tiistai 27. joulukuuta 2011

Keskellä Suomea

Joulupäivänä suuntasimme kulkumme keskemmälle Suomenmaata ja ajelimme Puolangalle. Lunta täällä on toooosi paljon ja pieni tollerineito on saanut juoksennella monta päivää lumihangessa :) Päivät ovat kuluneet kyläillessä ja leikkiessä. Lapsisiedätystä ollaan saatu todella paljon, jos sitä nyt lapsisiedätykseksi voi enään sanoa :) Leikitystä ovat vuorostaan hoitaneet erinnäiset sukulaislapset ja kaikki on mennyt tosi kivasti. 

Lumileikkeihin lähdössä :)


Myös Suomenlapinkoira Elmo pääsi pelmuuttamaan nietoksia Mallan kanssa :)

Elmo vyöryy läpi nietosten ;)

"We meet again!"
Systerin kulmilta siirsimme majapaikkamme lähemmäs "keskustaa" ja asustamme tällaista mökkiä. Malla nukkui systerin luona hieman huonosti: rampattiin pissalla ja kakalla ja jotakin tuo koira myös oksensi iltapuhteinaan.. tiedä sitten mikä tuon aiheutti, kun jouluna sesse on saanut vähän turhankin hyvin ja monipuolisesti syödäkseen. Kaikki uppoo kinkun nahasta lanttulaatikkoon.. Noh. Nyt siirryttiin takaisin "nappularuokavalioon" ja viimeyö saatiin nukkua hyvin ja rauhassa :) 

Pari päivää ollaan saatu ihmetellä myös kolme viikkoa vanhaa siskontyttöä. Malla ei kyllä tuollaisista pikkuisista rippanoista paljoa välitä, kun eihän ne pysty edes heittämään palloa.. Mutta hellyttävästi tutustumishetki päättyi vierekkäin makoiluun sängyllä :)

Malla & pienin <3
Tänään käytiin pienellä päiväkävelyllä lumimyräkässä ja hauskaa riitti. Malla saa vapaasti käydä ulkona toteuttamassa itseään lumikinoksissa ja toden totta on tykännyt lumessa mönkiä. Hankeenhan tuo uppoaa auna kaulaansa asti!

Lumisempi perhepotretti, toista se on kotona.
Ilta otetaan varmaan rennosti ja lökötelään :) Koira makoilee vieressä ketarat ojossa ja narisee unissaan jotakin. Jänismetsälle ei tässä säässä kannata lähteä.

..to be continued..

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Jouluaatto

Jouluaattona Joulupukkikin matkaan jo käy, mutta niin lähti myös meidän poppoo reissun päälle.
Aamulla kotona jaettiin vähän lahjoja sekä pakattiin matkatavaroita. Malla sai muka joululahjaksi vinkulelun tuolta meidän treenirepusta! Eiköpähän puuttunut näädältä korva kun lelun lopulta pois keräsin..



Aloitettiin Antsan vanhempien tykönä. Syötiin ja saunottiin ja Malla pöhelsi menemään Pimun ja Pikin kanssa, kunnes alkoi seurailemaan pienen tonttutytön puuhailuja :) Meille on ollut tärkeätä että Malla tulee toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, oli kyseessä vanha tai nuori. Lintujen ja muiden raatojen ohessa ollaan muistettu esitellä Mallalle myös pieniä ihmisiä ja suhtautuminen on tosi hyvää. Onnekkaasti meillä on ollut käytettävissä hyvinkin koiraystävällisiä lapsia, joten ikäviä kokemuksia ei ole neitokaiselle kerääntynyt :)

Tontut oottelemassa pukkia kylään!


Joulupukkiakin Malla näki ekaa kertaa. Antin veljen rotweiler Pimu ei tunnistanut tuttua tyyppiä naamion takaa ja haukahtelikin vähän, siinä missä Malla meni varoen häntää heilutellen tutustumaan joulugubbeen :) Joulupukki antoikin Mallalle yhden paketin josta paljastui sian saparo!








Syömisten ja lahjapakettin availun jälkeen olikin aika pakkautua autoon ja suunnata nokka kohti Pohjanmaata. Automatka meni Mallalta hyvin ja voi sitä riemua kun perillä olikin reilusti lunta!
Malla on täällä Antsan mummolassa aivan kuin kotonaan, vaikka taitaa olla vasta kolmas kerta kun täällä ollaan kyläilemässä. Viime yö oli tosin hieman rauhaton :P

Joulukuusi ja Tonttumies ja Malla




Tässä on tarkotus nyt olla viikko reissussa, ja vaikka mitä jännää on reitille suunniteltu. Kiitos ja Kuulemiin!

perjantai 23. joulukuuta 2011

♥ Rauhallista Joulua ♥

Mene Google -hakuun ja kirjoita hakusanaksi "Let it snow". Suorita haku.
Odota hetki, ja ihmettele :)

Iloista & Rauhallista Joulua!



maanantai 19. joulukuuta 2011

Synkempi talvi

Jo on pimeää, kun ei ole enään lumesta tietoakaan! Kaikki mitä tuli, on satanut pois.
Allekirjoittanut on kuluttanut aikaansa koulutöihin enemmän kuin kuluneena kahtena vuotena yhteensä, mutta jospa se tästä. Enään ei tarvitsisi muuta kuin saada opinnäytetyön asettelut kuntoon.

Lisäksi hienoinen budjettivaje on aiheuttanut yhden auton politiikan, mikä tarkoittaa sitä, että kun isäntä on lähtenyt treeneihin on jäänyt Tikkurilan reissut sivu suun. Pientä treenitaukoa on siis ollut havaittavissa, mutta pieni taukoilu tahtoo yleensä lisätä treenimotivaatiotakin. Eiköhän se viimeistään keväällä itsestään ilmoittele, kun päiväkin alkaa pidentyä..

Lauantaina Minna kävi Hugon kanssa kyläilemässä, ja koiruudet pääsivät vähän vaakkuilemaan! Kun vaakkuilut oli vaakkuiltu, pääsivät punaiset juoksentelemaan ympäri tiluksia. Mallalla oli selkeästi ollut Hupea ikävä, tai ainakin jälleennäkemisen riemua oli ilmassa! Hugo on niin mukavan rauhallinen setämies - noin niinku tolleriksi! Mallalla oli kovasti kierroksien hallinnassa tekemistä, joten Antsa otti vain pari noutoa.

Sunnuntaina Malla herättelikin reippaana seuraavaan aamuun, kun pikkujouluhulinoiden jälkeisessä väsymyksessä piti alkaa valmistautua treenaamaan. Ulkoilmojen antaessa parastaan (vettä satoi ja oli suhtkoht vilakka keli, pieni tuulikin..) suuntasimme Hakunilan urheilukentän parkkikselle, jossa treffasimme Hanniksen.

Koirat kävivät pienellä jaloittelulenkillä, jonka jälkeen käytiin kasaamassa ruutu ja viemässä muutenkin tavaroita kentälle. Malla ja Tyyne pääsivät ensimmäisinä treenaamaan. Otettiin ihan itsenäisesti juttuja, minä Mallan kanssa lähinnä paikkamakuuta ja seuraamista. Itse sää antoi pientä lisähaastetta treenailuihin, mutta niin antoi myös sopivaa häiriötä Hanniksen ja Tyynen treenailut meidän lähellä, puhumattakaan kierroslukemista millä koira raksutti. Paikkamakuut menivät loppua kohden vähän huonoks (liikaa toistoa?) mutta seurailut meni vähän paremmin silloin kun Malla jaksoi keskittyä. Uudessa ulkokentässä on omat haasteensa kun on noin vilkas koira joka kerkeää havainnoida 100 asiaa yhtäaikaa. Aiemmin kokeilemiani naksutinjuttuja en lähtenyt enempiä harjoittelemaan tällä kertaa, koska ne häiritsi Tyynen ja Hanniksen treenejä. Jatketaan naksuiluja kotioloissa nyt joululomalla :)

Vietiin tytöt autoon ja avustin Hannista ja koetin ottaa oppia Rauhan treenipuuhista. Ruutua ja luoksetuloa lähinnä. Voi kun Mallakin jaksaisi olla yhtä innoissaan ja kiinnostunut jostain tennispalloista aina! :D

Myöhemmin päivällä Nuppu kävi pari tuntia kylästelemässä ja Malla kiipesi syliin "yhyy en jaksa enää leikkii ton kaa", kun oli pari minuuttia painineet..! (kyllä, tollerikin voi väsyä..) Ja Nuppunen ei ollut pysyä housuissaan kun Mallasta ei ollutkaan leikkikaveriksi.

Näinpä oli viimeaikojen kuulumiset. Tässä nyt aloittelen joululomaa. Täytyy koettaa, jos pääsisin Eekin kanssa hallilla pyörähtämään joku päivä ja tokoilemaan velipoijan kanssa.


perjantai 9. joulukuuta 2011

Ei haukku haavaa tee..

Mutta lasinsirut tai terävät oksat kyllä tekevät, toisinaan myös ikävää jälkeä.

Nyt oli sitten Mallan vuoro saada tassuhaava, tosin aika pieni viilto taka-anturassa. Kotitohtori määrää joksikin aikaa lepoa ja "sairaslomaa". Niin joo ja sukan jalkaan..

(*sormet ja varpaat ristiin josko meidän päiväset tokoilut nyt muhisi oikein hyväksi pienessä päässä*)

Ärhäkästi neitokainen vaikuttaa kotia puolustavan taloyhtiön lumilingolta, joka paahtaa parkkipaikalla enemmän ja vähemmän tauotta. Nyt kun tota lunta alko tulee iha urakalla!

Koira - jotta käsiä ei palelisi

Vaikka stressin piti olla vasta takanapäin, niin johan se iski kauhealla rytinällä. Opintojen viimeistelyt, perhetapahtumat kaikkinensa, ja kaikesta stressistä sekaisin oleva pää. Unohdin kaiketi sitten ilmoittaa meidät Mallan kanssa hallivuorolle tammikuusta huhtikuuhun mutta koetan vielä jos sähköpostitse onnistuisi korjata tämä asia. Malla nyt aika hyvin oppi agitreenaamaan hallissa ja oli mielestäni tokotottelevaisempi, mutta kyseessä on kuitenkin pieni agimestan tila, ja en yhtään tiedä kuinka iso halli toi seuran vuokraama on..

Aamun aloitin koiran kanssa ottamalla pienet treenit ensinnäkin naapurin koirien ohittamisessa. Kyllähän se tahtoi rähistä niille (toki rähinät loppui heti kun koirat olivat omalla pihallaan?) mutta sain pientä edistystä aikaiseksi. Siirryin siis pois tieltä n. 10m päähän tieltä ja vaadin rähjäämisen sijasta kontaktia jota palkkasin sitten kalkkunaleikkeleellä. Hienosti pieni jaksoi malttaa mielensä, vaikka kovasti tuossa on vielä tekemistä että saadaan homma naapurin koirien kanssa skulaamaan. Nämä kyseiset otukset eivät sentäs ruenneet rähjäämään takaisin...

Tämän jälkee siirryttiin nurmikentälle jossa otin paikkamakuutreeniä. Ilman häiriötä (muuta kuin koskematon lumimössö ja hirveä myrskytuuli) Malla pönötti kyllä paikallaan tosi hyvin ja askelissa mitattuna pääsin parinkymmenen metrin päähän ilman hötkyilyitä. Juoksentelin ja kävin ojassa koluamassa "piilossa"..  Yksi jalankulkija kulki koiran takaa, nii siitä nousi sitten ylös mutta palautin äkäsesti takaisin ja sen takia pönöteltiin taas paikallaan. Kostea maa tms ei siis aiheuttanut mitään ongelmia ennenkuin alkoi pahempi häiriköinti tuon jalankulkijan muodossa.

Sitten treenailin seuraamista. Tämä oli vähän vaikeampi Mallalle, koska haistelu on nyt ollu Mallalla kovasti päällä lumentulon takia. Käytännössä korjasin haihattelut älähtämällä ja "häätämällä" koiraa poispäin -> hämmennystä. Kontaktin pitämisestä taas palkkasin. Seuraamisessa pidin matkat ihan muutamassa askeleessa. Parin harhailevan seuraamisyrityksen jälkeen koira ilmeisesti hiffasi tilanteen ja alkoi seuraamaan ihan kivasti. Seuraamispaikka ei kyllä pysynyt kovin hyvin mutta lyhyillä pätkillä ei päässyt juurikaan edistämään. Käännökset pidin 45' käännöksinä oikealle ja vasemmalle. Oli kuitenkin alustaan ja paikkaan nähden tiivist ja haki kontaktia. Harjoituksen päätin n. 10 askeleen pätkään missä taisi olla yksi käännös.

Seuruuttaessani huomasin pudottaneeni jonnekin toisen villakäsineistäni. Mallahan osaa hanskoja, sukkia, hihnaa yms hakea käskystä, joten näytin hanskaparin toista käsinettä koiralle ja sanoin että "missä hanska?". Malla pisti haun päälle. Ensin yritti selkeästi hakea silmämääräisesti, mutta joutui sittemmin turvautumaan nenäänsä, koska lumen alta pilkotti niin paljon ruohoa jotta musta pieni käsine helposti katosi taustaan. Hetken etsittyään hanska sitten löytyikin ja koira paineli toisesta päästä nurmikenttää luokseni ja palautti hanskan käteen :) Matkaa oli useita kymmeniä metrejä. Itselläni olisi vastaavaan etsimiseen mennyt muutamia minuutteja.

Aamulla herätessäni fiilis oli tosi kurja, mutta jotenkin huolet tuntuu kutistuvan kun on noin mahtava koiruus piristämässä elämää. :)


tiistai 6. joulukuuta 2011

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Viime vuonna lunta oli vähän reilummin..

...mutta kai se on pääasia että sitä lunta ylipäätään on!

Pahoittelen huonoa laatua, mutta piti se kuva nyt pimeällä ottaa kun en päiväsaikaan ollut kameran kanssa liikenteessä.


 Malla oli mahdoton aamulenkillä, kun tuntui että kaikki jäljet olisi pitänyt päästä haistelemaan. Tottisjutut meni kyllä kivasti, koska palkaksi sain muovailtua lumipallon. Lumi on siitäkin kiva juttu, että kuraa kulkeutuu vähemmän sisälle, tosin märkiä tassunjälkiä on ehkä vähäsen enemmän meidän laminaattia kupruttelemassa..

Eilen kiusattiin neitokaista myös ns valokuvastudiota leikkimällä. Ja ilmekin on juuri sellainen "No JOKO mä voin mennä takas tonne omalle paikalle nukkuu". Onneksi inspiraatio meni sitten äkkiä ohi. Omasta mielestäni saatiin ihan hauskoja kuvia natiaisesta :) Musta taustakangas tekisi tuosta paremman..nyt taustana toimii keittiön verhot :D

Voi, Malla pääseekin jouluna sitten nuuhkuttelemaan ihan pienenpientä vauvelia :)

perjantai 2. joulukuuta 2011

Häiriötä tokoon ja tutustumista pupuun & lokkiin

Keskiviikkona oli koiviksen treeniryhmän viimeinen ohjattu treenikerta ja teemana häiriöt.
Teemana oli jälleen häiriö (koirasta tulee tätä tahtia häiriintynyt!) ja treenit meni yllättävän kivasti.

Hyvin menneisiin treeneihin taisi positiivisella tavalla vaikuttaa Nuppu-siskon aamupäiväinen vierailu, ja tollerineitoset painelivatkin reippaalla sykkeellä pari tuntia pitkin metsää ja peltoja. Muodista kiinnostuneille kuva tämän lenkkeilun ajan jaloissani olleista jalkineista. Vähän luovuutta, saksia ja ilmastointiteippiä nii johan on monot kosteampaankin keliin..

 Hannis oli käväissyt HOTtilaisten treeneissä ja saanut uusia juttuja mm. häiriötreeniä varten. Häiriköintiä tehtiin namilla ja vaikka millä houkutteluilla kun koira jökötti vaikkapa paikkamakuussa. Alkuun harjoiteltiin siten että koira oli sivulla ja sitten tuossa paikamakuussa. Runsaasti palkkausta ja ns oman auktoriteetin vahvistamista, eli koiran tuli totella minun käskyäni olla paikalla eikä lähteä avustajan (tässä tapauksessa Hannis) houkutteluihin..

Vaikeatahan se oli, mutta pikkukoira tsemppasi loppujenlopuksi tosi hienosti :)

Tuon lisäksi teimme harjoituksen missä tehtiin erilaisia tokoliikkeitä sarjassa vähän eri tavalla kuin kokeissa normaalisti. Suoritettiin ns. temppurata, eli aluksi koiralle heitettiin kapula, käännyttiin toiseen suuntaan ja tehtiin pieni seuraamiskaavio, sen päätteeksi tuli käsky, jolloin tuli tehdä jäävä paikkamakuu, palata takaisin koiran eteen ja tehdä AVO kaukokäskyt. Kun niitä oli hinkattu riittävästi, tuli koiraa käskeä noutamaan kapula. Kaikki muu tässä kaaviossa meni oikein kivasti, paitsi seuraaminen.. siitäkin huolimatta että namiavulla koiraa koetin hiissailla mutta neito otti jotenkin häiriötä takana seuraavasta hanniksestta?!

Treenit oli kyllä hauskat ja olin ihan tyytyväinen Mallan duuniin..

Saatiin myös nyt se metallinoutokapula, jolla voidaan treenata metallinoutoa kotoa käsin. Ja pari talutintakin tuli tilattua Saksanmaalta..

Ainiin: Hanniksella oli mukanaan yksi pupu ja lokki, jotka pääsivät tokoryhmäläisten koirille esittelyyn.
Huonompi homma oli vain, että me oltiin Mallan kanssa melkolailla yhtä kiinnostuneita ko. raadoista. Toki pupun Malla otti melko spontaanisti lopulta suuhun aikansa haisteltuaan. Lokkiakin saatiin vähän viriteltyä leikin kautta, mutta tällä kertaa ei saatu koiraa kyllä kantamaan otusta yhtään. Ehkäpä parkkipaikka ja muut koirat olivat tähän vähän 'väärä' ympäristö. Mutta pitääpä noitakin treenailla, sittenkin kun niitä vaakkuja joskus saadaan. Mut iso kiitos Lotalle kun avusti raatohommissa! ...taidan jättää noi entistä mieluummin isännän harteille.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Teemana paikkamakuu..

Koiviksen treeniporukan "joulutauko" lähestyy ja olenkin tässä suunnitellut vähän juttuja mitkä tauon aikana ajattelin ottaa työn alle. Tässä on nyt hyvä pätkä treenata minimihäiriöllä ja mahdolliset joulunaikaset reissut sitte tuo sitä vaihtelevuutta ja häiriöö lisää treeneihin.

Treenin alle tulee nyt seuraavia

Paikkamakuu: 


Tuo iänikuinen murheenkryyni. Mietin tuossa lenkillä käydessä että mikä kohta ko. liikkeessä on mulle epävarmin. Kävelinpä sitten kuuraiselle nurmikentälle, pistin koiran paikkamakuuseen ja kävelin koiran edessä ja takana ja naksuttelin randomisti. Alun hankaluuksien jälkeen (hajut, nurmikko jolla ei olla pahemmin treenailtu ja jossa juoksenteloo paljon pitkäkorvia) koira pysy paikallaan ja näin, pari minuuttia varmaan kulutin tuommoseen aikaan hiljalleen välimatkaa kasvattaen. Malla makasi paikallaan, toki katseella seurasi kokoaika missä menen. Tällä paikalla ei ollut mitään piiloja tms. mutta vieressä tie jolla kulkee autoja.

Sitten mulla välähti: Hankalinta ja epävarminta meidän paikkamakuussa tahtoo olla minun etääntymiseni koirasta! Eli nyt naksuttelen tuolle sitä, että olen koiraan selkä menosuuntaan, pysähtelen ja loittonen eri tyyleillä (vrt. kävellen - juosten - pomppien - puhuen) ja pyrin vahvistamaan paikallamakuuta vaikka kuinka ois hinkua juosta perään. Veikkaan, että kun tuo homma saadaan vahvaksi, niin ALO paikkamakuu paranee osaltamme varmemmaksi. Kaikista helpoiten tuo lähtee paikaltaan nimenomaan siinä vaiheessa kun etäisyys kasvaa... Kestoa ja häiriötä liikkeeseen voidaan sitten lisätä ihan namilautasen kanssa.

Nouto (metalli):


Ihan vain koska nyt on se metallikapula millä treenata - jee! Kapulan pitämistä (ilman että hampaat kalisis) ja palautuspaikkaa lähdetään hakemaan. Kotona olemme nyt harjoitelleet metallisen ruokakipon pitämistä
Sopiva mainoskuva esm koirien nälkäpäiväkeräystä varten
Seuraaminen:


Tähän myös häiriönsietoa/yleistystä reippaalla palkkauksella lisää. Koetan saada hetsattua jonku huipun lelupalkan tai jotain, mikä sais sen pienen nenän pysymään reittä vasten eikä harhailemaan ympäri tiluksia.

Liikkeestä seisominen:


Mitä sitä suotta lopettamaan kun alkuun ollaan jo päästy.


************

Muuten myö varmaa treenaillaan turhiksia, kuten valokatkaisinten käyttöä (idea kaapattu röyhkeästi Rontin treeniblogista) ja mitä nyt ikinä keksitäänkään..


lauantai 26. marraskuuta 2011

Hurja hakuruutuharjoitus

Oho, jopa täyty tulla tekemään tän päivän toinen blogimerkintä, ettei taas tapahtuma pääsis mitenkään unholaan:

Meinattiin tässä viettää ilta elokuvien parissa. Rauhallisen illan takeeksi lähdimme siis käyttämään koiraa metsässä juoksentelemassa ja tehosteeksi päätimmä että isäntä käy tekemässä muutaman damin hakuruudun. Pimeä alkoi laskeutumaan niin hukattiin siis vain ikiomia punaisia pötkylöitä tuonne metsään.


Toim. huom. Antti oli aamulla jo käynyt pienen lenkin metsässä koiran kanssa, samoin eilen kävivät.


Mies lähti edeltä ulos ja kävi hakemassa damilaukun autotallista auton peräkontista (koira jäi kanssani siis sisälle odottamaan emännän pukeutumista ja antamaan isännälle etumatkaa). Joitakin minuutteja myöhemmin, kun olin saanut kamppet niskaani niin puin koiralle heijastinliivin ja otin hihnaan. Koko tuon ajan koira vain hyöri ja pyöri levottomana kun taisi reppana tietää että lenkille ollaan lähössä.

*piirtää havainnoillistavan kuvan jossa mittasuhteet päin * tai sitten asutamme linnaa tahi kartanoa.*

Eli kävelimme Mallan kanssa pellolle, jossa Antsa meitä odottelikin. Päästimme sitten koiran irti (ajattelimme että jos tällä kertaa tehtäis eka tarpeet ja sitten duunit) ja koira lähtikin litomaan isännän hajun perässä. Paineli sitten metsään. Kävi sitten hakemassa jonkun noista dameista (punaiset pallurat tuossa kuvassa)  tuolta ruudusta ja lähti sitten aina luvan saatuaan hakemaan uutta (ei kyllä käytetty mitään erikoisempia lähetyskäskyjä aluksi, eli täysin omatoimista hakua). Antsan kanssa kävelimme vain kohti lähetyspaikkaa joka oli vähän korkeampi kohta maastossa. (lähetyspaikka on tuo musta alue tuolla tummanvihreällä taustalla missä on pari v-vihreää rastia.) V-vihreät rastit tosiaan suunnilleen alueita minne koira sitten palautti dameja. Isännälle suoraan käteen :D

Kaiken lisäksi nuo damit olivat aika erikoisissa paikoissa, kaatuneen puun juurakon kätkössä yms.. Lähtöpaikalta ensimmäisen damin luo oli hieman alle 100m.


Jatkossa täytynee miettiä että kuka nuo damit käy sinne ruutuun viemässä..Ettei opi liian helpolle tuo meidän tyttö!

Maininnan arvoinen sivusto!

Itse pidän bloggaamisesta. Tämä on ihanan mukava ja nopea tapa tallettaa kaikkea koiran elämästä ja touhuista. Tapanani on myös ollut kirjoitella niistä hyvistä ja huonoista asioista, mitä koirallinen elämä on tuonut mukanaan. Mallan tulo meidän elämään on tuonut mukanaan ihan valtavasti iloa ja onnea.. ja kasvattanut henkisesti, etenkin kohtaamaan kaikennäköisiä harmeja ja muita vastoinkäymisiä. Mielestäni blogissa saa näkyä elämän reality!

Tietenkin tällainen sanallinen ilmaisumuoto typistää ja kärjistää asioita ihan hirveästi, mutta epäkohtiahan voi aina tarkentaa, jos niistä tulee kysyttävää tai isompikin poru. En ota stressiä siitä, että saako joku Mallasta nyt jotenkin kauhukuvia jos nyt ilmaisen asioita jotenkin huonosti.. (huomatkaa sivun alalaitaan tullut ystävällinen huomautus lukijoille..joka on vähän sama kuin jos 7päivää lehden kannessa lukisi että "sisältää enemmän ja vähemmän väritettyjä juoruja joiden paikkaansapitävyys on vähän niin ja näin" 


Ihan osana jokapäiväistä elämää Malla on ollut varsin helppo koira. Emme ole mielestämme opettaneet sitä vaativaksi, vaikka se joidenkin mielestä vähän vaativa voi ollakin. Tietenkin nuori ja elämää kokematon koira vaatii vähän erityisjärjestelyjä - miten uudet tilanteet ja tapahtumat sille esitellään. Tämä meidän naperohan on vasta reilu vuoden vanha (1v. 3kk)!

Vaativimmillana neito on, kun Aamulla se saattaa herättää isäntäväen venähtäneiltä yöunilta päästäkseen takapihalle pissalle ja illalla vinkua lupaa joko sohvalle tai sängylle.. okei, vinkuminen voi olla todella rasittavaa mutta hiljalleen alkaa oppi mennä jakeluun, että jos lupaa ei heru niin sitä ei sitten heru! Ja sohva on tosiaankin nukkumista ja lööbailua varten eikä mikään leikkipaikka. Tällähetkellä myös tietyntyyppisten koirien ohittaminen on meillä oma vaativuusalueensa, mutta sekin menee step-by-step kohti parempaa suuntaa. Energisyys ja temperamentti tuo omat haasteensa vaikkapa meidän treenailuihin, mutta niinhän se jokaisella koiralla on.. Ja kyllä se suurella prosentilla viettää kotona aikaa ihan ongelmitta ja tuhoitta - joskus se kuppi vaa menee nurin ja sitte hajoaa joku onneton esine mikä on saataville jätetty. Niinkus vaikka kuluneella viikolla meikäläisen kumisaappaat..kyseiset bootsit nyt on kuukkausikaupalla olleet saatavilla, että ne nyt vain päätti hajota nyt.



Mallahan on koko ikänsä ollut vähän koko naapuruston koira. Vaikka jos jonkinlaista juttua on tullut vastaan (niinku vaikka naapurin löytäessä 8vk vanhan koiranpennun kakkakikkareen ruohonleikkurista tai niinku männäviikolla seinänaapurin mamma löysi neitokaisen lintulaudan leipiä syömästä) ja voin vain kuvitella kuinka epätoivoiselta meidän koiranpito on vaikuttanut, niin nykyään joka viikko tulee joltain kommenttia kuinka taitava, kuuliainen ja tottelevainen koira tuosta on kasvanut. Sehän siis saa temmeltää ja juoksennella pihalla aika vapaasti (poikkeuksena ne kerrat kun on alkanut karkailee lintulaudoille tai jos on juoksut), siis ihan aitaamattomallakin alueella. Eikä ketään tämä asia häiritse, Mallaa tullaan erikseen moikkailemaan jne. Monella näistä tyypeistä on ollut aiemmin koiria tai haaveilleet sellaisesta, joten meidän pikku rimpula on varmasti mieluisa tyyppi :)

Oikeasti piti tulla vain linkkaamaan tällainen sivusto, johon sain linkin armaalta isosiskoltani..

Dalmatialaiset Noppa & Hertta


Tästä sivustosta löysin aikas paljon kaikenlaista mielenkiintoista ja hyödyllistä infoa.
- löytyy sovellettuja kaavoja koirien erilaisia pukimia varten (joululahjoja odotellessa..niin ja sitä minulle luvattua ompelukonetta!) 
-vaelluspäiväkirjaa & ohjeita asioista jotka on hyvä ottaa huomioon lähtiessä koiran kanssa vaellukselle (isännästä päätellen tulee ajankohtaiseksi tulevana keväänä/kesänä) 
-myös tuholaiskuvia! Eli kuvasarjaa koirien tekemistä tuhoista. Mulla ei näitä kuvia montaa ole otettuna, koska monta tuhoa (esm sohvatyynyjen kulmat) on osa vielä paikkaamatta ja osa paikattu) ja seinäkuvatkin näyttäisivät pahemmilta kuin todellisuudessa ovat (tai noh, ne on aikojen saatossa jyrsiytyneet, eikä kerralla laitettu siihen kuntoon missä nyt ovat).

nää on sitä jokapäiväistä elämää mitä koiran/koirien kanssa koetaan. Ja minusta niistä voi kertoa myös tällaisissa blogeissa eikä vain anonyymisti foorumeilla. Mä saatan ihan rehellisesti myöntää että ihan kaikessa ei olla osattu toimia koiran kanssa oikein ja sen tempperamentilla tulos on sitte ollut mikä on.. mutta ei Malla ole edes pahimmanlaatuinen protestituhooja - meidän sohvatyynyt on kuitenkin ihan istuttavat ja ehjät ja korjaaminen ei oo vaatinut kummosia verhoilijantaitoja. Toiset laittaa koiransa ns koirahuoneeseen missä ei ole mitään tuhottavaa / seinät saa repiä jos koirasta siltä tuntuu...

pienoinen tunteiden tuuletus tältä emännältä päättynee tähän.. minunhan piti siis ihan vain tuo linkki tulla laittamaan..


keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Kisanomaista

Tänään oli tokoporukan kisanomaiset treenit, paikkana tosiaan taas se Heurekan parkkis.
Mentiin paikalle taas hyvissäajoin että ehdin vähän hetsailla koiran kanssa. Koska paikka on niin hankala tuolle koiralle vieläkin, niin en ihan palkattomalla linjalla lähtenyt edes yrittämään.

Ennen "mittelöä" lähinnä siis tokoilin "leikin ohella" ja keskityin siihen että olin kiinnostavampi kuin muu ympäristö. Tämä oli suht helppoa kun muut koirat eivät vielä olleet paikalla.Palkkasin jonkun verran namilla mutta sitten ihan leikin avulla mentiin kans. Lähes koko treenien ajan Malla oli irti ja yllättävän hyvin pyöri jaloissa eikä ihan hirveän montaa kertaa mennyt omille teilleen haahuilemaan. Tokokehäänkin mentiin ihan taluttimetta!

Koira oli tosiaan taluttimetta ja ryhmässä aloitimme tietenkin luoksepäästävyydellä. Okei, huijasin ja mulla oli varmuuden vakuudeks nami oikeassa kädessä, jonka sitten siirsin vasempaan. Luoksepäästävyys meni yllättävänkin hyvin ja Mallan pylly pysyi suht hyvin maassa eikä ottanut liikaa kierroksia, eli ansaitsi palkkansa!

Koiviksen kentällä treenaamassa (C) Lotta Blomqvist


Paikkamakuu meillä meni tuttuun tapaan ihan plörinöiks. Mutta se vaatii vaa treeniä häiriöpaikoissa. ja häiriökoirien kanssa. Kokeilin paikkamakuuta ennen muiden koirien tuloa ja meni tosi hyvin! Ennen paikkamakuuharkkaria tein myös paikallaistumisen samalla kun jutskasin jotain lööperiä Hanniksen kanssa, ja sekin meni ihan nappiin! Toki noi ajat on lyhyitä mutta ...mutta.. malttia :) Malla otti häiriötä vieressä olleista koirista ihan selkeästi, pää pyöri vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle. Täytyy koettaa taas joskus jotain häikkäharkkaa millä vahvistais tota paikallaan makaamist (jopa siinä märässä maassa) vaikka muut tekis mitä.

Sitten otettiin Mallan kans seuraamista mikä meni kans vähä...no keskittymisen suhteen oli ongelmia taas. Mutta koira jotenkin pysy mukana....no muotoilin mä ton miten vain niin huonosti se meni! :D

Jäävä maahanmeno oli briljantti, hieno, varma! Tosin omat eleet ja muut nykimiset pitäisi varmaan laittaa johonkin tarkempaan syyniin. Jäävää seisomista ollaan treenattu niin paljon että vaikutti sit luonnollisesti päivän suoritukseen. Tytsi ei meinannut millään suostua istua sivulle! Koska jäävää seisomista ollaan treenattu vaan sillä, että itse pysähdyn myös kokonaan ja omana treeninään ollaan otettu tätä että koira seisoo ja minä kävelen. Kohta aletaan olla siinä pisteessä että tätä voidaan alkaa yhdistää ja vasta sitten tuoda häiriöön treeneihin..Jouduin siis ton seisomisen kaa alottaa alusta uuden sanan kanssa ja koetan huolehtia ettei näin tarvitse tehdä enää toiste :)

Tehtiin nouto ja se meni ihan ok, Malla toi palikan nätisti eteen ja ei pudottanut ennenkuin käskin irrottaa..vähän piti käsiavuin näyttää että "lähemmäs" ja jotta hiffasi istua eteen.. Olen nyt miettinyt tuon luovutusasennon eteen, koska sillä tavalla koiran keskittyminen MINUUN on paljon parempi. Et noudossa nyt pitää treenata se loppuosa kuntoon, eli siitä luovutuksen jälkeen istutaan ja siirrytään sivulle kun homma hallussa.

Lopuksi luoksetulo joka meni muuten tositosi hyvin (mä näin kuinka hienosti malla käänsi takapäänsä kun kiepsahti sivulle) mutta sitten hetken istumisen jälkeen tarjosi seisomista. Eli joo, meidän sivullaseisomiset tuottaneet tulosta ;D

Kokonaisuudessaan: Koiralle lisää varmuutta ja treeniä liikkeisiin ja ohjaajalle joku pakkopaita etten aina avustais käsillä jokaista suoritusta..inhottavinta tossa Tokossa on eleettömyys ja ilmeettömyys, kun se on taas hyvin epäluontaista tälle emännälle itselleen..




tiistai 22. marraskuuta 2011

Metsälenkin kuvasatoa

 Nuppu kävi isäntineen visiitillä ja suuntasimme pariksi tunniksi metsään. Vaika vähän itseni onnistuinkin eksyttämään, niin löydettiin silti takaisin ja pääsin purkamaan vähän kuvia koneelle.

Yllä nyt jonkinlaisen mission lopputulos, eli lopultakin saatiin Nupusta suht koht järkevä seisotuskuva :) Hienosti Nuppu on treenannut ja parantanut takajalkojensa asennon suhteen. Kaunis koira!
 Siskoksilla ei tullut hätä lenkkeillessä ja energiaa riitti koko matkalle! Tehtiin yhdellä damilla hakutreeni metsässä. Hienosti se dami palautui vaikka oli kuinka hukassa ja piilossa, Mallan dami jopa niin ettei koiralla ollut näköyhteyttä meihin! Ja sieltä se tuli varmoin ottein. Aika pitkään sai odotella kummankin kanssa erikseen, että koira rauhoittui niin paljon että piippaaminen lakkasi. Malla toki teki varmaan jonkin henkilökohtaisen ennätyksen tässä sarjassa! Toki toisen läsnäolo yms vaikutti varmasti aika paljon siihen, miten koira niitä kierroksia ottaa..

Lenkillä havahduin tilanteeseen, jossa molemmat koirat seurasivat omistajiaan sivuilla ilman taluttimia käskynalaisina. "Mitä, alkaako nämä olemaan kohta 'isoja'?"

 Lopuksi pellolla otettiin vähän taidekuvia ja "hukkasin" niissä tohinoissa taluttimen. Otin hörhöilevän Mallan sivulle, näytin koko peltoa ja sanoin "Hihna, etsi!" ja kohta mulle tuotiin se oma talutin käteen. Nupun kanssa Alex koetti ensimmäistä kertaa samaa temppua (vähän helpotetusti) mutta Nuppu ei hiffannut että se hihna olisi pitänyt enää kellekkään tuoda. Ilmaisi sen siis kyllä! Malla pääsi sitten hakemaan Nupunkin taluttimen pellon heinikosta.
Kuvamanipulaatiot tehty Photoshop Lightroom 3.5 'presets' asetuksilla.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Joskus treenaamatta jättäminen on parasta treeniä ;)

Mallan "treenirauha" sai vähän katkoa tänään, kun käytiin Espoossa Leppisillä. Tänään tosin tokoilu oli toissijaista, ja huomiota kiinnitettiin riistatreeniin. Malla sai siis pitkästä aikaa kantaa varista. Harjoitukset oli lyhyitä ja meidän neitokaiselle vähän turhankin helppoja....joten eihän ne sitten aivan nappiin menneet paria ensimmäistä noutoa lukuunottamatta. Vaikka hieman erikoinen tämän meidän neitokaisen logiikka toisinaan onkin, niin kiitettävän hyvä muisti hällä ikäisekseen! Joku siinä palautuksessa vain mätti, ja kolmannella & neljännellä noudolla kantoi varista sen ~3m ja tuli sitten tyhjin suin takaisin eikä tuntunut muistavankaan koko vaakua enään sen jälkeen. Uudelleen motivoimalla varis palautui kuitenkin jalkoihin asti. Noutojen muistilistassa siis vain alleviivataan sitä, että riittävästi haastetta! Tämähän on kyllä damien kanssa huomattu myös.

Otsikkoon viitaten...Mallalla on tosi spontaania tuo riistan otto ja into riistaa kohtaan. Et' vaikka vaakkua nähdäänkin aika harvoin (ensi kesän taipparisuunnitelmiin nähden pitäisi nyt reippaasti lisätä varistelua!) niin silti se on ihana ja kiva juttu! ..ja nostaa typykän kierroksia ihan kiitettävästi. Käsitykseni mukaan tuollaisen spontaanin, eli luontaisen innon voi helposti sammuttaa liialla treenaamisella ja liialla 'vaatimisella', joten yhtä asiaa ei olla siis päästy treenaamalla ainakaan pilaamaan ;)

Ja mitä taippareihin tulee, niin niihin mennään jos siltä tuntuu, ja ei mennä jos siltä ei tunnu. Emännän riistainto ei oo niin korkea, että kauheasti jaksaisin vaivaa nähdä noiden linnunraatojen eteen. 


Mallan treenin lopuksi tehtiin vielä suht helppo nouto, että saataisiin loppuun onnistuminen. No, eihän se ihan nappiin tosiaan mennyt ja varis tuli kotiapäin sen 3m ja jäi matkalle, koiran tullessa luo. Tähän tosiaan auttoi motivointi (mika käveli jonkin verran kohti varista ja takaisin) ja uudelleen lähettäessä kävikin hassusti ;) Kaukana tien laitaa, metsästäpäin käveli joku ihminen. Ihmisen (= mörön) havaittuaan Malla haukahteli muutamaan otteeseen, pysähtyi, meinasi kääntyä takaisin, mutta jatkoikin sitten vain matkaa Mörköä välillen haukkuen. Ja haki variksen, joka palautui hirveää vauhtia Antille. Koiran ilme oli kyllä sellainen että "Hemmetti, äkkiä se lintu tuolta möröltä pois!" :D Noutomatka tässä tapauksessa oli useita kymmeniä metrejä. (tarkemmin en lähde arvioimaan koska olen siinä niin huono)


Loppuaika kylästellessä menikin sitten kahvia juoden ja koiria lullutellessa. Mallan Varro-iskä on ihan mieletön sylivauva - siinäkin kohtaa Malla on tullut isäänsä. Malla selkeästi tunsi pientä mustasukkaisuutta jos liikaa halailin isukkia. Ja kyllä se Varrokin tahtoi väliin mennä jos Riika "liikaa" paijaili Mallaa. Jim-papparainenkin kävi aina vuorollaan rapsutukset hakemassa :)

Riikan mielestä Mallan karva osoittaa ehkä hienoisia kasvun merkkejä (talviturkki oi tule jo?) , joten mitämä minä juuri äsken tein kun selasin ensi vuoden näyttelyaikatauluja.. Joskus haluttaisi käydä koklaamassa nuo Kajaanin Tamminäyttelyt (niillä on niin pitkä historia) ja ei kai tuo Lahtikaan nyt niin kaukana olisi....Mutta ei minua kiinnosta karvattoman koiran kanssa mennä. :(  Mallan kroppa on kuulemma vähän vankistunutkin, eli alkaa hieman aikuistua tuo meidän vaavi. Niitä sertejä ootellessa ;)

Tää taitaa täst mennä valmistautumaan illan ohjelmaa varten, joten palailen meidän viime tokotreeneihin jossain tuonnempana.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Syksyn Mallasto

 Edellisessä postauksessa oli lupaus valokuvista, joten tässäpä näitä nyt olisi. Syksyn Mallasto on siis hento ja lähes NUDE, mutta kivana yksityiskohtana roopeankkamainen poskiparta ja tummanruskeat nappisilmät.
Ylin ja tämä alapuolella oleva kuva on napattu aivan hetki sitten sen jälkeen, kun saavuimme kotiin eläinlääkärivisiitiltä. Siitä kerron alempana

 Antin äidin koira Piki oli meillä tosiaan kylässä. Piksukin mahtui pariin kuvaan. Yllä olevassa kuvassa näkyy kuinka huisin pitkä flexi koiralla on käytössään. (omasta mielestäni vähän liiankin pitkä, nyt kun olen tottunut tavallisen hihnan kanssa kulkemaan). Mallaa kun voi pitää irti, niin tuossa se touhottaa jonkun reilun metrisen kepakon kanssa. Alempaa kuvaa katsellessa tekee melkein itselläkin mieli kölliä sammalmättäällä :D

Sweet dreams
Käytiin tuossa juuri siis kunnaneläinlääkäriä visiteeraamassa.   


Näppärää:  soittamalla eläinlääkärille ajellessani koulusta kotiin sovittii että kunhan pääsen kotoa hakemaan koiran niin voidaan tulla visiitille :D


Eli 20min oli väliä soitolla ja saapumisella lekurille. 

Malla nostettiin pöydälle ja eläinlääkäri tuttuun tapaan stetoskoopin kanssa tutki koiran ja totesi terveeksi (samalla kun väisteli pusuja).  Nätisti Malla siinä pöydällä seisoskeli kun lääkäri tutki. Meillä hauvavauvat ei saa tikkaria reippaudesta tutkimuksen aikana, vaan kourallisen napuja samalla kun ottaa rokotteen! Voin luvata - toimii! :D

Reippaasti menneen lekurikäynnin jälkeen käytiin heittämässä pieni kävelylenkki taajamassa jossa jolkoteltiin ihan mallikkaasti - vetämättä paras! :) Kuulin jopa pientä kuiskuttelua kulmilta siitä, kuinka hienosti totteleva koira mulla on ;) (hämäsin herkuilla, kun meidän kummallakin puolella oli jos jonkinlaista hännänheiluttajaa) Kuiskuttelijalla taisi olla itselllään joku metsästyskoira-otus hihnan päässä joka onneksi ihan hiljaa seisoi kahdella jalalla että näkisi meidän neidon paremmin. Hehkuin ylpeyttä.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Treenitauon poikasta..

Allekirjoittaneella riittää tekemistä koulusuoritusten parissa (jos joskus valmistuiskin jokski!) ja hieman olen joutunut sivuuttamaan treenijuttuja, kuitenkin ehkä seuraten periaatteella less is more. Tässä opinnäytetyötä ja muita projekteja pakertaessani on tietenkin hiipinyt pieni kipinä tajuntaan, että jos olisin jättänyt treenaillut ja touhut koiran kanssa pitkin kesää ja pusertanut opparia kasaan jo sinä aikana, niin nyt olisi vähemmän tekemistä. Ja tässä kesän vaihtuessa syksyksi olisin jatkanut tätä kuvitteellista tehokasta opiskelutyötä ja vähemmän treenaillut, niin nyt olisi helpompaa.. MUTTA koetan nyt ajatella tämän näin päin, että menetän yöuniani ja stressaan nyt ennemmin pari/neljäviikkoa koulutöiden kanssa ja jätän koiraharrastuksen vähän hiljaisemmalle vaihteelle siksi aikaa, kuin että tekisin kumpaakin paljon rauhallisemmalla tahdilla hitaasti edeten.

Joulukuuhunkin on kyllä enään todella vähän aikaa enää, ja silloin seura ainakin pitää treenitaukoa. Hannis tosin ehdottelikin jo kuitenkin jonkinlaista kimppatreeniä, joten pieni take-off viikon treeneistä tuskin kirpasee kaikenkaikkiaan niin pahasti. Enkä mä oikeasti saanut sitä opinnäytetyötä tehtyä silloin ajoissa, niin tehdään nyt sitten kiireen kanssa.

Viime viikonloppuna käytiin Hanniksen kanssa viettämässä lauantaipäivää jossain Sipoon luonnonsuojelualuemetsäsysteemissä. Alueella oli paljon väkeä tuolloin liikenteessä ja pieni parkkis huonokuntoisen tien päässä oli melkoisen täynnä. Tehtiin metsään kuitenkin kaksi kuuden hakuruutua ja treenailtiin koirien kanssa.

Ensimmäisenä treenivuorossa oli Tyyne (Mallan jäädessä Hanniksen autoon Sallin ja Rauhan & hirveän huudon kanssa) joka teki mielestäni ihan kivasti hommia (vaikka ei näin kai sais sanoa kun Hannikselta oli vaikka mitä huomautettavaa) ja oli aika hiljainen. Tyynen työskentelyssä oli motivoitujen hakuruutujen osalta (motivointi=juoksentelin hakuruutua läpi ja näytin parin damin paikat) ihan ok mutta ei lähtenyt kovin herkästi hakemaan taaimmaisia vaan pyöri alueen etualalla. Mutta omasta mielestäni Mallakin on vasta hiljalleen alkanut irtoamaan ja hakemaan kauempaakin..joten mene ja tiedä.

Seuraavaksi autosta otettiin hermonsa ja näppinsä polttanut Malla. Sitten kun LOPULTA päästiin metsään niin pitkälle, että oltiin lähetyspaikalla, istahdettiinkin sitten mättäälle ja oltiin vain niin kauan että koira rauhoittui. Ilmeisesti toi autossa olo oli neidolle ihan liikaa, koska ennen sitä oli ihan rauhallisena ja yllättävän mukavasti meni hihnassa jopa metsässä kun vähän käveleskelin seutuja tutkien. Metsän laidassa hengaili myös joku susikoira (laika tai haski tai sellanen) omistajansa kanssa. Sitten kun kierrokset oli suht koht hallinnassa, niin Hannis kävi täyttämässä ruudun. Samalla siis tuli motivoitua Mallalle tämä kyseinen hakuruutu.

Itseäni jännitti ehkä eniten, että miten noudot menee, kun kotipuolessa treenaillessa ne on menneet vähän niin ja näin. Välillä on keksinyt temppuilla palautusten kanssa. Asiasta keskusteltuamme ja pähkäiltyämme totesin että kyse voi olla myös liian helposta treenistä; Malla työskenteli aktiivisesti ja hyvin oli nenä töissä, mutta damit selkeästi löytyi helposti. Maanpinnan muodot ja esteet eivät myöskään vaikuttaneet koiran hakutoimintaan kovinkaan ratkaisevasti ja irtosi hyvin kauemmaskin (näkymättömiin) etsimään. Kierroksia oli aika reilusti ja se aiheutti pientä sikailua toiminnoissa mutta kaikki tuli vähintäänkin siihen metrin päähän/jalkoihin. Yhden damin Hannis jopa ripusti puuhun niin, että sitä joutui ihan vetämään oksasta irti, ja tämäkin dami palautui nätisti käteen.

Etäisyyksistä Hannis sanoi (minä en osaa arvioidakkaan..) että olisivat suhtkoht taipparitasoa, mikä on sinänsä positiivinen huomio - kauimmainenkin dami oli haettu! Tässä muuten itselleni muistimainintana, että dameja voisi merkkailla vaikka numeroin, niin tietää aina että mikä sieltä on käteen tullut. Sitten kun kaksi hakuruutua oli käyty läpi (oliskohan ollut 3 ja 4 damia) niin Hannis vei Molliskan autoon ja kävi hakemassa Rauhan tilalle ja Mallan autoon. Sillävälin täytin hakuruudun.

Rauhalle kyseessä oli tällä kertaa hyvänmielentreenit. Damit löytyivät helposti ja palautuivat hienosti. Rauhalla "ongelmana" on ilmeisesti äänekkyys kuumetessa (vähä niinkuin Mallalla, tosin Malla on potenssiin kymmenen) ja hienosti hakuruudusta kadonnut damikin löytyi rautarouvan avustuksella :)

Hakureenien jälkeen käytiin vähän kävelyllä niin että koirat ryntäilivät vapaana. Pimeä alkoi yllättää joten siirryimme läheiselle urheilukentän/puiston parkkikselle ja treenattiin vähän tottelevaisuusjuttuja. Aiemmin olin jo tuskaillut meidän seuraamisen haasteita, joten tänään mietittiin siihen motivointikeinoja. Hanniksella tulikin mieleen yksi kikka6, joka näytti uppoovan Molliskaan kuin häkä: koira juoksenteli vapaana ja minä vedin yksikseni edestaisin parkkista. Jos koira tuli luokse/alkoi seuraamaan, niin sitä palkattiin siitä hyvästä. Aika pian Malla hiffasi idean, ja sittenhän se viihtyi sivulla kuin pieni takiainen. Klikkeri oli tähän hommaan hyvä apuväline. Se olikin mun ja Mallan treenisessio kokonaisuudessaan, koska en jaksanut vaatia koiralta enempiä temppuja ja seurasi loppuviimeks niin nätisti (toki seuraamisen paikkaa pitää hioa sitten ihan erikseen).

***********

Muuten Mallan päivät ovatkin olleet melkoisen leppoista lekottelua laakereillaan. Keskiviikkona neito pääsi aamusta siskonsa kanssa koirapuistoon ja siitä sitten päivähoitoon siskon luo :) Käytännössä jätin koiruuden Alexin hellään huomaan koko päiväksi ja hain sitten illalla pois kun aiemmat hakusuunnitelmat jäi. Mallan kyläpäivän aikana sain ihan kivasti koulutöitä tehtyä! Keskiviikon tokotreenit siis jäivät sillä kertaa välistä.
Neito oli käsittääkseni ollut taas vallan mainio hoitolapsi ja näyttänyt luoksetulossa hienoa esimerkkiä siskolleen joka välillä pistää käskyt testin alle. :)

Tänään käytiin myös samassa seurassa koirapuistoilemassa. Ja koiralla pieni uupelo.
Kun vein koiraa autolta koirapuiston porttia kohden, siellä oli joku pystykorvarotuinen koira haukkumassa. Haukkui meidät siis jo ennenkuin päästiin autosta ulos. Koira haukkua paukutti siinä siis kokoaika. Itse sain yllättävän hyvin pidettyä kontaktin Mallan kanssa ihan siihen asti että mies tuli koiransa kanssa haistelemaan :) Malla siis oli tosi nätisti, istui käskystä paikallaan ja piti kontaktia jos minä niin sanoin ja toinen räksytti kolmen metrin päässä. Go Malla! (...ilmeisesti uudet herkut on jotain ihkuinta)

************

Koetetaas saada seuraavaan postiin taas jotain kuviakin. Pari viikkoa opparipuristusta allekirjoittaneella jäljellä.. Ens viikolle jos sais rokotusajankin, niin sais vahvistusrokotteen tökkiä joku tohon koiraparkaan ennenkuin menee vanhaksi. Matokuurin mä tolle jo syötin mutta unohdin soittaa lekuriaikaa niin se sitten jäi.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Kennelliiton Lonkka&Kyynärtulokset!

Tänään oli KoiraNettiin ilmestyneet Mallan lonkka- ja kyynärkuvausten viralliset tulokset!
Eli ihan kuten arveltiin niin Lonkat A/A ja kyynärät 0/0!

Näillä tiedoilla voidaankin hyvillä mielin jatkaa harrastamista ihan huoletta. Cati tuossa suosittelikin suuntaamaan agikisoihin mittauttamaan koiraa kisapassia varten..joten sitäkin voitais alkaa suunnitteleen vähä pidemmälle. (tai sitten pistän Riikan mukana kisoihin ja toivon että sais mittautettua siitä Medin <3)

Huomenna suunnitelmissa oli suunnata toko/nou -treeneihin Kalkkiruukkiin. Treeniseuraksi lähtee Hannis & Tyyne.

Juuri kotiuduttiin retkeltä, käytiin kaikkine koirinemme (Eekin ja Jannen kanssa) pilvijärvellä grillailemassa. Niin hullulta kuin tämä kuulostaakin näillä leveystastella tällä valoisuudella klo 20 pintaan, ei oltu edes ainoat grillailijat! :D Lauma on hyyyvin väsytetty. Puolenpäivän aikaan Malla kävi treffaamassa siskoaan taas koirapuistossa. Hyvin on Nuppu alkanut oppia seisomisen käskystä :) Koirat saivat pilvijärvellä juoksennella vapaana. Nipsulla oli kaulassaan heijastinpanta ja Jamilla & Mallalla oli liivit päällänsä. Pimeydessä koirat erottikin ainoastaan heijastimien asennosta! Malla oli "pystyraita" ja Jami oli "vaakaraita" :D

torstai 3. marraskuuta 2011

Metallinoutoa ja muuta tokottamista

Eilen taas tokoiltiin vakkariryhmässä, treenipaikkana toimi taasen Heurekan parkkis.
Parkkiksessa on kyllä puolensa: suhteellisen arkinen ympäristö (toimii yleistämiseen) verrattuna aidattuun treenikenttään, jatkuva häiriö (koirienulkoiluttajat, linja-autot, rekat, lenkkeilijät..) ja suhteellisen ok valaistus.
Huono puoli tulikin varmaan lueteltua tuossa samalla; häiriöherkkä natiainen, joka voi olla vähän holtiton remmittä.. noh, ei pidetä remmissä ilman että koira on suhteellisen hanskassa. Paikkamakuultakin Mallalla on yleensä kiire vain mun luo eikä lähde muuten hortoilemaan eikä Hanniskaan niin kaukana ole.


Malla siis tykkää aina ihan erityisen paljon kouluttajista, kokeekohan se jotenkin laumanjohtajiksi ne siinä kyseisessä tilanteessa?


Häiriötreenissä keskityttiin nyt enemmän ennakointiin, etenkin kun jotkut koirat ennakoivat käskyttäjän käskyistä liikkeitä. Malla tosin ei VIELÄ tajua että Käsky, tarkoittais mitään. Tosin sitten jos käskyttäjä tai viereinen koirakko tekee jonkin liikkeen, niin sen se kyllä tajuaa. Ties montako kertaa se eilenkin heittäyty maahan kun Rontti vieressä teki. Suht hyvin se pysyy kuitenkin vierellä ja paikkamakuussa (vierellä) häiriköinnistä huolimatta. Noin vilkkaaksi koiraksi...

Jäävistähän me ollaan nyt keskitytty seisomiseen. Tosin vasta ykkösvaiheeseen, eli koira seuraa ja pysähtyy seisaalleen, ilman että olen lähtenyt jatkamaan liikettä. Jäävistä makauksen tekii siististi ja nätisti, joten siksi treenaan nyt todella rauhassa seisomisen kanssa, koska se on niin epävarmaa - toistaiseksi. Ohjaajan pitäisi muistaa jäävissä jatkaa pysähtymättä matkaa, jos koira käsketään makaamaan. Siinä olen itse ottanut vähän takapakkia seisomistreenien takia. ;)

Mutta häiriön kanssa treenattiin siiis jäävistä tuota maahan jäämistä. Mut eipä se nyt pahemmin ennakoi itse käskyä mennä maahan tai mitään, mutta sit kun käskyttäjä sanoo että "matka riittää" niin Malla ajattelee "okei tää riittää" ja nousee. Tähän Hannis painotti puuttumista vähän jämäkämmin, jolla viestittäis koiralle että ei ole okei vapauttaa itse itseään jostain randomista jutusta - eli ennenkuin MINÄ SANON.

Paikkamakuujutuissa Malla on edistynyt huikeesti, mutta paljon on vielä tehtävää että jaksais sen kaksminuuttisen olla paikallaan.

Metallinoutoa ollaan treenattu nyt ihan ajatuksen kanssa kaksi kertaa. Eka kerralla Hannis sanoi, että sitä voi koiralle helpottaa laittamalla kapulaan esim maalanteippiä, jota sitten vähennettäisiin kerros kerrokselta kunnes koira on tottunut metalliin suussaan. Niin ÄLLÖÄ kun se sitten onkin. No luonnollisesti ei olla tehty näin Hanniksen kapulalla treeneissä.

Viime viikolla Malla tuskin suostui katsomaan koko pötkylää, ja eilen se sitten istui tosi nätisti edessä kapula suussaan ja varoi jopa pudottamasta sitä (eli pudotti kapulan kädelle kun vapautin) "jokojoko ota pliis tämä kamala esine pois joo joko sä näät että mä pidän tätä" -ilmeellä. Sen verran ällö se on, että maasta ei suostu sitä nostamaan, mutta kun asentan sen koiran suuhun niin empimisen jälkeen lopulta tarttuu siihen kyllä - kun tajuaa et "on vähä niinku pakko että saa nakkia". Oma metallinoutokapula on matkalla Saksanmaalta ja veikkaan että asia jätetään siksi aikaa hautumaan.

Saksasta tilattiin uutta wt hihnaa, lyhyttä kuin vähä pidempää, tuon tokokapulan lisäksi :) Saadaan sellanen remmi kaulaan, jonka voi jättää koiralle kun lähettää vaikkapa noutoon. Semmoinen "käsijarru" ;)

Tänään Malla sai hoitokaverin, Antsan äiteen beagle jälleen hoidossa.






tiistai 1. marraskuuta 2011

Haaste/tunnustuksia o_O



Tunnuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa (Kiitos Hannis!)
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle (auts, enhän minä tiiä ketttää bloggaajia!)
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Koska tämä nyt on jokseenkin koira-aiheinen blogi niin täytynee kehitellä nämä tunnustukset sitten aihealueeseen liittyen. 

1. Vaikka ikäni olen erilaisten (metsästys)koirien kanssa elänyt ja touhunnut, on Malla tuonut monenmonta uutta juttua käsitteeseen koiran omistaminen & kouluttaminen. Ikinä ennen ei ole ollut tämänkaltaista tarvetta tutustua oppimismetodeihin, ehdollistumiseen, koulukuntiin, yhteistyön kehittämiseen koiran kanssa.. Moni näistä asioista on tullut vastaan ihan eri tavalla ja jopa oikeina käytännön ongelmina, kun olen elänyt luulossa että jotkut asiat tulee pöytään itsestään. Ei tuo koira tee minun mielikseni mitään, mutta kokee hyötyvänsä siitä että tekee asioita minun pillini tahtiin. Ja kokeilee joskus että mitä jos neito itse olisi pillimiehenä..

2. Ikinä en olisi uskonut että koiran ajatusmaailma ja opitut asiat keikahtaa päälaelleen ihan parissa päivässä - ja ihan vain koska hormonit. Juuri tässä ollaan äimistelty kuinka hienosti ja nätisti ohittavasta neidosta kuoriutui tuollainen hemmetin remmirähjä ja hetkeä myöhemmin tajuttiin että sillähän on valeraskaus. Kuinka yhtäkkiä niin nätisti yksin kotiinjäävästä kodintuhoajasta sukeutuu hetkessä jälleen entistä herkemmin kotia tuhoava pirulainen. Teet duunia että koira oppii jonkin asian, sitte tulee hormonimyrsky ja aloitat alusta, ja vielä vähän huonommalta pohjalta.

3. Emme välttämättä halua ikkään toista tolleria tai ainakaan sellaista joka on sukua Mallalle - no offence! 
4. Emme myöskään halua toista koiraa..paitsi salaa yhden jokaista rotutyyppiä..tänään koirapuistossa tuli vastaan AIVANIHANA mopsi <3

5. Koiran myötä olen monta kertaa saanut yllättyä positiivisesti sen tuomasta muutoksesta elämään. Paljon uusia tuttavuuksia ja kavereita (kohtalotovereista puhumattakaan), tämä blogin pitäminen ja sen kautta koiran kehityksen analysointi sekä suunnitelmallisuus kouluttamisessa..Tänäänkään en ole ehtinyt koira- ja kouluhommilta yhtään telkkariakaan tapittamaan!

6. Hieno asia, jonka olen tämän tollerityttösen myötä huomannut on uudentyyppinen Yhteen hiileen puhaltaminen parisuhteessa, as if samassa veneessä istuminen tämän koiran suhteen. Vahvistanut todella paljon uskoani meidän kykeneväisyydestä huoltamaan ja jakamaan vastuu pienestä koirasta jolla ei ole mitään muuta kuin meidät.

7. Ärsyttää kun Malla piippaa. Ja etenkin silloin kun se ärsyttää eniten, se tuntuu myös piippaavan eniten. Milloin se piippaa että on tylsää, milloin se piippaa jumittaessaan sohvan edessä odottaen lupaa hypätä sohvalle..

8. Vihasin Sipoossa asumista ennen koiran tuloa ja nyt odotan milloin saan muuttaa jonnekin vieläkin, entistäkin syrjemmäs!


sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Häiriöö häiriöherkälle ja vähän kotijuttuja..

Pienenä yhteenvetona viikon toko-treeneistä:

Treenikenttä: Heurekan parkkipaikka, Tikkurila
Klo 18:00
Teema: Häiriö


  • Treenit alkoikin Mallalla heti paikalle saavuttaessa, jolloin jätin koiran autoon odottamaan hetkeksi aikaa. Odotti nätisti omassa boksissaan takapenkillä.
  • Kontaktitreenissä koirat olivat perusasennossa ja aina yksi koirakko mutkitteli (tässä tapauksessa kiersi kahdeksikkoa) koiriensa ympäri ja pyrki pitämään seuraamisessa kontaktin. Perusasennossa olevat koirat pitivät kontaktin. Tämä meni Mallalta kaiketi kohtalaisen hyvin.
  • Perusasennossa oloa ja kontaktin pitämistä häiriössä. Hannis vingutteli ja heitteli leluja. Malla suoriutu herkkyydestään huolimatta kohtalaisen hyvin. Naksuttelin katsekontaktista.
  • Paikalla makaamista ja Hanniksen häiriötä, ohjaajat seisoivat suoraa koiran edessä. Vaikka tekikin suht tiukkaa niin Malla tapitti aika hienosti ja piti kontaktia yllä samalla kun makasi paikallaan.
  • Luoksetulotreeniä niin, että maassa oli leluja ja ohjaajallakin oli leikki mukana. Mallalle tosi vaikea, eikä tainnut tulla kuin ihan kerran vain suhteellisen suoraa luo. Monena kertana jäi vähän puntaroimaan että luopuuko leikistä (joka lojui matkan varrella) vai ei, ja onnistui jopa luopumaan.Flunssaisen ohjaajan itsensälikoonlaitto Tätä pitänee treenailla vähän enemmänkin.
  • Noutoesineiden kuten metallikapulan ja puukapulan luovutustreeniä (omatoimisesti). Malla kyllä ns. mallaili metallikapulaa suuhun mutta ei varsinaisesti nostanut tai pitänyt suussa. Toki outo materiaali vierastutti mutta parannus oli huima aiemmasta totaalikieltäytymisestä. Puista noutokapulaa palautti suht kivasti eteen (ei tosin aina muista istua, mutta pääasia et tuo tiiviisti eteen) ja pitää hyvin.
  • Ruutuun hakee kivasti. Hannis kehoitti aloittaa hiljalleen häivytteleen namialustaa, eli seuraavassa vaiheessa alustaan ilmestyy nami kun koira on ruudussa eikä odota siellä valmiina jne. Mut ei pidetä kiirettä tämän kanssa.
Kun päästiin kotiin, niin isäntä oli kotiutunut ja koira oli niin onnellinen yhtenäisestä laumastaan. Voi sitä iloa!

Isännän poissaolon aikana olen soveltanut Jan Fennelin kirjasta lukemiani oppeja Mallan yksinoloharjoitteluun kuten myös hihnassa kulkemiseen. Hihnassa siis vain entistä enemmän otan johtoasemaa ja puutun entistäkin herkemmin pieneenkin vetämiseen. Ohitustilanteita vältän nyt tietoisesti ja kehitän niihin pakollisiinkin paraikaa taktiikkaa jolloinka Malla ei pääsisi toisille rähisemään. Muitten koirien sietämistäkin treenataan nyt hallitummin kuin ehkä aikaisemmin. Naapurin piskien katselusta palkkailen, jos siihen ei liity mitään mesoamista ja jos koira alkaa mesoamaan yhtään niin sitten täysin passivoidun.

Yksinolo: Eli nykyään kun meille tullaan käymään tai kun saavutana itse kotiin, niin koiraa ei huomioida lainkaan ensimmäiseen 5minuuttiin tai viiteen minuuttiin siitä kun on rauhottunut. Ja tuntuu että tämä toimii! Tuhot on jääneet taas tosi vähäiseksi ja nyt kun isäntäkin on alkanut noudattaa tätä hommaa niin koira on asian kanssa suhteellisen ookoo. Eli hiljalleen olemme taas alkaneet poistaa kompostihäkkejä suojaamasta seiniä ja sohvaa.. Muutaman päivän ajan olemme jättäneet Mallalle kotiin omalle paikalle kongin, jossa on ollut sisällä yleensä kinkkua tai/ja juustoa. Eli puruluut ja tikut ovat saaneet jäädä. Toki niitä tuolla kaapissa on olemassa vielä ihan senkin takia et jos kongin täyteainekset jotenkin sattuis olemaan loppu. 

