Doupingia ja rauhoittavia (19vko)

Käytiinpäs molluskan kanssa eläinlääkärisetää moikkaamassa, ja hakemassa tuo Rabies -rokote sekä rokotuspassi!

Pikkunen painaa vain 9,5kg, ilmeisesti se hirmuinen kasvupyrähdys vähän on ottanut rauhoittuakseen ja pallero on keskittynyt karvan ja hampaiden vaihtoon.  Käytös oli melko priimaa; seisoi nätisti eläinlääkäripöydällä ja suurella himolla naposteli taas nappuloita pöydältä kun setä pisti piikin. Rauhalliseen käytökseen ilmeisesti kyllä myötävaikutti odotushuoneessa imuroiva siivooja! Lattiatasolla sitä taas ihmeteltiin kuinka täti moppaa ja pyyhkii yms ja hirveästi olisi halunnut kaveriksi mennä. Rauhattomuuteen ja vinkumiseen kuitenkin tehosi sana:" Rauhoitu", aina viideksi minuutiksi kerrallaan.

Rokotus kutisi hieman, mutta meni näemmä ohi. Tuolla se roikkuu Antsan housunlahkeessa kun mies dataa baarijakkaralla istuen. Antsa oli nyt mukana ekaa kertaa mussukan rokotusreissulla, lähinnä ottamassa opiksi miten Malla siellä käyttäytyy ja missä koko paikka täällä edes on, jos vaikka sattuisi tarve tulemaan! Ja täytyy sanoa että kyllä apukäsipari oli tarpeen kun koetti papereita, omia vaatteita/tavaroita ja koiraa pyöritellä yhtäaikaisesti.

Mallalla on nyt sit myös erittäin hieno passi! Kelpaa matkustella! Tosin eihän me koskaan missään ikinä käydä..


Lähtiessä kysäisin eläinlääkäriltä vielä tuosta Mallan matkustuksesta, kun se vaan stressaa sitä ihan älyttömästi. En sitten tiedä johtuuko pahoinvoinnista (on oksentanut pari kertaa) vai pelkäämisestä (mihin voisi viitata täriseminen ja esmes takapenkille ulostaminen) ja jouluksi ois tarkoitus matkustaa useita satoja kilometrejä autolla/junalla kun otetaan suunta Pohjoiseen. Saatiin mukaan muutama pahoinvointiestolääke käyttöohjeineen ja varuiksi resepti rauhoittavia. Suositteli toki kokeilemaan ensin noita pahoinvoinninestolääkitystä, koska onhan se koiran huumaaminen aina koiran huumaamista...

Me ollaan nyt kokeiltu vähän kaikenlaista. On matkustettu tutun ja turvallisen viltin kanssa takapenkillä, tutun ja turvallisen pyyhkeen kanssa etupenkillä. Jalkatilassa tuo ei suostu olemaan. Peräkonttiin meidän autossa ei voi laittaa. (Oon kuullu teorian että voi tuo uuden auton haju olla etova, eli auto vaihtoon vaan..) Koira on suht rauhassa vain sylissä (etu tai takapenkillä) mutta ei pahemmin enään suostu nukkumaan autossa ollenkaan (tosin meidän matkat onkin aika lyhyitä) vaikka aluksi pisti heti maate. Antin mielestä autovaljaat ahdistaa, mutta eipä ne paljon häiritse esmes ulkona kävelytettäessä. Tollerimobiilissa kun Malla sai matkustaa veljensä pehmustetussa yksiössä, se näytti suht rauhalliselta. Mutta toistaiseksi en ole saanut yhtä lokoisia oltavia taiottua tuonne omaan autoon. Pikin kanssa peräkontissa Malla unohti autoilukammonsa tyystin ja olisi halunnut vain leikkiä autossa. Lilyn kanssa autoilu näytti olevan ankeaa, eikä Mallaa kiinnostanut vaikka Lily kuinka olisi halunnut lyödä painiksi. Pari kertaa on syötetty seisovassa autossa koiralle ruoka, joka vähän helpotti autokammoa ja sillä sen sai itse nousemaan autoon. Kiire autosta  pois on aina. DAP on ihan sikakallista...Vähän on kohta jo neuvoton olo. Onneksi joululomalla on aikaa ja koirakavereitakin tuohon autoilun treenaamiseen. Kyllä tää tästä!

Oma asenne autoiluun on ainakin kohissut, kun olen enemmän joutunut ajelemaankin tuon meidän koiraneidin takia.