Metallinoutoa ja muuta tokottamista

Eilen taas tokoiltiin vakkariryhmässä, treenipaikkana toimi taasen Heurekan parkkis.
Parkkiksessa on kyllä puolensa: suhteellisen arkinen ympäristö (toimii yleistämiseen) verrattuna aidattuun treenikenttään, jatkuva häiriö (koirienulkoiluttajat, linja-autot, rekat, lenkkeilijät..) ja suhteellisen ok valaistus.
Huono puoli tulikin varmaan lueteltua tuossa samalla; häiriöherkkä natiainen, joka voi olla vähän holtiton remmittä.. noh, ei pidetä remmissä ilman että koira on suhteellisen hanskassa. Paikkamakuultakin Mallalla on yleensä kiire vain mun luo eikä lähde muuten hortoilemaan eikä Hanniskaan niin kaukana ole.


Malla siis tykkää aina ihan erityisen paljon kouluttajista, kokeekohan se jotenkin laumanjohtajiksi ne siinä kyseisessä tilanteessa?


Häiriötreenissä keskityttiin nyt enemmän ennakointiin, etenkin kun jotkut koirat ennakoivat käskyttäjän käskyistä liikkeitä. Malla tosin ei VIELÄ tajua että Käsky, tarkoittais mitään. Tosin sitten jos käskyttäjä tai viereinen koirakko tekee jonkin liikkeen, niin sen se kyllä tajuaa. Ties montako kertaa se eilenkin heittäyty maahan kun Rontti vieressä teki. Suht hyvin se pysyy kuitenkin vierellä ja paikkamakuussa (vierellä) häiriköinnistä huolimatta. Noin vilkkaaksi koiraksi...

Jäävistähän me ollaan nyt keskitytty seisomiseen. Tosin vasta ykkösvaiheeseen, eli koira seuraa ja pysähtyy seisaalleen, ilman että olen lähtenyt jatkamaan liikettä. Jäävistä makauksen tekii siististi ja nätisti, joten siksi treenaan nyt todella rauhassa seisomisen kanssa, koska se on niin epävarmaa - toistaiseksi. Ohjaajan pitäisi muistaa jäävissä jatkaa pysähtymättä matkaa, jos koira käsketään makaamaan. Siinä olen itse ottanut vähän takapakkia seisomistreenien takia. ;)

Mutta häiriön kanssa treenattiin siiis jäävistä tuota maahan jäämistä. Mut eipä se nyt pahemmin ennakoi itse käskyä mennä maahan tai mitään, mutta sit kun käskyttäjä sanoo että "matka riittää" niin Malla ajattelee "okei tää riittää" ja nousee. Tähän Hannis painotti puuttumista vähän jämäkämmin, jolla viestittäis koiralle että ei ole okei vapauttaa itse itseään jostain randomista jutusta - eli ennenkuin MINÄ SANON.

Paikkamakuujutuissa Malla on edistynyt huikeesti, mutta paljon on vielä tehtävää että jaksais sen kaksminuuttisen olla paikallaan.

Metallinoutoa ollaan treenattu nyt ihan ajatuksen kanssa kaksi kertaa. Eka kerralla Hannis sanoi, että sitä voi koiralle helpottaa laittamalla kapulaan esim maalanteippiä, jota sitten vähennettäisiin kerros kerrokselta kunnes koira on tottunut metalliin suussaan. Niin ÄLLÖÄ kun se sitten onkin. No luonnollisesti ei olla tehty näin Hanniksen kapulalla treeneissä.

Viime viikolla Malla tuskin suostui katsomaan koko pötkylää, ja eilen se sitten istui tosi nätisti edessä kapula suussaan ja varoi jopa pudottamasta sitä (eli pudotti kapulan kädelle kun vapautin) "jokojoko ota pliis tämä kamala esine pois joo joko sä näät että mä pidän tätä" -ilmeellä. Sen verran ällö se on, että maasta ei suostu sitä nostamaan, mutta kun asentan sen koiran suuhun niin empimisen jälkeen lopulta tarttuu siihen kyllä - kun tajuaa et "on vähä niinku pakko että saa nakkia". Oma metallinoutokapula on matkalla Saksanmaalta ja veikkaan että asia jätetään siksi aikaa hautumaan.

Saksasta tilattiin uutta wt hihnaa, lyhyttä kuin vähä pidempää, tuon tokokapulan lisäksi :) Saadaan sellanen remmi kaulaan, jonka voi jättää koiralle kun lähettää vaikkapa noutoon. Semmoinen "käsijarru" ;)

Tänään Malla sai hoitokaverin, Antsan äiteen beagle jälleen hoidossa.