kisanomaisesti paikkamakuu ja sitten 2 itse valittua liikettä jotka suoritetaan yksi kerrallaan kisanomaisesti. Mä valitsin meidän liikkeiksi nyt luoksetulon ja seuraamisen - molemmissa on kyllä omat juttunsa. Mun pitäisi päättää että otanko luoksetulon aina sivulle vai eteen vai säädänkö eri sanojen kanssa?!

Torstaina oli valmennusryhmän harkat ja sielläkin tehtiin hyppyä ja ruutua. Malla meni molemmat hienosti, hypyn kanssa oli jotain hahmotusongelmia etäisyyksien kanssa ja tokavikalla kerralla neito hyppäsi suoraan esteen päälle! Esteenä siis pelkkä rima. Ennen näitä harkkareita otettiin tollerikaksikolla luoksepäästävyyttä, paikkamakuuta, jääviä ja seuraamisia. Luoksetulot meni kaverin treenatessa Mallalta yllättävän hyvin, koska Fia(?) puhuu ruotsia, joten Malla ei ottanut riemunkiljahduksia 'Kom' kutsusta :D

Huonona makuna suuhun jäi Mallan tekemät tuhot, joita teki omaa vuoroaan odotellessa. Taas on kuljettajan turvavyössä vekki :/ Ja nyt oli turvavyö jyrsitty reilu puolenvälin poikki! Perskeles. Kyllähän se harmitti, kun näki että koira istua tokottaa etupenkillä, ja kun menin sitä taakse siirtämään, niin mitään tällaista en tietenkään huomannut. Mutta sitten kotiin lähtiessä tietenkin havaitsin nämä neitosen toimenpiteet. Autossa venttailuun tarvitaan siis jonkinlainen uusi suunnitelma. Kevythäkissäkin oli joku repeämä luukussa. Ja olipa tuo vähän sohvaakin jyrsinyt aavistuksen taas.. mitähän takapakkia tämä sen edistyminen eroahdistuksen suhteen ottaa??

Perjantaina Malla kävi isännän kanssa lenkkeilemässä Kaapo -tollerin kanssa. Lauantaina ei tehty paljon mittään - tai sanotaanko että Malla keskittyi kotona viihtymiseen kun isäntäväki riekkui kukin missäkin. Tänään aamupäivällä käytiin reipas lenkki samoilemassa metsässä. Sieniä oli tosi paljon, mutta kun en tiiä niistä mitään ja Antsakaan ei suostu syömään, joten eipä niistä paljoa iloa ollut. Lenkille mahtui myös hakuruutuharjoituksia ja markkeeraus . Hakuruutu meni hyvin ja markkeeraus vähän huonommin, mutta se olikin tuolle vaihtamaan pyrkivälle nappulalle ehkä vähän turhan 'kiusallisen' hankala, ja damit lähekkäin ja sen noudonkin eräs onneton rähmäkäpälä-emäntä heitti ruudun damien viereen. Höps.

Ensi viikolla ois luvassa treeniä entiseen malliin, plus alkuviikosta olis tarkoitus treffailla Nuppua ja tokotreenailla jossakin jotakin. Mulla on vähän vapaata niin niitä kisanomaisia olis myös tarkotus harkkailla! Niin ja tarkoitus oli myös käydä trimmissä Leppisillä Tollershowta ajatellen. Sehän on jo ihan parin viikon päästä!! Handleria jännittää jo siinä määrin, että ensimmäiset worst case scenario -painajaiset kateltiin viimeöisen liskodiskon tiimellyksessä.. Kerrotakoon että tässä unessa multa katosi käsilaukku (uskoin että varastettiin) ja riehuin vihaisena kaikille. Heh, no niin mä teen joka tapauksessa, kun jännitän niin paljon.

Leiriltä kotiuduttu!

Ehkä ensimmäistä kertaa osallistuin kesäleirille jonka aikana ei yllättänyt viileä keli taikka sade, saatiin koko viikonloppu viettää upeissa Himoksen tarjoamissa maisemissa auringossa ja hiessä kylpien. Mökkiseura oli mahtavaa, kurssit vedettiin hyvällä sykkeellä läpi ja koirat saivat nauttia toistensa seurasta ja etenkin uimisesta!

Itse osallistuin valokuvauskurssille, ja opin uusia asioita niin paljon, että taidan tästä aloittaa uudelleen järkkärikuvauksen ja säästän uuteen objektiiviin! Koskaan en ole pahemmin tuosta tekniikasta tajunnut, mutta nyt on joku 'haisu' minkä kanssa voisi liikuskella sitten sinne kamerakauppaan ja ostaa uuden putken tuon kittiopiskan kaveriksi...TARVIIN sellasen että voin kuvata eläväistä ja liikkuvaista koiraa!

Järjestelyt oli tehty pääosin hyvin, mutta sepä olisikin ollut outoa jos useita vuosia järjestetty leiritapahtuma olisi ollut jokseenkin ns. lapsen kengissä. Alkuun oli tottumista kun jokaisen mökin ja vastaantulijan mukana kulki punaturkki, ja yleensä yhden koiran vinkumista/haukkumista toisti pian muutama muukin otus ;) Hieman harmitti nämä meidän koiruuden juoksut, koska se sitten lopulta 'eristi' meitä tehokkaasti muista ja yksin sitä ei voinut jättää; jyrsityt mökkihirret eivät olleet se mitä halusin leiriltä nähdä. Aamuvirkkuina päästiin kuitenkin onneksi uittamaan koiria tai minä pääsin uittamaan Mallaa ihan rauhassa (aamulla 6 ja 8 aikaan!) :) Typy nautti ihan valtavasti uimisesta ja säälittävä pystyuintipärskiminen muuttui aika nopeasti sulavalinjaiseksi kroolaukseksi. 

Ohjelmaakin olisi ollut riittämiin, mutta jätimme aikalailla lauantain leiritulet ja kisat ja arvonnat väliin koska 1) väsytti 2) oli kuuma ja ehkä kolmas syy oli, ettei viitsinyt Mallan kanssa mennä sinne koiramassojen sekaan..

Malla pääsi osallistumaan NOU kurssille rajoitetusti, mutta pääsipä kuitenkin. Antti kävi kuunteluoppilaana kuitenkin kaikissa harjoituksissa, joten vähän pohjatietoa treeneihin saatiin lisää. Malla pääsi tekemään vesinoutoa, tutustumaan lokkiin, kantamaan pupua sekä tänään oli viimeisenä vuorossa jälki. Mallalta treenit suoritettiin kunnialla läpi (omaan osaamiseen nähden),sen mitä nyt sitten pääsi osallistumaan.

Itsehän opimme, ettei ylikierroksilla olevaa koiraa voi jättää autoonkaan. Kevythäkin toinen pääty on aika riekaleina ja samalla oli järsinyt vähän kuljettajan turvavyötä. Objektiivikaupan lisäksi täytynee siis käydä kangaskaupassa sekä turvavyökaupassa. Äitille itseasiassa soittelinkin jo, ja lupasi auttaa korjaamaan tuon kevythäkin päädyn :)

Mukaan tarttui siis osaamista, hyvää mieltä ja kokemuksia, mutta myös novascotiannoutajat ry:n kalastajalakki :D 

Kohellusta (9kk)

Mallan yhdeksäs kuukausi on kulunut aika lailla samoissa merkeissä kuin edellinenkin, mitä nyt säät ovat hellineet kovasti. Omasta pihasta ei ole karattu vielä kertaakaan (lukuunottamatta sitä ainoota kertaa kun portti oli unohtunut auki) ja sielläkin käyttäydytään melko kivasti eikä esm kaiveta kukkapenkkejä ollenkaan!

