perjantai 11. marraskuuta 2011

Treenitauon poikasta..

Allekirjoittaneella riittää tekemistä koulusuoritusten parissa (jos joskus valmistuiskin jokski!) ja hieman olen joutunut sivuuttamaan treenijuttuja, kuitenkin ehkä seuraten periaatteella less is more. Tässä opinnäytetyötä ja muita projekteja pakertaessani on tietenkin hiipinyt pieni kipinä tajuntaan, että jos olisin jättänyt treenaillut ja touhut koiran kanssa pitkin kesää ja pusertanut opparia kasaan jo sinä aikana, niin nyt olisi vähemmän tekemistä. Ja tässä kesän vaihtuessa syksyksi olisin jatkanut tätä kuvitteellista tehokasta opiskelutyötä ja vähemmän treenaillut, niin nyt olisi helpompaa.. MUTTA koetan nyt ajatella tämän näin päin, että menetän yöuniani ja stressaan nyt ennemmin pari/neljäviikkoa koulutöiden kanssa ja jätän koiraharrastuksen vähän hiljaisemmalle vaihteelle siksi aikaa, kuin että tekisin kumpaakin paljon rauhallisemmalla tahdilla hitaasti edeten.

Joulukuuhunkin on kyllä enään todella vähän aikaa enää, ja silloin seura ainakin pitää treenitaukoa. Hannis tosin ehdottelikin jo kuitenkin jonkinlaista kimppatreeniä, joten pieni take-off viikon treeneistä tuskin kirpasee kaikenkaikkiaan niin pahasti. Enkä mä oikeasti saanut sitä opinnäytetyötä tehtyä silloin ajoissa, niin tehdään nyt sitten kiireen kanssa.

Viime viikonloppuna käytiin Hanniksen kanssa viettämässä lauantaipäivää jossain Sipoon luonnonsuojelualuemetsäsysteemissä. Alueella oli paljon väkeä tuolloin liikenteessä ja pieni parkkis huonokuntoisen tien päässä oli melkoisen täynnä. Tehtiin metsään kuitenkin kaksi kuuden hakuruutua ja treenailtiin koirien kanssa.

Ensimmäisenä treenivuorossa oli Tyyne (Mallan jäädessä Hanniksen autoon Sallin ja Rauhan & hirveän huudon kanssa) joka teki mielestäni ihan kivasti hommia (vaikka ei näin kai sais sanoa kun Hannikselta oli vaikka mitä huomautettavaa) ja oli aika hiljainen. Tyynen työskentelyssä oli motivoitujen hakuruutujen osalta (motivointi=juoksentelin hakuruutua läpi ja näytin parin damin paikat) ihan ok mutta ei lähtenyt kovin herkästi hakemaan taaimmaisia vaan pyöri alueen etualalla. Mutta omasta mielestäni Mallakin on vasta hiljalleen alkanut irtoamaan ja hakemaan kauempaakin..joten mene ja tiedä.

Seuraavaksi autosta otettiin hermonsa ja näppinsä polttanut Malla. Sitten kun LOPULTA päästiin metsään niin pitkälle, että oltiin lähetyspaikalla, istahdettiinkin sitten mättäälle ja oltiin vain niin kauan että koira rauhoittui. Ilmeisesti toi autossa olo oli neidolle ihan liikaa, koska ennen sitä oli ihan rauhallisena ja yllättävän mukavasti meni hihnassa jopa metsässä kun vähän käveleskelin seutuja tutkien. Metsän laidassa hengaili myös joku susikoira (laika tai haski tai sellanen) omistajansa kanssa. Sitten kun kierrokset oli suht koht hallinnassa, niin Hannis kävi täyttämässä ruudun. Samalla siis tuli motivoitua Mallalle tämä kyseinen hakuruutu.

Itseäni jännitti ehkä eniten, että miten noudot menee, kun kotipuolessa treenaillessa ne on menneet vähän niin ja näin. Välillä on keksinyt temppuilla palautusten kanssa. Asiasta keskusteltuamme ja pähkäiltyämme totesin että kyse voi olla myös liian helposta treenistä; Malla työskenteli aktiivisesti ja hyvin oli nenä töissä, mutta damit selkeästi löytyi helposti. Maanpinnan muodot ja esteet eivät myöskään vaikuttaneet koiran hakutoimintaan kovinkaan ratkaisevasti ja irtosi hyvin kauemmaskin (näkymättömiin) etsimään. Kierroksia oli aika reilusti ja se aiheutti pientä sikailua toiminnoissa mutta kaikki tuli vähintäänkin siihen metrin päähän/jalkoihin. Yhden damin Hannis jopa ripusti puuhun niin, että sitä joutui ihan vetämään oksasta irti, ja tämäkin dami palautui nätisti käteen.

Etäisyyksistä Hannis sanoi (minä en osaa arvioidakkaan..) että olisivat suhtkoht taipparitasoa, mikä on sinänsä positiivinen huomio - kauimmainenkin dami oli haettu! Tässä muuten itselleni muistimainintana, että dameja voisi merkkailla vaikka numeroin, niin tietää aina että mikä sieltä on käteen tullut. Sitten kun kaksi hakuruutua oli käyty läpi (oliskohan ollut 3 ja 4 damia) niin Hannis vei Molliskan autoon ja kävi hakemassa Rauhan tilalle ja Mallan autoon. Sillävälin täytin hakuruudun.

Rauhalle kyseessä oli tällä kertaa hyvänmielentreenit. Damit löytyivät helposti ja palautuivat hienosti. Rauhalla "ongelmana" on ilmeisesti äänekkyys kuumetessa (vähä niinkuin Mallalla, tosin Malla on potenssiin kymmenen) ja hienosti hakuruudusta kadonnut damikin löytyi rautarouvan avustuksella :)

Hakureenien jälkeen käytiin vähän kävelyllä niin että koirat ryntäilivät vapaana. Pimeä alkoi yllättää joten siirryimme läheiselle urheilukentän/puiston parkkikselle ja treenattiin vähän tottelevaisuusjuttuja. Aiemmin olin jo tuskaillut meidän seuraamisen haasteita, joten tänään mietittiin siihen motivointikeinoja. Hanniksella tulikin mieleen yksi kikka6, joka näytti uppoovan Molliskaan kuin häkä: koira juoksenteli vapaana ja minä vedin yksikseni edestaisin parkkista. Jos koira tuli luokse/alkoi seuraamaan, niin sitä palkattiin siitä hyvästä. Aika pian Malla hiffasi idean, ja sittenhän se viihtyi sivulla kuin pieni takiainen. Klikkeri oli tähän hommaan hyvä apuväline. Se olikin mun ja Mallan treenisessio kokonaisuudessaan, koska en jaksanut vaatia koiralta enempiä temppuja ja seurasi loppuviimeks niin nätisti (toki seuraamisen paikkaa pitää hioa sitten ihan erikseen).

***********

Muuten Mallan päivät ovatkin olleet melkoisen leppoista lekottelua laakereillaan. Keskiviikkona neito pääsi aamusta siskonsa kanssa koirapuistoon ja siitä sitten päivähoitoon siskon luo :) Käytännössä jätin koiruuden Alexin hellään huomaan koko päiväksi ja hain sitten illalla pois kun aiemmat hakusuunnitelmat jäi. Mallan kyläpäivän aikana sain ihan kivasti koulutöitä tehtyä! Keskiviikon tokotreenit siis jäivät sillä kertaa välistä.
Neito oli käsittääkseni ollut taas vallan mainio hoitolapsi ja näyttänyt luoksetulossa hienoa esimerkkiä siskolleen joka välillä pistää käskyt testin alle. :)

Tänään käytiin myös samassa seurassa koirapuistoilemassa. Ja koiralla pieni uupelo.
Kun vein koiraa autolta koirapuiston porttia kohden, siellä oli joku pystykorvarotuinen koira haukkumassa. Haukkui meidät siis jo ennenkuin päästiin autosta ulos. Koira haukkua paukutti siinä siis kokoaika. Itse sain yllättävän hyvin pidettyä kontaktin Mallan kanssa ihan siihen asti että mies tuli koiransa kanssa haistelemaan :) Malla siis oli tosi nätisti, istui käskystä paikallaan ja piti kontaktia jos minä niin sanoin ja toinen räksytti kolmen metrin päässä. Go Malla! (...ilmeisesti uudet herkut on jotain ihkuinta)

************

Koetetaas saada seuraavaan postiin taas jotain kuviakin. Pari viikkoa opparipuristusta allekirjoittaneella jäljellä.. Ens viikolle jos sais rokotusajankin, niin sais vahvistusrokotteen tökkiä joku tohon koiraparkaan ennenkuin menee vanhaksi. Matokuurin mä tolle jo syötin mutta unohdin soittaa lekuriaikaa niin se sitten jäi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti