Hyvää Joulua! (vko 20)

Aika on kulunut nopsaan ja nyt ovilla kolkuttelee joulupukki lahjoineen.. Tietää satoja kilometrejä reissaamista meidän poppoolle! Mallan emäntä ja isäntä kun ovat molemmat sukuisin pohjoisemmasta Suomesta, joten veri vetää ilon ja rakkauden juhlaa viettämään 'kotiin päin'. Ja näin ollen myös eri osoitteisiin, joissa nyt ilmeisesti tilanteen mukaan Malla vuorottelee joulun vietossa :)

Mutta tosiaan; viikonloppuna hoidettiin viimeisimpiä jouluostoksia ja Antsa kävi pelaamassa lauantaina sekä sunnuntaina salibandyottelut Ingman Areenalla Söderkullassa. Maanantaina sitten puoli 6 oli herätys ja vähän ennen  puol 7 auto starttasi pihasta. Suuntana Haapavesi, jossa siis Antsalla on paljon sukulaisia, kun esm. kaikki elossa olevat isovanhemmat pitävät siellä majaa vielä tänäkin päivänä; suurimmasta osasta tädeistä, sedistä ja serkuista puhumattakaan!

Maanantaina aamusta siis ajeltiin n. 6h kolmen pysähdyksen taktiikalla Haapavedelle joululaulujen säestämänä, minä Mallan kanssa takapenkillä nukkuen. Mallahan ei nukkunut, mutta aika hyvin onnistui rauhoittumaan kuitenkin silloin kun sai olla sylissä. Jossakin vaiheessa kuolasi ihan hirveät määrät, joten seuraavalla huoltopysäköinnillä koetettiin juottaa vastaan hangoittelevalle koiralle vettä. No eihän se juonut kuin pienen tilkkasen. Matka kuitenkin selvittiin ilman hepuleita, panikointia tai muita erikoisuuksia.

Loppupäivä käytännössä 'kotiuduttiin' automatkalta ja tämä oli varsin jännää Mallalle yksistään. Olihan kyseessä vieras paikka, vieraita ihmisiä ja jatkuva pieni kuhina ympärillä kun ihmisiä ja täten elämää hieman enemmän kuin kotona normaalisti. Antsan mummolassa keittiö on kodin sydän ja alkuunhan siellä oli Mallan näkökulmasta varsinainen herkkusade(!!!) joten siellähän se sitten oppi kärkkymään ties mitä herkkupaloja vaikka kuinka koetettiin kanssaeläjiä Antsan kanssa valistaa ettei koiralle saisi antaa mitään ylimääräistä, että me hoidetaan palkkaus ja ruokinta kaikin puolin. Mutta sanotaanko, että opitut tavat on tiukassa niin eläimillä siinä missä ihmisilläkin. Majapaikka oli 'ihan maalla' joten Mallan saattoi mukavasti päästää pihalle ihan yksikseenkin heilumaan ilman pelkoa siitä että karkaisi muualle, kun joka suuntaan on lähinnä vain aakeetalaakeeta..

Aakkeeta laakkeeta

Tiistaina sitten saatiinkin tutustua sellaiseen vähän isompaan, 5kk vanhaan bernhandilaiseen kaveriin nimeltänsä Jörö!
[edit; kuvaa kehiin!]

Jörö oli Mallan mielestä oikein ihana leikkikaveri, joka osasi leikkiä nätisti meidän pikkuisen kanssa <3

Tiistai iltana kävi toisen serkun koirat Iita ja Tessu sitten kans muiluttamassa Mollista. Kyseessä siis labbis ja sensekarotuinen karvaturri. Alku oli hieman hankala, kun Iita ois kovasti halunnut tavoille pikkuneidin opettaa, mutta kyllä se lopulta leikiksi kääntyi ja pitkän aikaa jaksoivat sesset juosta ympäri pihaa.

Tiistai oli myös melkoista lapsisiedätystä, kun usea Antsan serkku lapsineen kävi meitä moikkaamassa! Ja Mallakin ehkä oppi jo vähäsen hillitsemään kierroksiaan mitkä usein nousee huippuunsa kun joku vieras ihminen astuu ovesta sisään. Paljon oppimisen paikkoja, mutta pyrittiin huolehtimaan myös riittävästi levosta ja siitä että koiralle järjestyi halutessaan rauhallinen paikka kölliä ja nukkua.
Mutta mukavia kokemuksia erilaisista miehistä ja naisista, lapsista ja vanhuksista :) 

Keskiviikkona oli sitten vuoro siirtyä Puolangalle, josta allekirjoittanut on kotoisin ja jossa on nyt päämääränä viettää joulun pyhät. Antsa heitti meidät Kärsämäelle, missä vaihdettiin Volvosta Volvoon ja Malla joutui matkustamaan yksin takapenkillä, sillä allekirjoittanut joutui ratin taa veljen istuessa pelkääjän paikalla. Ajelimme mun vanhempien luo jossa sitten vietettiin yksi yö. Ilta toi Mallalle vastenmielisen autoajelun lisäksi siis uuden vieraan paikan ja pääsipä Mollis näkemään ekaa kertaa myös kissan! Jumi on "minun kissa" ollut kun kotona vielä asuin ja tuli nätisti moikkaamaan Mallaa hieman kiehnäten. Kun Malla taas tajusi että HEIMIKÄTOIONVOIKOSENSYÖDÄ? Jumi siirtyi taka-alalle ja jos Malla tuli liian liki niin näytti vain että saattaa räppästä pientä koiraa jos ei ymmärrä pysyä poissa ja rupeaa ärsyttämään, ei siis hyökännyt 100-lasissa naamalle kynsineen ja hampaineen.

Kissa oli jännä, mutta kiva. Ei antanut Mallalle nenään heti.

Kauheiden pakkasten takia sisätiloissa lämmitteli myös 5-vuotias Suomenajokoira Jehu, joka oli kuin pentu vain kun pääsi Mallan kanssa leikkimään! piti tosin jatkuvasti huomautella jos leikki alkoi mennä liian totiseksi tai rajuksi, tai sitten liian äänekkääksi. Ko. suomenajokoira kun haukkuu hirvetkin pystyyn... Malla siis paini aikansa Jehun kanssa kunnes siirryimme yöpuulle.

vauhtia riitti (kännykkäkuvamateriaalia)

Nyt torstaina sitten siirryttiin TAAS uuteen paikkaan, minun siskoni luokse. Täällä on ollutkin helinää helskettä vilinää vilskettä, kun Mallan kanssa on riehuneet niin kohta 10v Suomenlapinkoira Sakke, 5kk vanha samaa rotua edustava Elmo ja syksyllä 2v. täyttänyt siskonpoika Kalle :) Huh huh... kaikesta siis lisää tunnelmointia ja kuvia myöhemmin lisää, nyt tämä manne painuu yöpuulle, että jaksaa huomenna joulustella...

Reissun päällä saa nukkua samalla petillä kuin Tiinakin :)