Karvaa tuosta eläimestä on lähtenyt hävyttömän paljon ja lähtee varmaan lisääkin. Huomasin tänään että housuvilloja lähtee ihan tuppoina, koirakin niitä kiskoo irti. Mahtaa kuumottaa näin kesähelteillä! Kohta kai meilläkin sitten ihastellaan karvatonta noutajaa :D

Viime yönä selvitin reaktiota, mitä tapahtuu jos koira ei pääsekkään sänkyyn viereen nukkumaan. Valvottiinpa sitten koko yö, koira vinkui ja ulisi oven takana. Malla välillä äityi jopa ihan haukkumaan! Tota kesti oikeestaan koko yö, koska en halunnut mennä avaamaan ovea kun koira pitää meteliä itsestään. Noh, aattelin aloittaa vieroistushoidon, ja koira saa vastedes nukkua makkarissa lattialla mutta ei vieressä. Jossain vaiheessa pyrkimys ois siihen että koiruus selviäis yönsä yksin olkkarin puolella.

Jaa että miksikö tällainen ratkaisu? Eilen kotiin tullessa, kun koira oli ollut pitkän päivän kotona, oli sohvan istuintyynystä revitty kiitettävä pala :/ Ajan saatossa ollaan huomattu että se n. 6h koira kestää vielä olla yksin suht pienillä tuhoilla, mutta 8h paikkeilla yleensä on revitty sitten isommalla tunteella. Illathan koira makoilee ja nukkuu suurimmilta osain, mikä selittyisi tuolla "omatoimitouhuamisella" jos ei osaa rentoutua ja nukkua silloin yksin ollessaan. Tätä itsenäisyyttä olisi siis tarkoitus tukea ja sillä että koira siirtyisi nukkumasta pois meidän vierestä. Parempi varmaan, kaikkien unensaannin kannalta, edetä step-by-step.

Eilen käytiin taas juoksettamassa Mallaa ja Kaapoa. Kuraiset koirat käväisivät Porvoossa myös uimassa! Tämäkin saatiin taltioitua videolle, olihan isännällä sentäs iphone mukana :)

Fiksu pieni tyhmä koira ♥

Tässä on kohta vajaa viikko edessä taas erossa "perheestä", minkä tämä pieni koira ja isäntänsä minulle muodostavat. Lähden tuonne pohjoiseen lomalla käymään, eikä Malla valitettavasti tällä kertaa tule mukaan.

Voinen kuitenkin kertoa taas tästä yhdestä vaiheesta. En tiedä sille varsinaisesti nimeä, mutta se näkyy räjähtämisenä. Tavaraa vain räjähtää ympäri kämppää, kun tuo pieni koira on yksin kotona.

Räjähdyksen ovat kokeneet mm. muutamat muoviroskat, jotka ovat löytäneet jotenkin tiensä keittiötasolta lattialle ja siitä pieniksi kappaleiksi. Myös sohvan pikku tyynyt ovat räjähtäneet vuoropäivinä. Vetoketju päälisistä on myös osattu avata, mutta sitten on pitänyt jyrsiä myös saman tyynyn päädystä kulmat. Molemmissa, joten tämä on jotenkin harkittua!Täytteet on levitelty tasaisesti ympäri huoneistoa, toki ovilla tila on rajattu keittiö-olohuone -akselille. Tuolla ne nyt odottavat, että joku nais-ihminen ne parsisi kasaan. Kerran oli tyhjä sinappipurkki revitty pieneksi silpuksi ja siroteltu sohvalle. Sohvalta ei kuitenkaan sinappia löytynyt! 

Tänään kun saavuin kotiin ja tsekkasin ns tuhotilastot (tämä on nykyään turhankin tuttu rutiini kotiin saavuttaessa) huomasin että yksi sählypallon puolikas oli hajonnut atomeiksi ja siinä rytäkässä yksi selkänojan tyynyistä oli menettänyt rytäkässä palan kulmastaan. Onneksi sitä ei oltu sen enempää levitelty(!) ja parsinkin sen ensitöikseni kasaan..

Ovenkarmeista en enään edes sano mitään - vaihtoon menevät jos ja kun joskus myydään asunto pois...

Puruluita ja kongia ja ties mitä kaikkea tuolla kyllä on, notta ei oikeasti ole siitä kiinni, etteikö oltaisi yritetty! Seuraavaksi täytynee uhrata joku lakana... 

