Kuvia lisätty postauksiin!

Kuvat lisätty näin jälkikäteen postauksiin:

tokoloma alko n-y-t

1v pentutreffit ja muuta reissaamista

Kotia kohti

Varmasti vähän elävöittää loputonta tekstivirtaa :)

Hyvät koirat.

Tollershow 2011


Tuomari ei taaskaan hirveesti tykänny meidän neitosen vaaleasta & puutteellisesta karvoituksesta, hoikasta olemuksesta ja.. no siinäpä ne virheet olikin!

Kehässä arvosteltavana. Tosi vakavissaan.

Hyvän tyyppinen feminiininen narttu. Sievä kiilamainen pää. Erinomaisen tiiviit tassut & miellyttävä luonne. Melko pienikokoinen, turhan nakussa kunnossa oleva, kauttaaltaan hieman hintelän yleisvaikutelman antava 1v. narttu. Sopusuhtaiset kulmaukset & hyvä häntä. Turkki ei parhaimmillaan tänään: ohut & pohjavilla puutteellinen. Värin tulisi olla punaisempi.

Eli eipä tässä nyt sitte muu auta kuin kasvattaa turkkia ja ja elopainoa (vitsi vitsi!) ennen seuraavaa näyttelykehää, joka sijaitseekin ensi kuussa Porvoossa.

Itsehän jännitin aivan älyttömästi. Olin aivan lukossa ennen kehään menoa, ja kehässäkin sain vain vaivoin rentouduttua. Koetin vetää 'rutiinilla' ja koirakin veti erittäin mallikkaasti 'rutiinilla'. Mä olen niin ylpeä meidän pallerosta joka veti tosi hienosti ja taidolla tuon showpuolen vaikka emäntä oli jäykkä kuin rautakanki (aloin vielä tärisemään hillittömästi just ennen kehään menoa) ja koirakin hiukka paineistui kun ekan kerran kehään kipiteltiin. Siis eihän se ollut oikeesti sen kumemmpaa kuin mätsäreissä :D 

Ennen Kehään menoa.

Siellä sitä napotettiin...

Kyllä, olen YLPEÄ <3

Harjoittelijatuomarin kopeloitavana.

Diagonaali

Matkaseurueeseen kuului meidän lisäksi Kaisa Kaaponsa kanssa. Kaapon arvosteli norjalainen tuomari, ja sai myös arvosanaksi tuon keltaisen nauhan, eli H:n. Meillä oli matkassa siis sangen Hyvät koirat!

Kun kehärupeama oli ohi, käytiin moikkaamassa Mallan isoäitiä isän puolelta, Tashaa. Ihana pyöreähkö karvapallo tämä isoäiti, ja jotain samaa tuossa olemuksessa oli Mallan kanssa. 

Ainakin kuonon valkoinen on hyvinkin samoilla kohdin :D 

Tasha oli Tollershowssa joku ennätyskoira, en nyt muista et mikä (olin tosiaan ihan auvot puurona koko näyttelyn ajan) mutta en ihmettele, yhtä kaunis kuin meidän Mollis ;)

Lily oli myös upeasti esiintynyt X-koirissa, joka on ryhmä väri-, kives yms rotumääritelmän mukaan VIALLISILLE koirille. Lille oli tullut kahdesta koirasta toinen, mutta sai tosi kivan (ja melko yhtenevän Mallan kanssa) arvostelun.

Näyttelyrupeaman jälkeen koirat pääsi pulahtamaan, ja sitten suunnattiin ABC:n kautta kotia :) Ilta kului (päikkäreiden jälkeen) Kaapon luona kylässä :)

Kotia kohti!

Reissu alkaa pohjoisen osalta olla pulkassa, Intercity -junassa matkailu sujuu meidän karvakorvalta varsin jouhevasti (tuo koira on nukkunut tuolla lattialla ties jo kuinka kauan.) Mitä nyt nämä saman osaston koiruudet välillä villitsevät hirmuiseen meteliin..

Kaksi kertaa ollaan nyt Molliskan kanssa päästy sorsakatselmukseen metsämiehen matkaan. Kummallakaan kerralla ei lintuja löytynyt edes näyttää asti, mutta kovasti olisivat äijät toistekin ottaneet mukaan, jos ei olisi tämä meidän kotiin päin lähtö ollut niin äkkiä. Harmi - alkuviikosta taas näytti ettei kukaan ole viemässä minnekkään! Syksyn kanalintujahtiin saatiin kyllä kutsu, vaan taitaa riippua tuosta isännästä miten me päästään osallistumaan.

Ensimmäisella kerralla mentiin minun isäni kanssa viinalammille kiertämään lammet ja tsekkaamaan katiskat. Meillä ei ole aikaisemmin koskaan noutajaa ollut, joten isälle 'noutajamainen toheltaminen' oli ihan uutta. Siinähän kävikin niin, isäntä nosti katiskan järvestä, mikä oli mallalle ihan WOOOHOOO! -juttu. No sitten kun isäntä heitti katiskan takasin järveen, niin koira meni perässä. Hätäpäissään isä sitten nosti katiskan takasin järvestä ettei koira tunge kinttuunsa sinne, nii mitäs tekee Malla? No Malla menee järveen valmiiksi oottamaan, että isäntä heittää sen katiskan hänelle .. saatiin tuo kuitenkin nollattua siten, että haettiin Nokkelammista katiska pois kokonaan, eikä sitä siis sitten heitettykään enään jorpakkoon. Naurua ja hauskuutta tuosta episodista kyllä riitti.

Toisella kertaa kierrettiin isosiskon appiukon kanssa joenvartta. Koira haravoisi eellä menemään, mutta ei ilmaissut yhtään minkäänlaista elämää penkalla. Järvellä pörräsi joku tavi, mutta oli liian kaukana tai jotakin, niin sitä ei ammuttu. Riistan sijaan siis taas paljon raitista ilmaa ja liikuntaa. Kummanki mettäreissun jälkeen olin ihan hiestä märkä, eikä tainnut koirakaan kuivana selvitä ;)

Eilen illalla sitten siirrettiin majapaikka siskon luota äidin luo, ja tänä aamuna käytiin Hepokönkään putouksella ottamassa muutama kuva. Hepikseltä sitten startatttiinkin auton nokka kohti Oulua ja nytpä me ollaanki sitte junassa.

Junailusta pari sanaa: kyllä se jonkinlainen eläinvaunu vois olola ihan kiva, tai edes sellainen osasto, missä saisi koiran kevythäkin rakennettua ja koiran sinne majaileen. Ison koiran paikka täällä olikin jo varattu, mutta hieman on hankala hallita hihnassa tempoilevaa, muiden koirien haukkumisesta villiintynyttä tollerineitiä. 5€ eläinmaksu ei mielestäni ole kuitenkaan liian suolainen pitkän matkan junissa. Pääsispä itsekin niin halvalla...

Ulkoasukin koki taas kolauksen. Leiskassa käytetyt kuvat tarttuivat kameraan Hepokönkään jylhissä maisemissa.

Huomenna ois se tollershow :O Ounou! Vähä alkaa jo jännittää...

Hassunhauska kysely

lisätty oikeaan laitaan.

Olisi mukava jos klikkailisit itsellesi parhaiten sopivan vaihtoehdon!

1v. Pentutreffit ja muuta reissaamista & lomailua!

Mallalla on ollut varmaankin tämän kesän tapahtuma- ja reissurikkain viikonloppu ja tälle kuluvalle viikolle on luvassa vielä paljon kokemuksia suunnitteilla pienen tollerin päänmenoksi..

Aloitetaan nyt sitten Lauantaista

Käytiin Nuuksionmajalla pentutreffaamassa Mallan sisaruksia omistajineen, paikalla kaikki muut paitsi Sole - extrana messissä sitten isukki Varro (joka samana päivänä vietti 4v. synttäreitään!) ja Jimi-pappa. (Jim oli taas erittäin rakastunut tähän lapsimorsiameensa ♥).

Retki alkoi osaltamme vähän eri tavalla kuin muilla, sillä meidän startti (miljoonasta kierroksesta johtuen) autolta itse metsään oli aika hidas. Mentiin siis Mallan kanssa jäljessä ja vaadin koiralta kunnollista käytöstä mihinkään etenemiseen, niin kaikki paikalla olleet kävivät koiriensa kanssa yhden lutakon koluamassa vasta kun Mallan kanssa oltiin pääsemässä paikalle. Vaan eipä se mitään, mentiin toiselle järvelle koiraseurueen kanssa ( vastaan tuli n. 20 sienestäjän lauma joka sai melkoiset haukut!) jossa Mallakin pääsi sitten tenhuamaan sisarustensa kanssa jorpakossa. Ko. keikalta ei kovin montaa kuvaa ollut, mutta nekin vähäiset ovat mielestäni ihan hauskoja, mukavia muistoja.

Ulpukka-uinti

Omalla pienellä saarella, sisaruksia ruikuttaa rannalla

Hop! Iskä upotti saaren :D 

 Metsähupeltelujen jälkeen siirryttiin läheiseen pizzeriaan syömään ja vaihtamaan kuulumisia, syömisten jälkeen pidettiinkin sitten pienimuotoiset näyttelyharkkarit pizzerian parkkiksella! Hienosti pennut esiintyi ja esitteli hampaat. Mulla ja Saijalla oli pientä jännitystä ja perhosia vatsassa - ens lauantainahan on sitten se odotettu Tollershow!

Tosiaan - koko reissu espooseenhan tehtiin Eerikan ja Jamin kyydissä. a) eerikan autossa on alumiinihäkki, mistä koira ei syö itseään läpi b) mulla oli aika epävarmat fiilikset paikalle löytämisestä, vaikka onhan mulla luurissa navigaattori, mutta en mä sitä pysty räpeltämään samalla kun ajan autoo! Automatkailu meni Mallalta Jamin kanssa tosi kivasti, ja Espoosta Söderkullaan Nupun kanssa vielä mukavammin! Malla ja Nuppu siis ahdettiin samaan yksiöön Nupulle sattuneen pienen auto-accidentin takia.

Tosiaan, Espoosta ei matka jatkunutkaan suoraan kotiin, vaan heitettiin Nuppu kotiin ja kyllähän sielläkin tuli hetki lätistyä. ja syötyä mustikkapiirakkaa vaniljajäätelön kanssa. Nam! Kiitos Elli & Alex vieraanvaraisuudestanne jälleen kerran ;)

Kuuden pintaan taidettiin sitten olla kotona, ja Mallahan vain koomasi. Itse koetin kuitenkin olla reipas ja siivota asuntoa ja pakkailla tavaroita, sillä samalle illalle oli tiedossa junailua!

Tarkoitushan oli matkata Keravalta Riihimäelle, mutta väsynyt tolleristi hyppäsi Z-junaan ja tajusi jäädä jopa Mäntsälässä pois...(Mäntsälään jäi myös matkaseurana ollut bernhandilainen, vuoden ikäinen Onni!)

Malla ei tykännyt Mäntsälästä ollenkaan, vaan haukkui kaiken mitä pimeydessä liikkui.. kunnes laitoin sen kevythäkkiin, jossa vähäsen saattoi rauhottua. Pyrin näyttämään rentoa esimerkkiä nauttimalla siinä kyytiä odotellessa (Riihimäeltä Mäntsälään ajelee n. 40min) yhden siiderin ja höpöttelemällä koiralle kaikenlaista. Ainoa 'kiva' juttu asemalla olikin yksi humalainen mies, jonka mielestä novascotiannoutajat ovat ihan mahtavia koiria. Malla sieti siis miehen, mutta selkeästi aisti että allekirjoittanut ei kapsahtanut tämän miekkosen kaulaan ja koetti jotenkin 'väistää' miestä ja pysytteli tiukasti jalkojeni juuressa. Ja tiedättekös..mikään ei murra jäätä paremmin kuin toosaansa puhdistava neitokoira!


Päädyttiin siis siihen että siskoni ei jää odottelemaan tunniksi minua saapuvaksi Riihimäelle, vaan haki meidät tytöt Mäntsälästä Lopelle. Lopella oli yksi veljistäni perheensä kanssa ja talo näinollen täynnä väkeä. Muuten yö meni ihan jees, mutta Malla oli vähän levoton ja haukkua paukutti pari yöllistä vessaseikkailijaa - mörköjä nääs.

