Joskus treenaamatta jättäminen on parasta treeniä ;)

Mallan "treenirauha" sai vähän katkoa tänään, kun käytiin Espoossa Leppisillä. Tänään tosin tokoilu oli toissijaista, ja huomiota kiinnitettiin riistatreeniin. Malla sai siis pitkästä aikaa kantaa varista. Harjoitukset oli lyhyitä ja meidän neitokaiselle vähän turhankin helppoja....joten eihän ne sitten aivan nappiin menneet paria ensimmäistä noutoa lukuunottamatta. Vaikka hieman erikoinen tämän meidän neitokaisen logiikka toisinaan onkin, niin kiitettävän hyvä muisti hällä ikäisekseen! Joku siinä palautuksessa vain mätti, ja kolmannella & neljännellä noudolla kantoi varista sen ~3m ja tuli sitten tyhjin suin takaisin eikä tuntunut muistavankaan koko vaakua enään sen jälkeen. Uudelleen motivoimalla varis palautui kuitenkin jalkoihin asti. Noutojen muistilistassa siis vain alleviivataan sitä, että riittävästi haastetta! Tämähän on kyllä damien kanssa huomattu myös.

Otsikkoon viitaten...Mallalla on tosi spontaania tuo riistan otto ja into riistaa kohtaan. Et' vaikka vaakkua nähdäänkin aika harvoin (ensi kesän taipparisuunnitelmiin nähden pitäisi nyt reippaasti lisätä varistelua!) niin silti se on ihana ja kiva juttu! ..ja nostaa typykän kierroksia ihan kiitettävästi. Käsitykseni mukaan tuollaisen spontaanin, eli luontaisen innon voi helposti sammuttaa liialla treenaamisella ja liialla 'vaatimisella', joten yhtä asiaa ei olla siis päästy treenaamalla ainakaan pilaamaan ;)

Ja mitä taippareihin tulee, niin niihin mennään jos siltä tuntuu, ja ei mennä jos siltä ei tunnu. Emännän riistainto ei oo niin korkea, että kauheasti jaksaisin vaivaa nähdä noiden linnunraatojen eteen. 


Mallan treenin lopuksi tehtiin vielä suht helppo nouto, että saataisiin loppuun onnistuminen. No, eihän se ihan nappiin tosiaan mennyt ja varis tuli kotiapäin sen 3m ja jäi matkalle, koiran tullessa luo. Tähän tosiaan auttoi motivointi (mika käveli jonkin verran kohti varista ja takaisin) ja uudelleen lähettäessä kävikin hassusti ;) Kaukana tien laitaa, metsästäpäin käveli joku ihminen. Ihmisen (= mörön) havaittuaan Malla haukahteli muutamaan otteeseen, pysähtyi, meinasi kääntyä takaisin, mutta jatkoikin sitten vain matkaa Mörköä välillen haukkuen. Ja haki variksen, joka palautui hirveää vauhtia Antille. Koiran ilme oli kyllä sellainen että "Hemmetti, äkkiä se lintu tuolta möröltä pois!" :D Noutomatka tässä tapauksessa oli useita kymmeniä metrejä. (tarkemmin en lähde arvioimaan koska olen siinä niin huono)


Loppuaika kylästellessä menikin sitten kahvia juoden ja koiria lullutellessa. Mallan Varro-iskä on ihan mieletön sylivauva - siinäkin kohtaa Malla on tullut isäänsä. Malla selkeästi tunsi pientä mustasukkaisuutta jos liikaa halailin isukkia. Ja kyllä se Varrokin tahtoi väliin mennä jos Riika "liikaa" paijaili Mallaa. Jim-papparainenkin kävi aina vuorollaan rapsutukset hakemassa :)

Riikan mielestä Mallan karva osoittaa ehkä hienoisia kasvun merkkejä (talviturkki oi tule jo?) , joten mitämä minä juuri äsken tein kun selasin ensi vuoden näyttelyaikatauluja.. Joskus haluttaisi käydä koklaamassa nuo Kajaanin Tamminäyttelyt (niillä on niin pitkä historia) ja ei kai tuo Lahtikaan nyt niin kaukana olisi....Mutta ei minua kiinnosta karvattoman koiran kanssa mennä. :(  Mallan kroppa on kuulemma vähän vankistunutkin, eli alkaa hieman aikuistua tuo meidän vaavi. Niitä sertejä ootellessa ;)

Tää taitaa täst mennä valmistautumaan illan ohjelmaa varten, joten palailen meidän viime tokotreeneihin jossain tuonnempana.