Tänään oli toiseksi viimeinen pentukurssin tapaaminen - ensi viikolla Antsa taitaa mennä sinne Mallan kanssa kahdestaan! Tänään oltiin kuitenkin siis 'koko perhe' treenaamassa, Antsa lähinnä katsomossa kummastelemassa meininkiä että miten me tuolla treenataan. Kotonahan se kyllä jauhaa koiran kanssa tottista, mutta sillä tuntuu olevan toisinaan ongelmia tuoda se pois tuolta keittiöstä! Eiköhän se siitä, viimeistään maanantain jälkeen ;)

Pentukurssin treeneissä Malla kuitenkin toimi tosi hyvin! Treenattiin istumista ja paikallaan makuuta, luoksepäästävyysharjoitus meni paremmin kuin koskaan (liekkö mätsäröinnilläkin tässä osuutensa) ja sivulta lähtiessä seurattiin suoraa sekä käännyttiin oikealle ja vasemmalle ja lopuksi otettiin "toko-luoksetuloa". Saatiin sekin lopulta melko hyvin handuun, vaikka kotiläksyä saatiin mitä tulee koiran suoraa olemiseen! Tosi hyvin selvittiin siis päivästä ja toisista koiristakaan ei kuumennuttu ihan niin paljon kuin aikaisemmin. Kontaktia jaksoi pitää tosi hienosti! Puolen tunnin treenien lopulla kyllä huomasi että koira on väsynyt - keskittyminen oli puolen sekunnin hommaa ja minun piti todellakin nähdä vaivaa motivoidakseni riittävästi että saatiin suoritukset vedettyä läpi.

Oli tosiaan Antsan eka kerta tuolla mukana, ja oli sitä mieltä että melkoista rahanhaaskausta tuo touhu - mutta veikkaan että ei sanois noin, jos nyt ois ollu aikasemmin mukana ja näkemässä mistä lähtökohdista me ollaan aloitettu! :D Siis toki se näkee sen tässä arkielämässä, mutta juurikin tuo häiriömäärä tuossa meidän treeniympäristössä on ihan huikea.. ja häiriön takia me tuolla ollaan kuljetukin - kyllähän hommat keittiössä toimii!

Blogi siis ehkä hiljenee hetkeksi, mutta palaillaan taas :) Toivottavasti saadaan jotain kertomusta ensi viikon Nauruparta-Nitric -viikonlopusta. Meillä on edessä kaiketi jonkinlaista taipparitreeniä tai jotain noutohommia :) Mulla jää tämäkin hauskuus väliin, mutta täytyyhän minulla se omakin elämä ja aika välillä olla ;)

Cheers!

-Tiina

Paukkupakkasia ja eka kaupunkireissu! (7kk)

Sipoossa ollaan vietetty rauhallista aikaa ja oltu pääasiassa vain kotosalla. Lenkit ovat pysyneet lyhyinä, toki metsälenkkejä ollaan tehty päiväsaikaan, kun pakkanen on ollut vähemmän kipakka.

Meillä oli jossain vaiheessa ongelmana saada koiraa tulemaan vapaaehtoisesti sisälle lenkiltä (kun ei ole taluttimessa) / takapihalta kun on päässyt sinne pissalla käymään. Koira on paljolti vain seissyt oven edessä ja tuijottanut tyhmänä kun ollaan pyydetty sisälle. Kovat pakkaset auttoivat tähän ongelmaan positiivisesti, koska jos ei tullut vapaaehtoisesti sisälle, se "unohdettiin" ulos ja laitettiin ovi kiinni ja mentiin piiloon, ettei ikkunasta koira näe ketään. Se huomaa menettäneen tilanteen hallinnan + alkaa tulemaan kylmä, ja on äkkiä paljon halukkaampi tulemaan sisälle. Ja kun tuli sisälle, sai palkan. Nyt tulee sisälle ihan pyydettäessä ja saa siitä palkan. En päästä sitä ulos ellei minulla ole namia kädessä... Mutta eiköhän siitäkin voida jossain vaiheessa luopua.

Malla sai myös ensimmäisen oikean luun tänne kotiin! En tiedä miksei olla aiemmin hankittu sille muita kuin noita nahkasta tehtyjä rullia, ja eipä tuo ihan hirveästi jaksanut herkkuluusta pinnan kaluamisen jälkeen innostua, mutta säästää hieman leluja ja huonekaluja kun sitä saa jyrsiä. Mua eräs asunnossa hengaileva mieshenkilö varoitteli siitä kuinka ne luut saavat koko asunnon haisemaan ja ties mitä - mut en minä ainakaan ole huomannut mitään sellaista. Onko minua huijattu(?)

Yksi hankinta minkä tässä olen tehnyt, oli FURMINAATTORI. Ja voi hyvä tavaton miten paljon tuosta koirasta irtosi karvaa, vaikka mielestäni ei ole edes mikään kovin aktiivinen karvanlähtöaika. Semmoinen pieni vinkki kaikille laitosta harkitseville, että vastaava 'halppis' on varmasti yhtä hyvä ja maksaa vain 10e eläinkaupasta koska kyseessä on täsmälleen sama laite kuin aito furminaattori. Pidin meinaa molempia yhtäaikaa kädessä ja mitään eroa esm. kahvassa ei ollut :D

Ostettiin ihan toi S-koko, koska uskon riittävän meidän hauvalle semmonen. Ja helpompi noita pidempiäkin haituvia karstaa sillä.

Otsikossa mainitsin myös kaupunkireissun. Tehtiin viime lauantaina Mallan kanssa ihan tyttöjen kesken Itäkeskuksessa! Ensin ajoin Keravalle, josta N-junalla Helsinkiin. N-juna pysähtyy jokaisella maitolaiturilla Helsinki-Kerava -välillä, joten tilanteita ja ihmisvilinää tulee väistämättä maksimaalinen määrä! Tämä oli aika hyvä ratkaisu, koska harjoittelemista riitti että sain lopulta koiraa kontaktiin vaikka ihmisiä tuli, meni ja konduktöörikin käveli ohitse. Junassa matkustaminen meni ihan ilman ongelmia, mitä nyt koira halusi syliin ensialkuun, että näkisi paremmin ikkunasta ulos! Oli muuten kyseessä tällainen uusi vihreä, esteetön juna. Helpompi koirankin kanssa matkustaessa! (kuva lainattu netistä)

Junamatkasta selvittyämme pyörähdettiin Kaisaniemen puiston kulmilla pissalla (koira pissi, minä en) ja jatkettiin ihmismassojen sekaan rautatieasemalle. Aika läheltä ihmiset kulki, vaikka koira aika intona olikin ja selkeästi vähän 'out of control' välillä. Ne ei vissii sit vaa pahemmin välitä!( (kuva lainattu netistä))

Rautatieasemalla suunnattiinkin sitten metroon, jossa matkustettiin jo junaharjoittelun ansiosta ihan ansiokkaasti. "Jätä" tuli hyvin harjoiteltua, sillä jokaisen neidin hameenhelmaa ei ollut sopivaa haistella läheltä, saati lähteä seuraamaan, saatikka sedän kauppakassia!

Tosiaan; koetin pitää tilanteet mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman rauhallisina ja koiraa mahdollisimman paljon pitämään kontaktia. Jos koira alkoi 'kimpoilemaan' hihnassa, niin sitten menin itse alas koiran tasolle ja rauhoittelin sen, otin vähän kontaktia ja sitten jatkettiin matkaa. Sellaista katkonaista oli kulkumme maailmalla!

Samalla metodilla jatkettiin koko Itäkeskus läpi. Joku puolisen tuntia taidettiin viettää määränpäässä. Jonkin verran tuli ihmisiä kyselemään että saako silittää tai muuten koirasta juttelemaan. Kontaktin koiraan sallin jos koira oli rauhassa. Eipä se ketään pelännytkään, ja olisi mielellään kaikki moikannut! Seuraavalla kerralla otan gorillamiehen mukaani ja pidän kaikki kaukana. Opetellaan ja vahvistetaan sitä, että ei moikata ketään. ((kuva lainattu TAAS netistä))

Paluumatkalla opastettiin eräs nuori (noh, ikäiseni??) Itä-Suomesta kotoisin oleva pariskunta itiksestä lasipalatsin ratikkapysäkille ja sitten taas N-junalla kotiin. Junassa Malla melkein nukahti kuraiselle lattialle. Ja kotona päästiinkin pesulle, oli ne tassut sen verran mustat.