Sunnuntaina Malla pääsi tutustumaan serkkuni Seropiin Neriin, joka leikkii 'vähän rajuja leikkejä' joten rauhoittumisharjoitusten jälkeen taisin vain pakata Mallan autoon. Sitten me lähdettiinkin piiitkälle ajomatkalle. Pysähdyksiä oli muutaman tunnin välein jolloin Malla pääsi kävelylle ja juomaan vettä ja tekemään tarpeitaan. Sitten neitokainen jätettiin autoon siksi aikaa että ihmisväki kävi vessassa ja kahvilla ja ostamassa vähän lisää karkkia taipaleelle. Matkapahoinvointeja tai kevythäkin syömistä ei esiintynyt ollenkaan. Siinä eräässä Vaskikellomestassa typy oli kyllä hyppinyt häkistä pois - lienekkö hihnan päässä kävellyt ranskis ollut tähän osasyy. Lopulta, reilun seitsemän tunnin uuvuttavan matkan jälkeen oltiin perillä ja Malla juoksi pihasta suoraan järveen :)

Nyt ollaan pari päivää vietetty tässä siskoni luona landella. Malla on saanut leikkiä Suomenlapinkoirapoika Elmon kanssa, saanut uida, nähdä lehmiä (..kieriä kakkatunkiossa..) ja hevosiakin käytiin tänään ihmettelemässä. Isot elikot ovat kyllä kauhistus - vaikkakin tosi jänniä ja mielenkiintoisia - mutta niitä ei onneksi haukuta yhtään!

Tehokaksikko Malla & Elmo

"No mitäs sitten tehtäis?"

"Leikitään!"

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Malla rakasti hengailua landella <3

Hoplaa..!

Elmon karvanpudottelu on vähän vaiheessa, housukarvat vaan pölisee kun jäbä painattaa menemään..

Vauhtia ja ihmetystä Mallan päivään on tuonut myös tämä 3v pojan jässikkä, joka on ihan Malla -fani. Mallalle ollaan heitelty narupalloa jota on sitte noudettu, Mallan jokaista liikettä ja elettä on matkittu ja kontattu perässä leikkien koiraa.. Tänäiltana Kalle sovitteli jopa sukan suuta jo Mallan kuonolle, johon Malla ei reagoinut juuri mitenkään. Vähän käänsi päätään lopulta pois :) Malla tulee ainakin tämän lapsen kanssa niin mahtavasti toimeen, ettäh..! Positiivisia kissakokemuksia Mallalla on tässä ollut yhden Mooseksen verran. Mooses on vanhaherra, joka ymmärtää että koirista paras tapa päästä eroon on olla tekemättä YHTÄÄN MITÄÄN, kun sellainen sattuu kohdalle. Täällä nää on sitte sulassa sovussa makoilleet :)

Malla ja Kalle pussaa!

Malla makoili Mooseksen päällä ja kissa ei sanonut hommaan mittään..

Malla on koko matkan aikana ihastuttanut ihmisiä lempeällä olemuksellaan ja toiminnallisella asenteellaan ja sellaisella tollerimaisella suorasukaisuudella. Mutta sitä Malla ei tahdo täällä maalla ollessa tajuta, ettei kaikkia sisääntulijoita tarvitse haukkua! Sama juttu, jos joku mönkii yöllä vessaan tai aamulla kuudelta navetalle. Tottumiskysymyshän tämä on, ei meillä vaan jatkuvasti ramppaa väkeä ovista kahdesta eri suuntaa. Tänään mulla meni tohon hermot, ja nyt pienestäki ääntelemisestä joutuu vessaan 'jäähylle'. Pääsee sieltä pois kun 'tilanne' on ohi. Toki tämä päivä 2 on jo ollut parempi kuin päivä 1.

Mut se kyl täytyy sanoo, että kyllä maalla on mukavaa! Huomenna uusiin seikkailuihin.. saas nähdä huoliiko kukaan sorsastusmies meitä mukaan, vai joudutaanko käymään omatoiminen tutkimusretki haavakoita etsimässä rantojen kupeesta tästä lähijärvestä.. Malla oli hypätä eräältä sillalta veteen lentoon lähtevän sorsan perään! :)