Yksinolon ihanuus..

Maanantai ja keskiviikko meni ihan kivasti yksinolojen suhteen, ei mitään tuhottu. Ja nyt kun ajattelin jo vähän että "huh, valeraskauden loppuminen päätti myös tuhoomiset", niin eiköhän tänää ollu kahdesta eri ovesta syöty karmeja. Epäkivempaa tästä tekee se, että nyt meillä pitää sit vaihtaa jokaiseen oveen karmit, sit kun joskus tulee myyntirempat eteen - siis viimeistään. Ei, ei tuo ole koira, se on joku jyrsijä!

Pitäiskö kuitenkin olla iloinen, ettei sohvaa ole syöty nyt yhtään? *varovainen tuuletus, koputtaa puuta ja painaa katseensa nöyrästi alas*

Jonkinlainen resepti yksinolon helpottamiseen oli suht simppeli: jätettiin vain hikinen teeppari tuuraamaan koiranpetiä, joka muuttaa yksinolohetkiksi makkariin. Ihan jees kyllä, jos paita tuo edes jotain lohtua ja helpottaa yksin olemista. Mitään haukkumista / vinkumista en myöskään rekisteröinyt tänään ollenkaan kotiin palatessani. Kotiavaimet oli mukavasti jääneet taas kotiin, joten vähän ylimääräistä kolistelua tuli toteutettua vara-avaimen kanssa. Lähtiessäni puin takkia päälle ja koira makasi omalla pedillään, nousi vasta kun otin käteeni dentastickin (kaiken muun pureskeltavan sälän kaveriksi), ja eipä tuo jäänyt perään vinkumaan Antsaakaan kun lähti kouluun.. ehkä tämä tästä taas suttaantuu, kun hormonihommat tasaantuu.

Huom, narttupentujen ottajat; valmistautukaa henkisesti mitä yllättävämpiin hormonihommeleiden aiheuttamiin yllätyksiin! Mallan p**seily yllätti omat odotukseni totaalisesti!