Tokotusjuttuja

Mallan valeraskaus on kaiketi nyt menneen talven lumia (tissien turvotus lakkasi) ja jotenkin koira tuntuu taas 'yhteistyökykyisemmältä' eikä hötkyä vaan omia juttujaan ihan niin pahasti kuin viimeaikoina.

Tiistaina, kun allekirjoittaneella oli vapaapäivä niin treenailtiin Mallan kanssa vähän seuraamista - joka on ollu juuri sitä pahiten vesiperää vetänyttä settiä viimeaikoina. Mutta kun itse tsemppasin ja sain koirankin tsemppaamaan (eli jaksoin ottaa huumorilla), oli seuraaminen jo vähän parempaa ja meni ilman namia kädessä. Treenipaikkana oli meidän kämpän vieressä oleva parkkipaikka. Tuota seuraamista olisi tässä seuraavina viikkoina tarkoitus hinkata enemmissä määrin, mutta vaan sen verran että saisin sitä namia häivytettyä ja kontaktia ylläpidettyä.

Myös ohitukset on tehotreenissä, mutta ne nyt taitaa olla 247! En käsitä mistä tuo vastaantuleville rähiseminen oikein kumpuaa ja miksi nämä meidän naapurit ei tee takaisin rähisevien otustensa suhteen mitään. Tuolla ohitustilanteissa tunnun olevan yksin vs. muu koiramaailma :( Mut naksui ja namei ja kontaktista palkkausta jatketaan ja jatketaan.. miten se on tuolla tutuilla reiteillä ja kaduilla niin vaikeeta, kun vaikkapa treenikentällä ongelma ei ole yhtään niin paha? Tai kun mennään agitreeneihin ja ootellaan että joku tulee avaamaan hallin oven? En käsitä :( Pääasia kai että se ei ole yleisrähjä, vain remmirähjä. (ongelma ei koske edes kaikkia koiria, vain niitä jotka menevät mukaan Mallan tuijotushommaan niin intensiivisesti etten saa Mallan huomiota kiinnitettyä itseeni ollenkaan. Yleensä hienosti kontaktissa ohitettava koira onnistuu jokseenkin ohittaa meidänkin leirissä)

Pitäisikö mennä joskus ottamaan asia puheeksi naapureiden kanssa, joilla noita piskejä nyt on.. oisko 4-6 kpl? Tekisittekö niin minun sijassani? Niitä lenkitetään remmissä eri porukoissa ja ohitustilanne on kaikkien kanssa lähes yhtä kauheaa shittiä. Yksinään ei kaiketi ketään kuitenkaan lenkitetä..

Keskiviikon tokotreeneissä käytiin myös seuraamista, nyt etenkin eri tempoja askellajeina käyttäen.

Paikkamakuuta tehtiin kipon kanssa. Malla meni ihan kivasti siihen asti että kävelin selän taakse tekemään jotain "omaa" mikä oli tässä tapauksessa Hanniksen kättely. Tämä nyt sitten tulee ruokakippotreenailuun teemaksi. Onneksi oma mielikuvitus ei "jonkun oman" keksimisessä anna rajoituksia! Tänään menin seinän taakse pomppimaan ja päästin ihmeellisiä ääniä. Kolmannella yrittämällä Malla ymmärsi siitäkin huolimatta pysyä maassa.

Lopuksi vielä Hannis esitteli kiertoleikin, joka oli vähän samantyyppinen ohjaukseltaan ja käskyltään kuin agissa treenaamamme "kierrä", jossa koira käy kiertämässä esteen ja palaa samaan suuntaan kuin mistä tuleekin, eli puolikäännös, siis 180'.

Ihan kivaa, jos Mallan treenitahti paranee nyt hormoniheittojen helpotettua..