Syksyinen sunnuntai

Niin se on vain syksy hurahtanut ja kohta ohitse, aika menee valtaisaa vauhtia.

Kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet hieman rauhallisempaa menoa, rauhoitellaan hiljaksiin treenitahtia ja keskitytään vähän muihinkin asioihin.

Minulla itselläni näin talvea kohti mennessä energiataso hiipuu sellaiseksi, ettei kolme kertaa viikossa treenaaminen kaiken muun harrastustoiminnan ohessa oikein jaksa nappaa samalla tavalla kuin kesällä.

Tärkeää on myös antaa aikaa itselle ;) Eikä se "lomailu" tai "hölläily" pahaa sille koirallekaan varmasti tee.

Viime viikon keskiviikkona oli koiviksen viimeiset kenttätreenit ennen hallikauden alkua. Kovasti koetan pinnistää muistiani että mitä me siellä sateessa oikein touhuttiinkaan.. ainakin luoksarin pysäytyksiä ja kaukoja jumpattiin. Mallan kaukot oli "ihan ookoot" mutta etenkin vaihdoissa joissa pitää nousta seisomaan, on vielä paljon tekemistä että saadaan ne tehtyä oikein. Meidän kaukojen treenauksessa on sellainen 'erikoisuus' että toisin kuin monet treenaa ko. liikkeen niin, että koira ei liikuttaisi lainkaan takajalkojaan, Malla pyrkiikin tekemään vaihdot etujalat paikallaan. Nyt ainakin nuo vaihdot siltä onnistuu (ihan jokaiselle ruumiinrakenteelle tuo ei tosiaankaan sovi) mutta eihän sitä koskaan tiedä jos vielä joskus joudutaan opettelemaan hissiliike takajalkojen kautta. Luoksarin pysäytykset menee ihan mukavasti, ne myö opetellaan suulliselle käskylle ja Malla sietää aika hyvin toistoja niissä ilman pysäytyksen ennakointia.

Ainakin nyt loppusyksy treenaillaan siis paljolti omatoimisesti, eikä tuota hallivuoroa otettu. Ostelen varmaankin irtovuoroja muilta satunnaisesti, sitten kun siltä tuntuu. Tähän päätökseen vaikutti muunmuassa se tosiseikka, että Malla alkaa tekemään hiljalleen juoksuja jolloinka stressin sietokyky menee olemattomaksi ja pää muuten "pehmeäksi".. mulla on ihan turha vaatia kummoisempaa kehitystä tuona aikana joten treeneissä keskitytään pitämään kivaa ja rakentamaan yhteistyötä; erityismainintana yritetään opetella leikkimään! Samoten tuntuu hiukka turhauttavalta maksaa hallimaksu koko talvikaudesta, josta valitettavan pitkä aika menee Mallan juoksujen takia sivu suun :P

Agility jatkuu kuitenkin normitahtiin kerran viikkoon ja mahdollisuuksien mukaan koetan päästä myös iltasella ottamaan omatoimitreeniä.Agsassa oli parin viikon treenitauko, mutta nyt siirryimme Tuusulaan halliin.
Viime perjantaina oli ekat hallitreenit joissa tehtiin suoraa hyppysarjaa, tutustuttiin keinuun ja lopuksi Malla pääsi kokeilemaan keppejä! Hypyissä ei muuta erikoista kuin Mallan hyppytekniikka, joka vähän pistää miettimään mahdollisten lihasjumien olemassaoloa. Nämä pari viikkoa kun Malla on ulkoillut pääsääntöisesti metsälenkkien muodossa. Yllättäen riekku-iitalla siellä meno on kaikkea muuta kuin rauhallista.. joten emännän pitää panostaa tuohon venyttelyyn ja hierontaan ja muistuttaa taas itselleen että varaa koiralle ajan fyssarille/koirahierojalle taas uudelleen :) Toisaalta Malla hyppäsi ensialkuun nelivitosia, eli voihan se "takajalkojen mahan alle vetäminen" johtua äkkiseltään turhan korkeista hypyistäkin.

Keinu oli mukavaa puuhaa, koska siihen sisältyi namien syömistä. Avustaja (tässä tapauksessa ohjaajana toiminut Miia Haaranen) lähinnä huolehti siitä että keinu ei koiran painosta rämähdä alas. Alkuun siis totutellaan ihan itse esteeseen ja sitte aletaan hiljalleen viedä sitä suorituskeskeisemmäksi :)

Viimeiset 10 minuuttia käytettiin keppien parissa. Malla teki ensimmäistä kertaa ihan oikean kepit, kaikki 12 nätisti pujotellen. Ongelmana ois nyt hidas ohjaaja sen pakotteena toimivan hihnan kanssa. Pitäis opetella käyttämään ohjureita et päästäisiin siitäkin eroon.. mutta ennen sitä koetan vain saada tuon pakotteen mahdollisimman löysäksi ja tukea hessun omatoimisuutta :) Kepeille toi hakee ihan mukavasti!

Oli siis oikein mukavat treenit ja kivasti saatiin harjoitusta siihen nähden että nyt meidän treeniryhmä on suurempi ja ekalle kerralle pääsi mukaan vain kolme koirakkoa omine haasteineen, joten jokaisella oli nyt runsaasti aikaa tehdä ekasta kerrasta mahdollisimman kiva kokemus koiralle (joillekin kun kyseessä oli ensimmäinen treeni hallissa ikinä)

Pallo!

Tänään käytiin aamulenkki tyttöjen kesken metsässä, mikäs muukaan kuin treenit mielessä. Hidas hämäläinen minussa (äitini on hämeestä kotoisin) alkaa taas heräilemään nomekauden hiipumiseen ja aloittelin treenata vielä niin kauan kuin maa on sula! Ja koska kyseessä oli ehkä syksyn viimeinen aurinkoinen päivä, otin myös kameran mukaan! (saa kuulemma näyttämään siltä, että ollaan käyty metsässä vain kuvaamassa eikä treenattu lainkaan...pyh!)

Ulos mentäessä pakattiin taskuun pari dummya, kaulaan ripustettiin kamera ja pakkasesta kaivettiin muovikassiin yksi varis! (kyllä, sain viimeinkin hommattua pari varista, hyvä minä!)

Siittä sitten suunnattiin metsään. Alkuun Malla sai touhotella aivan vapaasti ja tehdä tarpeensa jne, sitten kaivoin tennispallon liivin taskusta ja otettiin vähän poseerauksia, joita olettekin saaneet ihastella pitkin postausta :)

Smile, you have a toller!

poseerausyritysten jälkeen kaivoin damit taskusta ja tein 2-markkeerauksen metsässä. Jälkemmäisen markkeerauksen kävin hakemassa itse pois, koska Malla yritti karata noutamaan sitä. Toisen se sai hakea koska en itse löytänyt sitä millään... ja sen jälkeen kun lähdin itse siirtymään eteenpäin kohti seuraavaa harkkapaikkaa, Malla lähti etsimään sitä toista markkeerausta. On se jännä miten koira voi painaa mieleensä että mihin se putosi, mutta ei sitä että emäntä kävi sen sieltä jo ottamassa pois?

Kyllähän tuosta nyt näkee, että se toinen markkeeraus polttelee ihan hitosti!

Toisessakin paikkaa tein tuplamarkkeerauksen, mutta siinäkin meinasi varastaa noudolle, joten kävin hakemassa damit pois. sitten kävin vain viemässä yhden damin jonkin matkan päähän ja pyysin noutamaan sen. Nätti perusnouto :)

Tokotreeneissä huomasin että meillä on vähän ongelmaa pitämisen kanssa, joten otettiin sitä dami suussa jököttelyä (ja samalla pari valokuvaa) sitten ihan loppuviimeks. Nameja ei sattunut olemaan mukana, mutta palkkasin sitten (varmaan kaikkien taiteen sääntöjen vastaisesti) vinkupallolla kun hessu suistui istumaan paikallaan dami suussa ajan X.

Ilman palloa ei pitotreeneistä tahtonut tulla oikein mitään.

...mutta lopussa kiitos seisoo!

..tai istuu kivellä

Kun damitreenit olivat pulkassa, olikin aika lähteä tapaamaan herra vaakkua, joka sai hengailla aikansa puun oksalla lidl kassissa relaten. Harmikseni tästä tapaamisesta ei saatu kuvia, kun kameran akku päätti sanoa sopimuksensa irti juuri ennen tätä tärkeää tapaamista! Mutta ihan perus noutoa lähdettiin hakemaan ja sellainen saatiin. Paras palautus oli linnulla joka oli puolimatkassa minun ja koiran välissä, se tuli ihan käteen asti ensimmäisellä yrittämällä. Suurin duuni meillä luultavasti on tuon linnun kanssa juuri tuon perusnoudon suhteen, että lintu tulisi suoraviivaisesti käteen asti, eikä ensin jäisi 5metrin päähän ja tulisi vasta muistutuksesta käteen. Damien kanssahan tuo ei niin tee, joten joku 'plakki' tossa hommassa sillä selkeästi on mutta luotto on vahva että talven tullen tuo on jo paremmalla mallilla!

Ennen varisjuttuja, paikalle siirryttäessä, huomasin että aukean laidassa kalkattaa muutama metsäkana(?)lintu. Malla huomasi saman ja kävi vähän ajelemassa niitä lentoon. Eli kyllä tuosta nyt ainakin yksi ylösajava lintukoira saadaan, ;) heh!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Vähän kuvallisempi postaus pitkästä aikaa :)