Varmuuden vuoksi suihkuttelen myös Vademecum -suuvesiseosta pinnoille joita on 'tottunut' järsimään. En sitten tiedä onko siitä mitään apua. 



lauantai 22. lokakuuta 2011

Kaksin kotona..

Isäntä se taas karkasi liesuun ja jätti tyttöparat kotia. Suuntana oli Saariselän jylhät maisemat ja käsitykseni mukaan UKK-reittejä seurailevat. Matkaa taittavat 5 päivää ja majoitus on suunniteltu autiotupiin. Kuulostaa tosi hienolta seikkailulta ja odotankin yhdessä koiruuden kanssa onnellista (väsynyttä) rentoutunutta seikkailijaa kotiin.

Tänään aamulenkin jälkeen otin Mallan kanssa hieman noutotreeniä, lähinnä vain selvittääkseni että missä koiran kanssa nyt mennään.

Ensin tasaisella maalla nurmikentällä, yhdellä damilla 15m päästä nouto. Meni hyvin, palautti käskystä suht OK:sti eteen (tietty olisi voinut olla kiinteämpi mutta eikös se aina ;) mitä nyt pudotteli kokoaika damia ottaakseen sen uudelleen suuhun. Kahden kivasti menneen noudon jälkeen otin repusta toisen damin, vein sen toiseen suuntaan pellolle (jossa pitkä kasvusto) jälleen n. 15m päähän (koira odotti repun vieressä istuen) ja sitten taas nurmikentälle vajaan 10m päähän toisen damin. Vaadin ensimmäiseksi noudoksi tätä lähempää nurmikolla sijaitsevaa damia, mutta koira olisi halunnut hakea pellolta. Kävi vain nopeasti nappaamassa lähemmän, pyytämäni damin suuhun ja pudotti sen ja meinasi lähteä toista hakemaan, oli kuitenkin hihnassa joten sain sen estettyä. Koska en saanut ensimmäistäkään noutoa käteen, niin hain damin itse, pistin jälleen koiran istumaan repun viereen ja hain pelloltakin damin pois. Nyt tiedän missä mennään ja treenataan taas damilla kerrallaan.

Mielestäni tein sikäli ihan järkevästi tämän treenin (en siis oikein tiedä miten tota noutohommaa treenais) että lopetin sen siihen kun koira alkoi vinkumaan (halusi hakea toisen damin, eikä sitä mihin ohjasin) ja harjoittelu tyssäsi kokonaan siihen. Ja hain kaikki damit itse, eli koira ei  saanut tahtoaan läpi. Nyt jälkikäteen funtsin, että olisiko pitänyt tehdä jokin pieni noutoharkka vielä yhdellä damilla niin, että oltaisiin lopetettu onnistuneeseen suoritukseen. Mutta toisaalta; koirasta toi noutohomma on niin kivaa, että ehkä parempi päättää koko homma jos sen vetää läskiksi eikä tee kuten haluan. Ajattelin harkata palauttamista pentudamilla sisätiloissa - siis siten että palautus automatisoituisi eteen, niinkuin olen toko-noudossakin harjoitellut.

Isäntä vei kameran mennessään, joten tässäpä hieno webcamotos.
Erätulilla -ohjelmassa oli hauska pätkä sorsametsältä, kun nuori kihara oli ensimmäisiä kertoja noutotöissä. Hienosti haki, vaikka jotenkin tollereille tyypille toheltaminen ja iloinen työskentely ei tv-kameroille näkynytkään. "No mää nyt haen tän vaakun kun sä niin tahdot".
Ennen sorsametsästystä ihmeteltiin hirven metsästystä lapin tuntureiden ruskassa. Malla taisi olla hieman kateellinen Norjanharmaalle, joka sai työskennellä hirviporukan mukana ja juoksennella vapaana tuntureissa.

Kyllähän sitä mietti taas, että jospa mekin päästäis sinne metsälle ihan aikuisten oikeasti vaikka ensi vuonna.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Kuvattu ja peilattu @ Vetset, Kirkkonummi

Malla sai tänään Nupulta kyydin ja tytöt matkustivat kimpassa (thanks Alex!) Kirkkonummelle Vetsettiin, jossa järjestettiin tollereiden kesken kimppakuvaus (kiitos Anniina Nurmikivi / Redadict!) ja tietty Catille kiitokset kun ohjasi kokemuksen tuomalla varmuudella vähän jänskänkankeita ekakertalaisia.





Ennen auton starttaamista Malla & Nuppu kävivät juoksentelemassa pellolla ja hyvissäajoin sitte lähdettiin Alexin kanssa ajelemaan Kirkkonummelle. Matka meni ihan kivasti, kumpikin tytöistä matkusti omaksumallaan tavalla. Nupulla pitkä ajomatka tyhjällä vatsalla (paastota piti 10-12h ennen sessioita) kävi vähän liian rankaksi ja oksensi sitten viis kilsaa ennen kuin oltiin perillä. Ja vaikka lähdetiinkin reilusti ajoissa, oltiin vain hintsusti ajoissa - mitä vähän ajettiin harhaan :D Nopeasti Catin kanssa koetettiin valokuvailla Nuppulaisesta jonkinlainen seisotuskuva ja sitten laitettiinkin ekat silmätipat - vartin päästä sitten toiset. Malla taisteli silmätippojen kanssa hieman vastaan, mutta sitten saatiin koira haltuun ja tipat simmuihin ja sitte olikin suuret pupillit! Jonkin aikaa sisääntulon jälkeen (joudutiin hetkonen odottelemaan) Nuppu haettiin silmätutkimuksiin ja Metka tuli Mallalle pitämään seuraa :D

Suurisilmäinen Malla haettiin vuorollaan tutkittavaksi. Jännäähän se oli - omistajallekin. Koira nostettiin pöydälle, pistettiin istumaan, otin kuonosta kiinni (ja muuten koiruus oli tiukasti mun kyljessä kiinni) ja sitte täti sammutti valot ja piti sellasta härpätintä jolla tähtäs valoa koiran silmään ja jonkun linssin kanssa tutki silmänpohjat. Terveethän ne oli, koiraa vähän hirvitti ja oli tosi epävarma. Sitten täti otti kahta kauheemman härpättimen jossa oli vähän erilainen se valo ja tutki ilmeisesti mahdolliset ylimääräiset silmäripset, joita ei myöskään neitosella ollut. Eli silmät puhtaat ja terveet! Loistavaa!

Nuppu siirrettiinkin juuri silloin röntgenin puolelle (koirat siis käsitellään tuollain liukuhihna-menetelmällä kun kimpassa sinne mennään) ja Malla sai rauhoittavat. Piikki lihakseen ja huoneeseen nukahtamaan. Malla nukahti tosi nopeasti. Omistajalle se olikin sellainen tunteiden turnajainen, kun katsoi toisen rauhallista olemista mutta toisaalta kauhisteli sen reagoimattomuutta sen jälkeen kun korvatkin lakkasi liikkumasta äänien mukaan. Aika pitkään valvoin felivay-haihduttimen vieressä neitokaisen unta kun Mallaa tultiin sit hakemaan röntgeniin vuorostaan. Sinne mä sen sitte jätin köllöttelee.

Odotellessani seurustelin Lotan ja kumppaneiden kanssa, Luca kävi samoissa tsempaloissa kuvauksissa ja peilaamassa. Kävin myös katsomassa kun Metka makasi kanttuvei. Sillä oli silmätkin ihan auki :D

Lopuksi hoitaja pyysi minut röntgenhuoneeseen katsomaan uinuvan ruususen perään kun meni hakemaan kuvia. Lonkat siellä jo näkyikin, näytti kuulemma hyvältä ja mitään erikoista ei kyynärissäkään näkynyt. Eli lääkärin lausunto oli että ihan terveet paperit pitäis tulla mutta tervehän tarkoittaa jotain A&B:n väliltä.. Tuloksia odotellessa siis.

Lopuksi kannettiin hieman heräilevä rinsessa heräämöön, joka oli joku varastotila missä oli patja odottamassa. Siellä mä seurailin toisen tajuihin palaamista ja silittelin pientä ja rauhottelin. Sitten kun toinen oli niin paljon tajuissaan että nousi ylös, niin menimme odotustilan puolelle jossa maksettiin koko lysti ja päästiinkin menemään kotiinpäin.

Koko automatka Söderkullaan Malla istui omassa häkissään ja vinkui. Koko matkan Söderkullasta kotikylään Malla vinkui. Kylältä kotiin Malla sai matkustaa etupenkillä sylissäni ja kuolasi :D Malla -muru saikin jo ruokaa (joskus vähän ennen klo 9) ja nyt nukkuu onnellisena ruususen untaan sohvalla. Aina hereillä ollessaan se vain piippailee.

Nyt tytyllä on vähän krapula. Huomenna ois tokotreenit ja kisanomaisia suorituksia. Saas nähdä miten menee...


sunnuntai 16. lokakuuta 2011

! 100 Tekstiä Mallaa !

SNJ Päänäyttelyssä tuli urosten kehät katseltua. Mannekiineina oli random tollereita ja tietty ihanat Hugo ja Mallan serkkupojat Luca ja Kuje!

Ainstainin Bufferi Täynnä / Hanniksen kasvatti ;)

VSP & ROP -pennut

Vähän vilkkaampi urosmolleri, taisi saada esiintymistaitojen puutteellisuudesta huolimatta ihan OK arvostelun.

Luca

Hugo

Kuje
Oli kyllä ihan mielenkiintoista nähdä hirveästi tollereita, niihin kiinnitti nyt ihan eri tavalla huomiota kun ei ollut sitä omaa punaturk..itonta vertailukohdetta. (Itse siis olen niin kilpailuviettinen että tietenkin vertailen!) Ja eipä se myötäjännittäminen ollut ihan niin kamalan pasmat sekaisin laittavaa kuin se oman vuoron odottelu kehässä. Hienosti 'meidän koirat' veti ja esiintyivät parhaansa mukaan :) Kuje ja Luca saivat norjalaiselta tuomarilta ERInomaiset arvostelut ja Hugolle napsahti EH - ei siis huono! Lucan (pikku!)siskolle tein myös kopelointiharjoituksen ennen kehään astelua. Enpä ole hirveästi päässyt tekemään vieraille koirille kyseistä ruumiintarkastusta. Mukaan Lohjalta ostin pussin karkkia, vyöklipsillä olevan pienen tumman pussukan nameille, lähinnä omaa eleganssia boostaamaan sitten kun taas joskus kehään mennään, ja sit Mallalle narupallon.

Narupallo oli osa tätä meidän uutta treenipedakogiikkaa, eli palkaksi ja motivaattoriksi ja yhteistyötä lisäämään Malla saa leikkiä! Tokotreeneissä kyseinen narupallo oli ihan yliveto ja agitreeneissäkin sain palkattua jotain leikillä.

Tokotreenit Malla veti leikkipalkalla tosi iloisesti ja oli tosi hauskaa. Seuraavana päivänä tosin ohjaajalla oli vähän käsi kipeänä. Seuraamiseenkin saatiin ihan erilaista tempoa, kun käsissä pitelin The NaruPalloa ja heittelin sitä sitten palkaksi.Tällä linjalla ehdottomasti jatkamme :)

Agitreeneissä oli vähän tahmeaa. Oli ns "tuplaputki" -harjoitus jossa kaksi U -mallista putkea oli vastakkain ja näiden välissä hypyt. Ohjaajan olisi pitänyt tässä vain juosta edes takas ja koiran mennä putkesta hyppyyn ja hypyltä putkeen. Me oltiin Mallan kans tosi sekaisin siinä ja saatiin vain vaivoin kokonainen kierros aikaiseksi. Tämä harjoitus meillä oli oikeastaan viimeiseksi.

Sitä ennen me treenattiin Mallan kanssa rengasta, eli Malla meni renkaasta läpi ja naks ja palkka. No more questions? ok.

Ensimmäisenä kokeiltiin pussia. Pussi on siis vähän renkaantyyppinen kolo mihin koira pujahtaa, mutta loppuosa onkin kokonaan sellainen ... noh, PUSSI josta koiran pitäisi uskaltaa sujahtaa kuitenkin läpi. Alkuun kyseistä estettä harjoiteltaessa avustaja kuitenkin pitää pussin suuta koiralle auki, joten suoritus on hyvinkin putkimainen läpijuoksu. Mallalla ei oikein tuo palkkaus tässä toiminut :D Meni aina avustajalta nameja ronkumaan vaikka niitä koiran eteen koetinkin kylvää. Mutta kivaa oli ja koira meni vauhdilla pussiin, eipä kai siinä.

Rauha tulee pussista kokemuksen tuomalla varmuudella
Se olikin sitten viimeinen agikerta. Mukava harrastus, ehdottomasti aiotaan jatkaa, mutta koska ohjaaja tarvitsee niin valtavasti treeniä tuon koiran kanssa, niin parempi koettaa hakeutua johonkin vakiporukkaan treenailemaan. Tokossa tuommonen kurssimuotoinen toiminta vielä jotenkuten toimii.

Mallalla on ollut varsin arkinen loppuviikko, josta on myös kuvia, mutta ne eivät ole vielä mulla koneella. Seuraavaan postaukseen siis. Tämähän oli vuoronumeroltaan sadas! Allekirjoittanut kiittää ja kuittaa ja painuu petiin.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Kultahippuja...

Perjantaina aloitettiin päivä leikkihetkellä Nuppu-siskon kanssa jälleen paikallisessa koirapuistossa. Sipoon kunnan sivuilla on hirveän huonosti mitään tietoa annettu ei-paikalliselle tämän puiston sijainnista! siksipä ohessa karttalinkki... )



Näytä suurempi kartta


Otimme myös Nupun kanssa vähän seisotusharkkaa, mutta valitettavasti järjestelmäkamerasta oli akku loppu ja kokeilimme onneamme pokkarilla, mutta eipä siitä mitään tullut. Suttua vain! Nuppu oli päinvastoin oikein kiitollinen opetettava, klikkerillä näköjään saa aikaan mitä vain, kun meidän yhteinen kieli ei muuten niin hyvin synkannut (vielä). Kauniin turkinkin on Nuppu lähtenyt yllensä kasvattamaan, kaunis tyttö <3

Tämä kun saadaan vähän skarpimmaksi niin hyvä!
Iltasella käytiin taas Komssin Silvian agiopetuksessa ja saatiin treenata tosi paljon omatoimisia juttuja. Omatoimisena meillä oli rengasta (siis että pidin rengasta jalkojen välissä ja sitte naksuttelin kun Malla meni siitä läpi), 'sylikäännöstä' hypyn kans, Malla kävi pari kertaa puominkin kipittelemässä läpi, Sit harjoiteltiin mutkalle käännettyä putkea ihan ohjatusti. Malla jumitti moneen otteeseen sinne putkeen, kun siellä oli joku haju. Eli tosi jepajee, sen melkee sai sieltä putkesta pois vain vähä heiluttelemalla sitä putkea kohdasta jossa koira oli. Pieni koira myös mahtuu kääntymään putkessa. Hassuja tilanteita tuli pari, kun lähetin koiran putkeen, sitten siirryn putken toiselle suulle kutsumaan ja innostamaan koiraa valmiina palkan kanssa ja kohta koira hyppää selän takaa namikäden kimppuun.. tuota joo :D Omatoimisena saatiin tehdä myös yhtä hyppysarjaa koostuen kahdesta hypystä joidenka välissä pituus. Ekalla kerralla Malla kiersi pituuden, ajattelin johtuvan puutteellisesta ohjauksesta. Tokalla kerralla tsemppasin enemmän ja pyrin olemaan nopean koirani mukana, mutta kiersi taas. Sitten me kokeiltiin pelkkää pituutta (kaikki nämä muuten duunasin namialustan kanssa, siksi sitä vauhtia oli niin paljon!) joka meni hyvin, ja sen jälkeen uudelleen hyppysarjaa ja meni hienosti ja oikein. Ajattelin sen namialustahomman olevan hyvä siinä mielessä, että koira irtoaa vähän paremmin eikä ole joka esteeltä tulossa mun sivulle. Silvialta en tähän kommenttia saanut..

Myrsky pauhasi ovissa ja ikkunoissa, etenkin tuolla Espoossa missä oltiin. Siitä kaikesti huolimatta (vaikka dataverkotkaan eivät toimineet ja navigaattori ei tahtonut löytää) löysin tieni taasen Leppisille. Riikan kanssa kertasin vielä tuoreeltaan treenit ja puhuttiin leikkimisestä palkkauksessa. Mallahan ei ihan hirveästi tuolla agissa innostu leikkimisestä enään sen jälkeen kun kouluttaja aloittaa puheen (sitä ennen leikkii kyllä lelulla vaikka kuinka!) ja tuumailtiin siinä sitten mitä tehdä ja saimpa hienon briiffauksen miten Varro tykkää leikkiä treenikentällä :) Alanpa nyt sitten testaamaan Riikan ideologiaa tässä asiassa. Lelupalkka tulee aikaa päälle halvemmaksi kuin tää nykyinen et joka treenejä varten täytyy melkee käydä kaupassa erikseen!

Riikalle kehuin myös Nupun hienoa turkkia (kateellisena!) ja sainkin sitten purkillisen "kultahippusia", olikohan jotain E-vitamiinivalmistetta. Aamulla Malla sai ensimmäisen "hippusen" syötäväksi ja outo löllöhän se oli jota sitten suussaan pyöritteli. Noh, ruokakippoon nappuloita, hippu sekaan ja letskou, problem solved. Ehkä tosta vielä se turkkikoira saadaan ;)

Huomenna tää täti paineleekin Lohjalle SNJ:n päänäyttelyyn noutajia kahtelemaan! Assisteeraan Minnaa, joka vie Hugon (Hedera´s Fashion In Red) näytille, valokuviakin varmaan tulee otettua. Itseasiassa tämä innokas assistentti heräsi jo tänäaamuna seitsemältä ja puol9 aikaan pommittelikin jo Minnaa, että "koska lähetään", saaden vastaukseksi "Huomenna". Isäntä sai kahvit ja leivät sänkyyn, ihan onnittelulaulun kera. On sillä niin hieno ja fiksu ja kaunis emäntä!

Eli huomenna nähdään tollerikehän laidalla! :)

ps. Ahihi, tänään tulostelin muutaman otoksen Malla-molliskaisesta ja pistin raameihin. Vielä kun joku melkein-insinööri sais naulaa tai jotain seinään, et saatais taulut paikoilleen. Raamit odottivat kuvia ties ja kuinka kauan - et oli se jo aikakin. Ei mennyt hukkaan nämä aamuheräämiset!

torstai 6. lokakuuta 2011

Tokotusjuttuja

Mallan valeraskaus on kaiketi nyt menneen talven lumia (tissien turvotus lakkasi) ja jotenkin koira tuntuu taas 'yhteistyökykyisemmältä' eikä hötkyä vaan omia juttujaan ihan niin pahasti kuin viimeaikoina.

Tiistaina, kun allekirjoittaneella oli vapaapäivä niin treenailtiin Mallan kanssa vähän seuraamista - joka on ollu juuri sitä pahiten vesiperää vetänyttä settiä viimeaikoina. Mutta kun itse tsemppasin ja sain koirankin tsemppaamaan (eli jaksoin ottaa huumorilla), oli seuraaminen jo vähän parempaa ja meni ilman namia kädessä. Treenipaikkana oli meidän kämpän vieressä oleva parkkipaikka. Tuota seuraamista olisi tässä seuraavina viikkoina tarkoitus hinkata enemmissä määrin, mutta vaan sen verran että saisin sitä namia häivytettyä ja kontaktia ylläpidettyä.

Myös ohitukset on tehotreenissä, mutta ne nyt taitaa olla 247! En käsitä mistä tuo vastaantuleville rähiseminen oikein kumpuaa ja miksi nämä meidän naapurit ei tee takaisin rähisevien otustensa suhteen mitään. Tuolla ohitustilanteissa tunnun olevan yksin vs. muu koiramaailma :( Mut naksui ja namei ja kontaktista palkkausta jatketaan ja jatketaan.. miten se on tuolla tutuilla reiteillä ja kaduilla niin vaikeeta, kun vaikkapa treenikentällä ongelma ei ole yhtään niin paha? Tai kun mennään agitreeneihin ja ootellaan että joku tulee avaamaan hallin oven? En käsitä :( Pääasia kai että se ei ole yleisrähjä, vain remmirähjä. (ongelma ei koske edes kaikkia koiria, vain niitä jotka menevät mukaan Mallan tuijotushommaan niin intensiivisesti etten saa Mallan huomiota kiinnitettyä itseeni ollenkaan. Yleensä hienosti kontaktissa ohitettava koira onnistuu jokseenkin ohittaa meidänkin leirissä)

Pitäisikö mennä joskus ottamaan asia puheeksi naapureiden kanssa, joilla noita piskejä nyt on.. oisko 4-6 kpl? Tekisittekö niin minun sijassani? Niitä lenkitetään remmissä eri porukoissa ja ohitustilanne on kaikkien kanssa lähes yhtä kauheaa shittiä. Yksinään ei kaiketi ketään kuitenkaan lenkitetä..

Keskiviikon tokotreeneissä käytiin myös seuraamista, nyt etenkin eri tempoja askellajeina käyttäen.

Paikkamakuuta tehtiin kipon kanssa. Malla meni ihan kivasti siihen asti että kävelin selän taakse tekemään jotain "omaa" mikä oli tässä tapauksessa Hanniksen kättely. Tämä nyt sitten tulee ruokakippotreenailuun teemaksi. Onneksi oma mielikuvitus ei "jonkun oman" keksimisessä anna rajoituksia! Tänään menin seinän taakse pomppimaan ja päästin ihmeellisiä ääniä. Kolmannella yrittämällä Malla ymmärsi siitäkin huolimatta pysyä maassa.

Lopuksi vielä Hannis esitteli kiertoleikin, joka oli vähän samantyyppinen ohjaukseltaan ja käskyltään kuin agissa treenaamamme "kierrä", jossa koira käy kiertämässä esteen ja palaa samaan suuntaan kuin mistä tuleekin, eli puolikäännös, siis 180'.

Ihan kivaa, jos Mallan treenitahti paranee nyt hormoniheittojen helpotettua..