Reissusta ollaan nyt kotiuduttu ja palauduttu, tiistaina käytiin päättämässä pentukurssi. Loppusanoiksi ja ohjeiksi saatiin vain tätä malttia ohjaajalle, eli minulle, ja kiinnittämistä huomiota omaan käden asentoon ja muuhun "omaan toimintaan" - koira pärjää ihan hyvin :D
Puolangalla siis vietettiin joulua ja edellisessä postauksessa oli yksi joulukorttikuva minkä onnistuin Mallasta nappaamaan retkillämme. Ensinhän käytiin siis ihastelemassa seutua ja ottamassa kuvia, sittemmin käytiin vielä minun isäni kanssa metsässä kävelemässä ja katsomassa josko olisi tullut uusia jäniksen jälkiä. No eipä juurikaan, kettu oli pistellyt kyllä pupujenkin edestä tassua toisen eteen.
/ne muut joulukorttikuvat/
Samana päivänä illalla suunnattiin sitten isosiskoni luo, jossa oli määrä viettää joulu. Malla koki paljon uusia juttuja. Parasta taisi silti olla uusi leikkikaveri, Suomenlapinkoira Elmo (n.5kk) jonka kanssa sai leikkiä melkeinpä rajattomasti niin kauan kuin jaksoi. Pääosin ulkona, koska Elmo ei pitkän paksun turkkinsa takia viihtynyt sisällä. Myös vanhempi koira (jotain 10v.) Sakke ja "lainakoira" Nella olivat Puolangalla Mallan leikkikavereina. Vauhtia riitti ja uusia tapoja opeteltiin taas kiitettävästi mitä tulee toisten kanssa kommunikointiin.. niin hyvässä ja pahassa. (viimeisenä päivänä Malla alisti tätä vanhaa koiraa samalla kun Sakke makasi olohuoneen puolella...)
 |
| Elmo ja Sakke |
 |
| Nella ja Malla |
 |
| Saurusmetsällä lasten kaa |
 |
| Huiiii kukkulankunkkua korkeelta ja kovaa! |
Malla tapasi myös hevosia (HUI!) ja lehmiä (MÖÖ!) joihin reagoi molempiin varsin eri tavalla. Ensialkuun heposia ihmeteltiin jalkojen juuresta. Myöhemmin heposten ohi juostiin kuin ne olisivat olleet kuin ilmaa vain - toki asiaan auttoi Elmo, joka nyt on pienen elämänsä tuolla maatilalla asunut. Mitään räksytystä siis ei alkanut harrastamaan pelottavienkaan eläinten kanssa. Lehmät olikin sitten iisibiisi homma, ja niitä käytiin ihan turvakkain haistelemassa. Harmi etten saanut tilanteesta kuvaa, kun toinen ryömi iiihan lähelle partta, jotta yksi musta ammu saattoi myös tehdä tuttavuutta Mollikseen :)
Siskollani on muutama kissa, joista pari pääsi muiluttamaan Mallaa pariinkin otteeseen, ja sitten on yksi kissa, jota Malla sai tutkia ja haistella sydämensä kyllyydestä ilman että se reagoi mitenkään.. Kissoista kuitenkin selvittiin ilman haukkumista tai sen kummempaa jahtaamista, molemminpuolista ihmettelyä ja koira sai häätöjä liian lähelle tupatessaan - kaikki sen suhteen siis ok!
 |
| Malla ja Arkkiviholliseksi muodostunut Huppis. |
|
 |
| Malla ja Elmo kivasti leikkivät.. |
 |
| Siskon poika teki myös tuttavuutta Mallaan. |
|
Siskoni 2v. poika oli ihmeissään Mallasta, nimi oli opeteltu jo hyvissä ajoin etukäteen. Mielestäni Mallan reaktio huutavaan ja ei-aina-niin-nätisti kohtelevaa pikkupoikaan oli ihan loistava. Ei juossut karkuun (tosin saattoi siirtyä sivummas jos seura ei miellyttänyt) tai koettanut leikkiä pikkumiehen kanssa, vaan oli paijattavana tai "hoidettava" kuten pikkumies totesi Mallaa silitellessään. Koetti se toki noudattaa Mallalla leluja, mutta hassusti osa noudoista palautui mulle :D
Joulupäivä oli koirilla 'måtfest' eli ruokajuhla, kun sisko oli omilleen antanut elukan jalan kaluttavaksi. Noh, eipä sitten tullut mieleen että siellä on siis jäistä LIHAA ja että tietenkin meidän pikku PORSAS on siellä jaolla ihan niinkuin kaikki muutkin.Pidemmän ulkoilureissun jälkeen turpea porsas sitten saikin tiukan sanktion jäädä sisälle ihmisten kiusaksi ja joulupäivä juostiinkin sitten 10min välein pissalla. Jos ei ehditty hangelle, niin sitte kodinhoitohuoneen muovimatto tai pojan leikkihuoneen matolle :( Nappuloita ei pahemmin sinä päivänä siis enään herunut :D Onneksi seuraavana päivänä oli sitten ihan normaalivointinen koira, ja vyötärökin palautunut.
Joulupäivänä lauleskelinkin että "joulu eläimillä ja ihmisillä" samalla kun ramppasin koiran kanssa ulkona että sai hoitaa sinne asiansa.. Ja tottahan raakaruokinta on sitä "koiran elämää" joten tuskimpa tämä nyt niin kauhea kämmi ja vahinko oli! Broidikin lohdutteli, että 'kaikenlaista' syömällä pikkuisen maha oppii sulattamaan muutakin kuin nappulaa..
Olipas joulupukki muistanut meidän pikku rinsessa Mallaakin; sai joululahjaksi takapenkin istuinsuojan ja sitten sellaisen oman patjan, jonka ilmeisesti äiti oli käsin hurruuttanut koneella kasaan. Malla tykkääpi siitä paljon - kun ollaan opeteltu nyt tämä "omalle paikalle" meno käskystä (koska mua toisinaan ärsyttää kaksi auttavaa tassuparia ja iso nenä vaikkapa tiskikonetta täyttäessä tai ruokaa laittaessa) ja oman viltin sijasta Malla on mennyt välillä tälle vaaleenpunaiselle patjalleen :)
 |
| Siskonpoika demonstroi kuinka "Malla. Nukkuu." Varpaat piti olla ehdottomasti peiton alla! |
Kotimatka seuraavana maanantaina olikin sitten pitkä ja tuskainen. Allekirjoittanut ajoi Varkauteen asti, jonka jälkeen velipoika sitten siirtyi auton rattiin, koska iski niin kauhea päänsärky ja kaikki valot vain lisäsi tuskaa. Malla ei tapojensa mukaan viihtynyt, mutta ei myöskään pahemmin möykännyt takapenkillä ollessaan. Nukkukin vähän jopa! sellaiset 7h oli ajomatka kotiin, kun veljeni suostui "mutkan tekemään" ja heittämään meidät tytöt perille asti :) Mikä oli todella hyvä! En tiedä miten olisin selvinnyt tökkivien junayhteyksien kanssa ottaen huomioon että Mallalla oli kolme kassillista tavaraa mukana, ja minullakin toinen mokoma!
Nyt vietelläänkin sitten nautinnollista joululomaa...
 |
| Kuvassa patja käännetty nurinpäin. Siinä on koristeena sellaisia tummia alueita jotka muodostaa " :) " kuvion, ja ne on Mallasta kovasti paljon epäilyttäviä! Huomatkaa ihana signeeraus, kyseessä siis Mallan peti! Kuva otettu siis kotioloissa |
|
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti