Syksyn Mallasto

 Edellisessä postauksessa oli lupaus valokuvista, joten tässäpä näitä nyt olisi. Syksyn Mallasto on siis hento ja lähes NUDE, mutta kivana yksityiskohtana roopeankkamainen poskiparta ja tummanruskeat nappisilmät.
Ylin ja tämä alapuolella oleva kuva on napattu aivan hetki sitten sen jälkeen, kun saavuimme kotiin eläinlääkärivisiitiltä. Siitä kerron alempana

 Antin äidin koira Piki oli meillä tosiaan kylässä. Piksukin mahtui pariin kuvaan. Yllä olevassa kuvassa näkyy kuinka huisin pitkä flexi koiralla on käytössään. (omasta mielestäni vähän liiankin pitkä, nyt kun olen tottunut tavallisen hihnan kanssa kulkemaan). Mallaa kun voi pitää irti, niin tuossa se touhottaa jonkun reilun metrisen kepakon kanssa. Alempaa kuvaa katsellessa tekee melkein itselläkin mieli kölliä sammalmättäällä :D

Sweet dreams

Käytiin tuossa juuri siis kunnaneläinlääkäriä visiteeraamassa.   


Näppärää:  soittamalla eläinlääkärille ajellessani koulusta kotiin sovittii että kunhan pääsen kotoa hakemaan koiran niin voidaan tulla visiitille :D


Eli 20min oli väliä soitolla ja saapumisella lekurille. 

Malla nostettiin pöydälle ja eläinlääkäri tuttuun tapaan stetoskoopin kanssa tutki koiran ja totesi terveeksi (samalla kun väisteli pusuja).  Nätisti Malla siinä pöydällä seisoskeli kun lääkäri tutki. Meillä hauvavauvat ei saa tikkaria reippaudesta tutkimuksen aikana, vaan kourallisen napuja samalla kun ottaa rokotteen! Voin luvata - toimii! :D

Reippaasti menneen lekurikäynnin jälkeen käytiin heittämässä pieni kävelylenkki taajamassa jossa jolkoteltiin ihan mallikkaasti - vetämättä paras! :) Kuulin jopa pientä kuiskuttelua kulmilta siitä, kuinka hienosti totteleva koira mulla on ;) (hämäsin herkuilla, kun meidän kummallakin puolella oli jos jonkinlaista hännänheiluttajaa) Kuiskuttelijalla taisi olla itselllään joku metsästyskoira-otus hihnan päässä joka onneksi ihan hiljaa seisoi kahdella jalalla että näkisi meidän neidon paremmin. Hehkuin ylpeyttä.