Ohitustreeniä ja Voittajanäyttelyä.. (18vko)

Taas on aikaa kulunut tiimalasissa ja Malla murunen on kasvanut kohisten.

Täytyy tässä heti todeta, että eihän meidän pallero vielä näyttelykehään pääse, eikä ole vielä päässyt toimintaan tutustumaan, mutta itse kävin talkoilemassa Voittajanäyttelyn tiimoilta messukeskuksella. Torstaina käytiin Jamin omistajien, Jannen ja Eerikan, kanssa vähän rakentamassa kehiä ja lauantaina olin sitten yksin vieraiden ihmisten kanssa töissä. Kaikenlaista ihmistä ja hännänheiluttajaa siellä sitten olikin, jopa näitä "Koira näyttää omistajaltaan" (tai toisinpäin) tapauksia :D Ehkä mekin Mallan kanssa joskus päästään tollaisiin tohinoihin :D (edellyttäisi tuon niskan valkoisen pilkun katoamista kuvioista..)

Turkista puheenollen ei kaulassakaan ole kuin vähän korvien takana pehmoinen pörrökarva. Vauva sen kuin kasvaa :)

Malla sai reippaasta yksinolosta palkkioksi ja tuliaisiksi pupu-damin. Koira sekoaa siitä ihan totaalisesti, eli kiva on, mutta aika harvakseltaan kai silläkin vähän noutoja treenaillaan eikä koskaan leikitä, pidetään intoa yllä :D Viikon päästä varmaankin päästään vähän vaakkuilemaan, mikäli joku ystävällinen sielu meille niitä variksia/harakoita hommaa, kun pohjoiseen suunnataan.

Ulos noutotreenille tahtoo hän! (eikä ote ollut millään muotoa pinnallinen!)

 Pentukurssilla treenailtiin sivulle tuloa, sivulla kävelemistä ja ohituksia. Aika hienosti Malla on hiffannut juttuja ja meillä on suurempi ongelma melkeinpä se, että mitä sanoja käytetään mihinkin asioihin - eli opetellaan isännän kanssa johdonmukaisuutta koiran suhteen. Sellainen yhdessä touhuaminen on jäänyt vähän vähemmälle koeviikkojen ja sensellaisten takia, mutta koetetaan touhuta koiran kanssa tasapuolisesti antaen aina toinen toisillemme sitä 'omaa aikaa'.

Sunnuntaina Antsa sitten sai omaa aikaa ja me käytiin toppapukuisen koiruuden kanssa vähän pidemmällä lenkillä Nikkilän kirkonkylällä.Matkaa oli pari kilsaa suuntaansa ja tällätavoin päästiin vähän tekemään ohituksiakin, ihmisiä pääosin mutta kyllä matkan varrella tuli pari koiraakin nähtyä. Ne ohitettiin hienosti savukinkun voimin ;) Toppatakki oli Mallan mielestä ärsyttävä ja niin pitkä matka hihnassa alkoi loppumatkasta ottaa kupoliin, mutta muuten oli tosi hienosti mennyt lenkki!

Ainiin, melkein unohtui mainita! Ison tytön elkeistä puhuu myös jotain se, että reippaan 8h yksinolo meni ilman vahinkoja sisälle! Kyllähän noita vahinkoja sattuu toisinaan vielä, mutta täällä oltiin niiiiin ylpeitä pikkuisen taidosta pidättää koko tuo aika!