torstai 30. joulukuuta 2010

Joulu meni jo! (vko 20&21)



Reissusta ollaan nyt kotiuduttu ja palauduttu, tiistaina käytiin päättämässä pentukurssi. Loppusanoiksi ja ohjeiksi saatiin vain tätä malttia ohjaajalle, eli minulle, ja kiinnittämistä huomiota omaan käden asentoon ja muuhun "omaan toimintaan" - koira pärjää ihan hyvin :D

Puolangalla siis vietettiin joulua ja edellisessä postauksessa oli yksi joulukorttikuva minkä onnistuin Mallasta nappaamaan retkillämme. Ensinhän käytiin siis ihastelemassa seutua ja ottamassa kuvia, sittemmin käytiin vielä minun isäni kanssa metsässä kävelemässä ja katsomassa josko olisi tullut uusia jäniksen jälkiä. No eipä juurikaan, kettu oli pistellyt kyllä pupujenkin edestä tassua toisen eteen.









/ne muut joulukorttikuvat/



Samana päivänä illalla suunnattiin sitten isosiskoni luo, jossa oli määrä viettää joulu. Malla koki paljon uusia juttuja. Parasta taisi silti olla uusi leikkikaveri, Suomenlapinkoira Elmo (n.5kk) jonka kanssa sai leikkiä melkeinpä rajattomasti niin kauan kuin jaksoi. Pääosin ulkona, koska Elmo ei pitkän paksun turkkinsa takia viihtynyt sisällä. Myös vanhempi koira (jotain 10v.) Sakke ja "lainakoira" Nella olivat Puolangalla Mallan leikkikavereina. Vauhtia riitti ja uusia tapoja opeteltiin taas kiitettävästi mitä tulee toisten kanssa kommunikointiin.. niin hyvässä ja pahassa. (viimeisenä päivänä Malla alisti tätä vanhaa koiraa samalla kun Sakke makasi olohuoneen puolella...)

Elmo ja Sakke

Nella ja Malla

Saurusmetsällä lasten kaa

Huiiii kukkulankunkkua korkeelta ja kovaa!


Malla tapasi myös hevosia (HUI!) ja lehmiä (MÖÖ!) joihin reagoi molempiin varsin eri tavalla. Ensialkuun heposia ihmeteltiin jalkojen juuresta. Myöhemmin heposten ohi juostiin kuin ne olisivat olleet kuin ilmaa vain - toki asiaan auttoi Elmo, joka nyt on pienen elämänsä tuolla maatilalla asunut. Mitään räksytystä siis ei alkanut harrastamaan pelottavienkaan eläinten kanssa. Lehmät olikin sitten iisibiisi homma, ja niitä käytiin ihan turvakkain haistelemassa. Harmi etten saanut tilanteesta kuvaa, kun toinen ryömi iiihan lähelle partta, jotta yksi musta ammu saattoi myös tehdä tuttavuutta Mollikseen :)



Siskollani on muutama kissa, joista pari pääsi muiluttamaan Mallaa pariinkin otteeseen, ja sitten on yksi kissa, jota Malla sai tutkia ja haistella sydämensä kyllyydestä ilman että se reagoi mitenkään.. Kissoista kuitenkin selvittiin ilman haukkumista tai sen kummempaa jahtaamista, molemminpuolista ihmettelyä ja koira sai häätöjä liian lähelle tupatessaan - kaikki sen suhteen siis ok!

Malla ja Arkkiviholliseksi muodostunut Huppis.
Malla ja Elmo kivasti leikkivät..

Siskon poika teki myös tuttavuutta Mallaan.
Siskoni 2v. poika oli ihmeissään Mallasta, nimi oli opeteltu jo hyvissä ajoin etukäteen. Mielestäni Mallan reaktio huutavaan ja ei-aina-niin-nätisti kohtelevaa pikkupoikaan oli ihan loistava. Ei juossut karkuun (tosin saattoi siirtyä sivummas jos seura ei miellyttänyt) tai koettanut leikkiä pikkumiehen kanssa, vaan oli paijattavana tai "hoidettava" kuten pikkumies totesi Mallaa silitellessään. Koetti se toki noudattaa Mallalla leluja, mutta hassusti osa noudoista palautui mulle :D




Joulupäivä oli koirilla 'måtfest' eli ruokajuhla, kun sisko oli omilleen antanut elukan jalan kaluttavaksi. Noh, eipä sitten tullut mieleen että siellä on siis jäistä LIHAA ja että tietenkin meidän pikku PORSAS on siellä jaolla ihan niinkuin kaikki muutkin.Pidemmän ulkoilureissun jälkeen turpea porsas sitten saikin tiukan sanktion jäädä sisälle ihmisten kiusaksi ja joulupäivä juostiinkin sitten 10min välein pissalla. Jos ei ehditty hangelle, niin sitte kodinhoitohuoneen muovimatto tai pojan leikkihuoneen matolle :( Nappuloita ei pahemmin sinä päivänä siis enään herunut :D Onneksi seuraavana päivänä oli sitten ihan normaalivointinen koira, ja vyötärökin palautunut.

Joulupäivänä lauleskelinkin että "joulu eläimillä ja ihmisillä" samalla kun ramppasin koiran kanssa ulkona että sai hoitaa sinne asiansa.. Ja tottahan raakaruokinta on sitä "koiran elämää" joten tuskimpa tämä nyt niin kauhea kämmi ja vahinko oli! Broidikin lohdutteli, että 'kaikenlaista' syömällä pikkuisen maha oppii sulattamaan muutakin kuin nappulaa..

Olipas joulupukki muistanut meidän pikku rinsessa Mallaakin; sai joululahjaksi takapenkin istuinsuojan ja sitten sellaisen oman patjan, jonka ilmeisesti äiti oli käsin hurruuttanut koneella kasaan. Malla tykkääpi siitä paljon - kun ollaan opeteltu nyt tämä "omalle paikalle" meno käskystä (koska mua toisinaan ärsyttää kaksi auttavaa tassuparia ja iso nenä vaikkapa tiskikonetta täyttäessä tai ruokaa laittaessa) ja oman viltin sijasta Malla on mennyt välillä tälle vaaleenpunaiselle patjalleen :)

Siskonpoika demonstroi kuinka "Malla. Nukkuu." Varpaat piti olla ehdottomasti peiton alla!
Kotimatka seuraavana maanantaina olikin sitten pitkä ja tuskainen. Allekirjoittanut ajoi Varkauteen asti, jonka jälkeen velipoika sitten siirtyi auton rattiin, koska iski niin kauhea päänsärky ja kaikki valot vain lisäsi tuskaa. Malla ei tapojensa mukaan viihtynyt, mutta ei myöskään pahemmin möykännyt takapenkillä ollessaan. Nukkukin vähän jopa! sellaiset 7h oli ajomatka kotiin, kun veljeni suostui "mutkan tekemään" ja heittämään meidät tytöt perille asti :) Mikä oli todella hyvä! En tiedä miten olisin selvinnyt tökkivien junayhteyksien kanssa ottaen huomioon että Mallalla oli kolme kassillista tavaraa mukana, ja minullakin toinen mokoma!

Nyt vietelläänkin sitten nautinnollista joululomaa...

Kuvassa patja käännetty nurinpäin. Siinä on koristeena sellaisia tummia alueita jotka muodostaa " :) " kuvion, ja ne on Mallasta kovasti paljon epäilyttäviä! Huomatkaa ihana signeeraus, kyseessä siis Mallan peti! Kuva otettu siis kotioloissa

torstai 23. joulukuuta 2010

Hyvää Joulua! (vko 20)

Aika on kulunut nopsaan ja nyt ovilla kolkuttelee joulupukki lahjoineen.. Tietää satoja kilometrejä reissaamista meidän poppoolle! Mallan emäntä ja isäntä kun ovat molemmat sukuisin pohjoisemmasta Suomesta, joten veri vetää ilon ja rakkauden juhlaa viettämään 'kotiin päin'. Ja näin ollen myös eri osoitteisiin, joissa nyt ilmeisesti tilanteen mukaan Malla vuorottelee joulun vietossa :)

Mutta tosiaan; viikonloppuna hoidettiin viimeisimpiä jouluostoksia ja Antsa kävi pelaamassa lauantaina sekä sunnuntaina salibandyottelut Ingman Areenalla Söderkullassa. Maanantaina sitten puoli 6 oli herätys ja vähän ennen  puol 7 auto starttasi pihasta. Suuntana Haapavesi, jossa siis Antsalla on paljon sukulaisia, kun esm. kaikki elossa olevat isovanhemmat pitävät siellä majaa vielä tänäkin päivänä; suurimmasta osasta tädeistä, sedistä ja serkuista puhumattakaan!

Maanantaina aamusta siis ajeltiin n. 6h kolmen pysähdyksen taktiikalla Haapavedelle joululaulujen säestämänä, minä Mallan kanssa takapenkillä nukkuen. Mallahan ei nukkunut, mutta aika hyvin onnistui rauhoittumaan kuitenkin silloin kun sai olla sylissä. Jossakin vaiheessa kuolasi ihan hirveät määrät, joten seuraavalla huoltopysäköinnillä koetettiin juottaa vastaan hangoittelevalle koiralle vettä. No eihän se juonut kuin pienen tilkkasen. Matka kuitenkin selvittiin ilman hepuleita, panikointia tai muita erikoisuuksia.

Loppupäivä käytännössä 'kotiuduttiin' automatkalta ja tämä oli varsin jännää Mallalle yksistään. Olihan kyseessä vieras paikka, vieraita ihmisiä ja jatkuva pieni kuhina ympärillä kun ihmisiä ja täten elämää hieman enemmän kuin kotona normaalisti. Antsan mummolassa keittiö on kodin sydän ja alkuunhan siellä oli Mallan näkökulmasta varsinainen herkkusade(!!!) joten siellähän se sitten oppi kärkkymään ties mitä herkkupaloja vaikka kuinka koetettiin kanssaeläjiä Antsan kanssa valistaa ettei koiralle saisi antaa mitään ylimääräistä, että me hoidetaan palkkaus ja ruokinta kaikin puolin. Mutta sanotaanko, että opitut tavat on tiukassa niin eläimillä siinä missä ihmisilläkin. Majapaikka oli 'ihan maalla' joten Mallan saattoi mukavasti päästää pihalle ihan yksikseenkin heilumaan ilman pelkoa siitä että karkaisi muualle, kun joka suuntaan on lähinnä vain aakeetalaakeeta..

Aakkeeta laakkeeta


Tiistaina sitten saatiinkin tutustua sellaiseen vähän isompaan, 5kk vanhaan bernhandilaiseen kaveriin nimeltänsä Jörö!
[edit; kuvaa kehiin!]






Jörö oli Mallan mielestä oikein ihana leikkikaveri, joka osasi leikkiä nätisti meidän pikkuisen kanssa <3

Tiistai iltana kävi toisen serkun koirat Iita ja Tessu sitten kans muiluttamassa Mollista. Kyseessä siis labbis ja sensekarotuinen karvaturri. Alku oli hieman hankala, kun Iita ois kovasti halunnut tavoille pikkuneidin opettaa, mutta kyllä se lopulta leikiksi kääntyi ja pitkän aikaa jaksoivat sesset juosta ympäri pihaa.

Tiistai oli myös melkoista lapsisiedätystä, kun usea Antsan serkku lapsineen kävi meitä moikkaamassa! Ja Mallakin ehkä oppi jo vähäsen hillitsemään kierroksiaan mitkä usein nousee huippuunsa kun joku vieras ihminen astuu ovesta sisään. Paljon oppimisen paikkoja, mutta pyrittiin huolehtimaan myös riittävästi levosta ja siitä että koiralle järjestyi halutessaan rauhallinen paikka kölliä ja nukkua.
Mutta mukavia kokemuksia erilaisista miehistä ja naisista, lapsista ja vanhuksista :) 








Keskiviikkona oli sitten vuoro siirtyä Puolangalle, josta allekirjoittanut on kotoisin ja jossa on nyt päämääränä viettää joulun pyhät. Antsa heitti meidät Kärsämäelle, missä vaihdettiin Volvosta Volvoon ja Malla joutui matkustamaan yksin takapenkillä, sillä allekirjoittanut joutui ratin taa veljen istuessa pelkääjän paikalla. Ajelimme mun vanhempien luo jossa sitten vietettiin yksi yö. Ilta toi Mallalle vastenmielisen autoajelun lisäksi siis uuden vieraan paikan ja pääsipä Mollis näkemään ekaa kertaa myös kissan! Jumi on "minun kissa" ollut kun kotona vielä asuin ja tuli nätisti moikkaamaan Mallaa hieman kiehnäten. Kun Malla taas tajusi että HEIMIKÄTOIONVOIKOSENSYÖDÄ? Jumi siirtyi taka-alalle ja jos Malla tuli liian liki niin näytti vain että saattaa räppästä pientä koiraa jos ei ymmärrä pysyä poissa ja rupeaa ärsyttämään, ei siis hyökännyt 100-lasissa naamalle kynsineen ja hampaineen.
Kissa oli jännä, mutta kiva. Ei antanut Mallalle nenään heti.

Kauheiden pakkasten takia sisätiloissa lämmitteli myös 5-vuotias Suomenajokoira Jehu, joka oli kuin pentu vain kun pääsi Mallan kanssa leikkimään! piti tosin jatkuvasti huomautella jos leikki alkoi mennä liian totiseksi tai rajuksi, tai sitten liian äänekkääksi. Ko. suomenajokoira kun haukkuu hirvetkin pystyyn... Malla siis paini aikansa Jehun kanssa kunnes siirryimme yöpuulle.

vauhtia riitti (kännykkäkuvamateriaalia)


Nyt torstaina sitten siirryttiin TAAS uuteen paikkaan, minun siskoni luokse. Täällä on ollutkin helinää helskettä vilinää vilskettä, kun Mallan kanssa on riehuneet niin kohta 10v Suomenlapinkoira Sakke, 5kk vanha samaa rotua edustava Elmo ja syksyllä 2v. täyttänyt siskonpoika Kalle :) Huh huh... kaikesta siis lisää tunnelmointia ja kuvia myöhemmin lisää, nyt tämä manne painuu yöpuulle, että jaksaa huomenna joulustella...

Reissun päällä saa nukkua samalla petillä kuin Tiinakin :)

torstai 16. joulukuuta 2010

Doupingia ja rauhoittavia (19vko)

Käytiinpäs molluskan kanssa eläinlääkärisetää moikkaamassa, ja hakemassa tuo Rabies -rokote sekä rokotuspassi!

Pikkunen painaa vain 9,5kg, ilmeisesti se hirmuinen kasvupyrähdys vähän on ottanut rauhoittuakseen ja pallero on keskittynyt karvan ja hampaiden vaihtoon.  Käytös oli melko priimaa; seisoi nätisti eläinlääkäripöydällä ja suurella himolla naposteli taas nappuloita pöydältä kun setä pisti piikin. Rauhalliseen käytökseen ilmeisesti kyllä myötävaikutti odotushuoneessa imuroiva siivooja! Lattiatasolla sitä taas ihmeteltiin kuinka täti moppaa ja pyyhkii yms ja hirveästi olisi halunnut kaveriksi mennä. Rauhattomuuteen ja vinkumiseen kuitenkin tehosi sana:" Rauhoitu", aina viideksi minuutiksi kerrallaan.

Rokotus kutisi hieman, mutta meni näemmä ohi. Tuolla se roikkuu Antsan housunlahkeessa kun mies dataa baarijakkaralla istuen. Antsa oli nyt mukana ekaa kertaa mussukan rokotusreissulla, lähinnä ottamassa opiksi miten Malla siellä käyttäytyy ja missä koko paikka täällä edes on, jos vaikka sattuisi tarve tulemaan! Ja täytyy sanoa että kyllä apukäsipari oli tarpeen kun koetti papereita, omia vaatteita/tavaroita ja koiraa pyöritellä yhtäaikaisesti.

Mallalla on nyt sit myös erittäin hieno passi! Kelpaa matkustella! Tosin eihän me koskaan missään ikinä käydä..


Lähtiessä kysäisin eläinlääkäriltä vielä tuosta Mallan matkustuksesta, kun se vaan stressaa sitä ihan älyttömästi. En sitten tiedä johtuuko pahoinvoinnista (on oksentanut pari kertaa) vai pelkäämisestä (mihin voisi viitata täriseminen ja esmes takapenkille ulostaminen) ja jouluksi ois tarkoitus matkustaa useita satoja kilometrejä autolla/junalla kun otetaan suunta Pohjoiseen. Saatiin mukaan muutama pahoinvointiestolääke käyttöohjeineen ja varuiksi resepti rauhoittavia. Suositteli toki kokeilemaan ensin noita pahoinvoinninestolääkitystä, koska onhan se koiran huumaaminen aina koiran huumaamista...

Me ollaan nyt kokeiltu vähän kaikenlaista. On matkustettu tutun ja turvallisen viltin kanssa takapenkillä, tutun ja turvallisen pyyhkeen kanssa etupenkillä. Jalkatilassa tuo ei suostu olemaan. Peräkonttiin meidän autossa ei voi laittaa. (Oon kuullu teorian että voi tuo uuden auton haju olla etova, eli auto vaihtoon vaan..) Koira on suht rauhassa vain sylissä (etu tai takapenkillä) mutta ei pahemmin enään suostu nukkumaan autossa ollenkaan (tosin meidän matkat onkin aika lyhyitä) vaikka aluksi pisti heti maate. Antin mielestä autovaljaat ahdistaa, mutta eipä ne paljon häiritse esmes ulkona kävelytettäessä. Tollerimobiilissa kun Malla sai matkustaa veljensä pehmustetussa yksiössä, se näytti suht rauhalliselta. Mutta toistaiseksi en ole saanut yhtä lokoisia oltavia taiottua tuonne omaan autoon. Pikin kanssa peräkontissa Malla unohti autoilukammonsa tyystin ja olisi halunnut vain leikkiä autossa. Lilyn kanssa autoilu näytti olevan ankeaa, eikä Mallaa kiinnostanut vaikka Lily kuinka olisi halunnut lyödä painiksi. Pari kertaa on syötetty seisovassa autossa koiralle ruoka, joka vähän helpotti autokammoa ja sillä sen sai itse nousemaan autoon. Kiire autosta  pois on aina. DAP on ihan sikakallista...Vähän on kohta jo neuvoton olo. Onneksi joululomalla on aikaa ja koirakavereitakin tuohon autoilun treenaamiseen. Kyllä tää tästä!

Oma asenne autoiluun on ainakin kohissut, kun olen enemmän joutunut ajelemaankin tuon meidän koiraneidin takia.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Eipä tartte mennä Pohjolan sivuille..

Selvittääkseen mitä Turhienvakuutuslaskujennoutaja tekisi MINUN vakuutuslaskuilleni.
Riitää kun katsoo ympärilleen.




tiistai 14. joulukuuta 2010

Ohitustreeniä ja Voittajanäyttelyä.. (18vko)

Taas on aikaa kulunut tiimalasissa ja Malla murunen on kasvanut kohisten.

Täytyy tässä heti todeta, että eihän meidän pallero vielä näyttelykehään pääse, eikä ole vielä päässyt toimintaan tutustumaan, mutta itse kävin talkoilemassa Voittajanäyttelyn tiimoilta messukeskuksella. Torstaina käytiin Jamin omistajien, Jannen ja Eerikan, kanssa vähän rakentamassa kehiä ja lauantaina olin sitten yksin vieraiden ihmisten kanssa töissä. Kaikenlaista ihmistä ja hännänheiluttajaa siellä sitten olikin, jopa näitä "Koira näyttää omistajaltaan" (tai toisinpäin) tapauksia :D Ehkä mekin Mallan kanssa joskus päästään tollaisiin tohinoihin :D (edellyttäisi tuon niskan valkoisen pilkun katoamista kuvioista..)

Turkista puheenollen ei kaulassakaan ole kuin vähän korvien takana pehmoinen pörrökarva. Vauva sen kuin kasvaa :)

Malla sai reippaasta yksinolosta palkkioksi ja tuliaisiksi pupu-damin. Koira sekoaa siitä ihan totaalisesti, eli kiva on, mutta aika harvakseltaan kai silläkin vähän noutoja treenaillaan eikä koskaan leikitä, pidetään intoa yllä :D Viikon päästä varmaankin päästään vähän vaakkuilemaan, mikäli joku ystävällinen sielu meille niitä variksia/harakoita hommaa, kun pohjoiseen suunnataan.

Ulos noutotreenille tahtoo hän! (eikä ote ollut millään muotoa pinnallinen!)



 Pentukurssilla treenailtiin sivulle tuloa, sivulla kävelemistä ja ohituksia. Aika hienosti Malla on hiffannut juttuja ja meillä on suurempi ongelma melkeinpä se, että mitä sanoja käytetään mihinkin asioihin - eli opetellaan isännän kanssa johdonmukaisuutta koiran suhteen. Sellainen yhdessä touhuaminen on jäänyt vähän vähemmälle koeviikkojen ja sensellaisten takia, mutta koetetaan touhuta koiran kanssa tasapuolisesti antaen aina toinen toisillemme sitä 'omaa aikaa'.

Sunnuntaina Antsa sitten sai omaa aikaa ja me käytiin toppapukuisen koiruuden kanssa vähän pidemmällä lenkillä Nikkilän kirkonkylällä.Matkaa oli pari kilsaa suuntaansa ja tällätavoin päästiin vähän tekemään ohituksiakin, ihmisiä pääosin mutta kyllä matkan varrella tuli pari koiraakin nähtyä. Ne ohitettiin hienosti savukinkun voimin ;) Toppatakki oli Mallan mielestä ärsyttävä ja niin pitkä matka hihnassa alkoi loppumatkasta ottaa kupoliin, mutta muuten oli tosi hienosti mennyt lenkki!

Ainiin, melkein unohtui mainita! Ison tytön elkeistä puhuu myös jotain se, että reippaan 8h yksinolo meni ilman vahinkoja sisälle! Kyllähän noita vahinkoja sattuu toisinaan vielä, mutta täällä oltiin niiiiin ylpeitä pikkuisen taidosta pidättää koko tuo aika!

maanantai 6. joulukuuta 2010

Malla the snowprincess (vko 17)

Saatiinhan me lopultakin kuvia pentusesta viikolta 17, vaikka tiukkaa se tekikin! Viime yön ja koko päivän on satanut runsaasti lunta (hyvä jos saappaan varret riittää kun tuolla pelloilla kahlailee) joten lenkit eivät ole olleet kovinkaan pitkiä, sillä pentusella menee varmasti paljon energiaa vähäänkin liikkumiseen nietosten keskellä..

Tässäpä tätä, itsenäisyyspäivän lumi-ilakointia :)







 Lumessapeuhaamisen jälkeen käytiinkin sitten "anoppilassa" pizzalla.
Siel on oikeesti NÄIN kivaa!
 Ja mukavaahan se on, kun on leikkikavereita. Ryhmä rämä, Piksu & Malla & Pimu!

Tytöt ei oikee hiffannu tätä hommaa aluksi..

Saatiinhan se koko poppoo kuitenkin lopulta ruotuun...
Sellainen itsenäisyyspäivä meillä tällä kertaa!