Opeteltiin Mallan kanssa lauantai-iltana uusi temppu, nimeltä "PUM". Kun osoitan koiraa sormella, ja sanon PUM, niin tavoiteasento on tämä:  (tosin nykyään asento sisältää myös tassujen harpomista ja ties mitä pyörimistä tuon selälleen kääntymisen lisäksi)

PUM!

 Sunnuntaina paistoi niin kauniisti AURINKO, että ulkoilutin koiran kanssa myös kameraa. Tässä muutama ihan muokkaamaton kuva, toivottavasti onnistuin välittämään ulkoilulenkin riemua!

Pystykorva noutaja!

Palautuksia luvassa ;)

pupu

Uljas jäljestäjä

Näin me lennetään yli esteiden!

Menikö pupu tästä?

Mikä siellä?

Kukkuuu, kuka siellä?

Hippuvarrolaiset 5kk!

MIHIN TÄMÄ AIKA RIENTÄÄ?

tästä pienestä pallerosta..

on tullut jo tämmöinen ihan koiraksi tunnistettava otus! (mikäli ei kuuntele sen tuottamia ääniä)

Mutta ollaan me tästä pentuajasta nautittukin ja tullaan varmasti paljon nauttimaan. On se kuitenkin todella antoisaa seurata koiranpennun kasvua ja kehitystä ja huomata oma vaikutus siihen. Pentukurssi toi mukanaan omat lisämausteensa ja lisäsi minun ja Mallan yhteistyökyvykkyytä huomattavasti.

Tänään lenkillä käydessä sivulla kävely sujui ihan äärettömän hyvin! Ehkä vielä hitusen liian edelle kirii tuo koira mutta aivan hyvä noin muuten! Käveltiin monta metriä ja kun pysähdyin, koira istahti viereen. Kaikki täydessä kontaktissa. Tätä siis muutamia toistoja. Hyvä Malla! Tämän tytön kanssa jos on opittu jotain, niin se, että toistoja ei missään nimessä tehdä kymmeniä, hyvä jos edes viittä.

Ohituksia on alettava tosissaan treenaamaan, ennenkuin ollaan syvemmissä ongelmissa asian kanssa. Tämä on täysin väärin että asia on vähän jäänyt taka-alalle, koska me tunnutaan lenkkeilenvän aina eri aikaan muiden koiraihmisten kanssa, mutta siinä tapauksessa ei auta kuin pidentää lenkkejä. Ja sit varmaan kehitellä jotain treffejä erikseen koirien kanssa joidenka kanssa treenata ohittamista, koska kylänraitit nyt on väärällään noita jotka räksyttää vastaantulijat ilman että omistaja sanois touhuun mitään..Eli treenaappa sitte tämmösen kaa mitää, joka vois olla reagoimatta koiraan joka ei reagoi siihen, mutta haukkuu kyllä takasin jos hälle haukutaan.. Vinkkejä ja treeniseuraa otetaan vastaan! :)

Muutenhan Mallan elämä on varsin leppoista. Ruokaa tulee vielä kolmesti päivässä, tosin varmaan kohta vähennetään kahteen. Lenkkejä tehdään eri mittaisia ja pääasiallisesti tuo meidän miespuoleinen jäsen käyttää juoksemassa pellolla vapaana, kun sillä on jalkoja siihen hommaan enemmän :D Enemmän ja vähemmän käydään treffaamassa kavereita ja erilaisia ihmisiä, joten leikkikavereita riittää! Ja omaa pihaakin valvotaan tiukasti. Siitä ku pääsis jotenkin eroon..

Pääasia kuitenkin on että pallero on kasvanut hyvin ja pysynyt terveenä. <3

Doupingia ja rauhoittavia (19vko)

Käytiinpäs molluskan kanssa eläinlääkärisetää moikkaamassa, ja hakemassa tuo Rabies -rokote sekä rokotuspassi!

Pikkunen painaa vain 9,5kg, ilmeisesti se hirmuinen kasvupyrähdys vähän on ottanut rauhoittuakseen ja pallero on keskittynyt karvan ja hampaiden vaihtoon.  Käytös oli melko priimaa; seisoi nätisti eläinlääkäripöydällä ja suurella himolla naposteli taas nappuloita pöydältä kun setä pisti piikin. Rauhalliseen käytökseen ilmeisesti kyllä myötävaikutti odotushuoneessa imuroiva siivooja! Lattiatasolla sitä taas ihmeteltiin kuinka täti moppaa ja pyyhkii yms ja hirveästi olisi halunnut kaveriksi mennä. Rauhattomuuteen ja vinkumiseen kuitenkin tehosi sana:" Rauhoitu", aina viideksi minuutiksi kerrallaan.

Rokotus kutisi hieman, mutta meni näemmä ohi. Tuolla se roikkuu Antsan housunlahkeessa kun mies dataa baarijakkaralla istuen. Antsa oli nyt mukana ekaa kertaa mussukan rokotusreissulla, lähinnä ottamassa opiksi miten Malla siellä käyttäytyy ja missä koko paikka täällä edes on, jos vaikka sattuisi tarve tulemaan! Ja täytyy sanoa että kyllä apukäsipari oli tarpeen kun koetti papereita, omia vaatteita/tavaroita ja koiraa pyöritellä yhtäaikaisesti.

Mallalla on nyt sit myös erittäin hieno passi! Kelpaa matkustella! Tosin eihän me koskaan missään ikinä käydä..


Lähtiessä kysäisin eläinlääkäriltä vielä tuosta Mallan matkustuksesta, kun se vaan stressaa sitä ihan älyttömästi. En sitten tiedä johtuuko pahoinvoinnista (on oksentanut pari kertaa) vai pelkäämisestä (mihin voisi viitata täriseminen ja esmes takapenkille ulostaminen) ja jouluksi ois tarkoitus matkustaa useita satoja kilometrejä autolla/junalla kun otetaan suunta Pohjoiseen. Saatiin mukaan muutama pahoinvointiestolääke käyttöohjeineen ja varuiksi resepti rauhoittavia. Suositteli toki kokeilemaan ensin noita pahoinvoinninestolääkitystä, koska onhan se koiran huumaaminen aina koiran huumaamista...

Me ollaan nyt kokeiltu vähän kaikenlaista. On matkustettu tutun ja turvallisen viltin kanssa takapenkillä, tutun ja turvallisen pyyhkeen kanssa etupenkillä. Jalkatilassa tuo ei suostu olemaan. Peräkonttiin meidän autossa ei voi laittaa. (Oon kuullu teorian että voi tuo uuden auton haju olla etova, eli auto vaihtoon vaan..) Koira on suht rauhassa vain sylissä (etu tai takapenkillä) mutta ei pahemmin enään suostu nukkumaan autossa ollenkaan (tosin meidän matkat onkin aika lyhyitä) vaikka aluksi pisti heti maate. Antin mielestä autovaljaat ahdistaa, mutta eipä ne paljon häiritse esmes ulkona kävelytettäessä. Tollerimobiilissa kun Malla sai matkustaa veljensä pehmustetussa yksiössä, se näytti suht rauhalliselta. Mutta toistaiseksi en ole saanut yhtä lokoisia oltavia taiottua tuonne omaan autoon. Pikin kanssa peräkontissa Malla unohti autoilukammonsa tyystin ja olisi halunnut vain leikkiä autossa. Lilyn kanssa autoilu näytti olevan ankeaa, eikä Mallaa kiinnostanut vaikka Lily kuinka olisi halunnut lyödä painiksi. Pari kertaa on syötetty seisovassa autossa koiralle ruoka, joka vähän helpotti autokammoa ja sillä sen sai itse nousemaan autoon. Kiire autosta  pois on aina. DAP on ihan sikakallista...Vähän on kohta jo neuvoton olo. Onneksi joululomalla on aikaa ja koirakavereitakin tuohon autoilun treenaamiseen. Kyllä tää tästä!

Oma asenne autoiluun on ainakin kohissut, kun olen enemmän joutunut ajelemaankin tuon meidän koiraneidin takia.