Keskiviikon tokotreeneistä mä kirjoittelinkin. Torstaina tämä likka säbäili jotenka koiran harrasteet oli isännän vastuulla. Noutotreeni ei kuulemma oikein ole skulannut nyt, noutointo on kokenut pienen inflaation (vaikka minun nähden homma on toiminut ihan kivasti) mutta tähän ehdotin ratkaisuksi pientä taukoa harkkareiden pitämisestä.
Perjantaina käytiin aamupäivästä syksyinen sientenkeruu-kävelyretki Rusutjärvellä Antsan äidin luona. Malla paineli pitkin maita ja mantuja Piki -beaglen kanssa, ja niinhän siinä loppuviimen kävi, että Malla eksyi ryteikköön, kun ei ollut huomannut beaglen paluuta muiden luo. Antsa sen sitten löysi ulisemasta ja ihan hirmuisen innoissaan neito sitte palasi muun 'lauman' luo ja pomppi minuakin vasten kuin olisin pahastikkin hukassa ollut. Pientä paniikkia lienee ollut ilmassa mutta pääasia että koira löytyi.
 |
| Syksyn viimeinen kaunis päivä ja uintiretki |
Rusarin retken jälkeen kerettiin oikeastaan hengata vain hetken aikaa kotona, kun täytyikin suunnata KehäIII ja agimestaan agitreenaamaan. Ensin kerrattiin viime kerralla opeteltu (jokuheitto) käsiohjaus, jota en ollut muistanut Mallan kanssa treenata ollenkaan. Malla sai kuitenkin paljon kehuja osaamisestaan, kun hiffasi homman ja osaa mielestäni hyvin lukea käsimerkeistäni (toisinaan) ohjeita. Mut niinhän se on aina osannut eleitä lukea hirmuisen hyvin :) Idea oli kuitenkin että koira ohjataan kiertämään siiveke ja tietty siihen yhdistetään hyppy. tiukka käännös esteelle siis.
Sen jälkeen olikin vuorossa ensimmäinen esterata, joka koostui kolmesta esteestä jotka olivat peräkkäin samassa linjassa. Hyppy, putki ja hyppy. Viimeinen hyppy osoittautuikin meikäläiselle haasteeksi, sillä taitavuutensa lisäksi tuo koiruus on pirun nopea ja ohjauksen ajoitus on hankalaa kun ei vaan osaa. Ekalla kerralla Malla siis kurvasi vierelleni putken jälkeen. Toisella kertaa Silvia oli radan lopussa valmiina palkkaamaan koiraa (heitti lelun) ja malla meni esteelle hienosti vaikka ei paljoa lelusta välittänytkään.
Viimeisenä käytiin läpi nyt ihan oikeankokoinen puomi. Malla jäljesti hienosti koko puomin matkan. Ja ohjaajat ovat helisemässä sen ennakkoluulottoman vauhdin kanssa mitä Mallasta löytyy. Koiran tasapainottelua kyllä selkeästi haittasi se pannassa roikkuminen. Ja sit piti syöttää koiralle kokoaika herkkuja etenkin siinä keskivaiheella. Syy jäi kyllä vähän mysteeriksi. No, Malla tykkää kun saa nameja.
Loppuviimeksi pientä tutustumista renkaaseen naksutinta apuna käyttäen ja kotiläksyksi tulikin naksuttimen käytön opettelu/hankkiminen jos sellaista ei aiemmin ole.
Mallan hallityöskentelystä on pakko muuten tässä vaiheessa kehua sen keskittyneisyyttä ja kuinka hienosti se tottelee. Hiljalleen alkaa taas tuntuma noihi tottiksiin paranemaan ja ehkä mulla ei olekaan ihan niin kaheli koira (enää) kuin mitä se vähän aikaa sitten oli. On niin mukavaa päästä treenaamisessa eteenpäin ja kokemaan noita onnistumisia :)
<kehu> Ei meinaa tuolla Agin penturyhmässä taida mikään koira seurata omistajaansa taluttimetta yhtä hienosti kuin meidän Malla! </kehu>
Eilen käytiin taas Eekin & Jannen & Jami-veljen ja Niki-pedofiilin kanssa syksyisellä grillausretkellä porvoon metsissä. Eikä taaskaan ollut kovin kaukana ettei ruokana ollut grillattua tolleria ;o
Nappasinkin Eekin kameralla edustuspotretin kolmikosta huomioliiveineen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti