Lumi satoi ja tuli jäädäkseen. Sehän sopii! Pellolla kävellessäkin näkee nyt helpommin että mitä jälkiä Malla tällä kertaa lähtee kuononsa kanssa seurailemaan, eli siis pitkälti toisten koirien ja rusakoiden hajuja.
Onneksi ennen lumentuloa kuitenkin päästiin aloittamaan pentukurssi. Tai "onneksi" ja onneksi, jostain syystä me treenailtiin mutaisella nurmikolla, mikä ei vallitsevassa säätilassa houkutellut lainkaan esimerkiksi mennä maahan. Sen sijaan kontaktissa istua napotettiin lähes kaikki aika, luoksetulossa ei aikailtu pätkän vertaa ja 'tottis' eli istumaan sekä maahan meno toimi jotenkuten (kontaktissa kuitenkin kokoaika) toisesta koirasta huolimatta. Muuta me ei sitten käytykään läpi sillä kertaa. Meidän kurssikerrat ovat puolen tunnin settejä, mutta en nyt oikeastaan edes tiedä tarvitaanko me sen pidempää aikaa ulkona kahden koiran kanssa. Eli ei mennyt suunnitelmat ihan putkeen, kun ajattelin että sais usean koirakon häiriöt meidän höntyilijälle treenaamiseen. Siellä on yksi staffordshirenbullterrieri Karoliina, ikää 7kk. Ja voin sanoa että Malla oli luokkansa priimus! ;) (no jaa. Karoliinalla luonnistuu kuulemma sitten seisominen, mikä ei taas meillä onnistu lainkaan jos on kinkusta/makkarasta tms. kyse.)
Tänään on itseasiassa seuraava kurssikerta.
 |
| Nappulan kanssa seisominen sujuikin sitten näin hienosti. |
Ollaan myös Mallan kanssa treenattu ihan perus hihnakävelyä kontaktissa. Ja kun neito tietää, että taskussa on namia, tulee vasemmalle sivulle kävelemään ja tuijottelemaan höntyilemättä ihan oma-alotteisestikin, kun on irti. Harjoiteltiin sitä viimeisimpien pentutreffien jälkeen niin tiiviisti muutamia päiviä, että olen pitänyt hieman luovaa taukoa. Omaan tollerin keskittymiskyvyn ja en itsekään jaksa kokoaika olla treenaamassa samoja juttuja. Vaihtelu virkistää! Tavallista hihnassa kävelyä ilman vetämistä ollaan treenailtu myös ja kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa tuloksia saamaan. Se on kuitenkin päivittäinen harjoitus, vaikka joskus vain ihan muutamia kymmeniä metrejä kun kävellään pellon reunalle, jonka jälkeen päästän irti.
Hihnassa vetämiseen minua siis kehoitettiin vain 'kiskaisemaan hellästi koira takaisin' kun lähtee liian pitkälle eteen/vetämään hihnaa tiukalle. Pyrkimyksenähän olisi, että koira jossain kohtaa tuossa sivulla kulkisi. Saattaa olla, että annan asiassa periksi nuo muutamat kymmenet sentit, jotka tuo kävelee edellä. Niin kauan kuin minä päätän suunnan ja vauhdin! (esimerkiksi metsässä koiran kävelyttäminen sivulla saattaa olla haastavaa, koska koira hakeutuu ennemmin siihen samalle polulle kävelemään kuin mihin ihminenkin. Toisaalta edessä kävelevä koira voi jäädä jalkoihin...) Täytyy vielä varmaan kysellä tarkennusta tänään siellä kurssilla.
Olemme opiskelleet kuluneella viikolla myös sisäsiisteyttä! Siivotessa heitin kaikki "Mallan pissamatot" ulos ja jätin tuulettumaan. Kas vain, se satoi lumen ja matot jäi ulos.Terassinoven eteen laitettiin muutama sanomalehti ja kumimatto. Kumimatto revittiin kappaleiksi varmaan alle vartissa siitä, kun siihen pääsi käsiksi, eli kun minä nukahdin sohvalle. No, taisi olla huonolaatuista tuo HongKongin 3e kumimatto, ei läpäissyt laaduntarkistusta. Mutta siis pelkällä sanomalehdellä ollaan menty monta päivää jo, ja tässä taisi mennä 3 vai 4 päivää ilman sisävahinkoja (tosin max. 4h yksinoloilla). Eilen oli tullut pissat paperille, mutta silloin olinkin vajaa 7h pois. Aamulla oli köntsät paperilla, mutta se olikin melkein odotettavissa.
 |
| Possu possutikulla possujensa kanssa. |
Viimeaikoinaha Malla on tavannut runsaasti sisaruksiaan, eikä niin paljoa toisia koiria. Korjattiin tilannetta viime viikonloppuna. Lauantaina käytiin moikkaamassa Piki-beaglea Rusutjärvellä ja rotweiler Pimu tupsahti sunnuntaina aamupäivästä visiitille omaan pihaan. Pimu oli hurjan pelottava ilmestys ja sai alkuun osakseen räksytystä, jonka jälkeen juostiin kovaa kyytiä karkuun! Pienen alkujännityksen jälkeen mentiinkin sitten jo haastamaan leikkiä, jota Pimu koetti kontrolloida parhaan kykynsä mukaan hieman murahdellen. Eipä siis huvittanut 'vanhusta' meidän vaavin leikkiinkutsut. Sisätiloihin siirryttäessä Pimu kiersi ihmiseltä toiselle kerjäämässä rapsutuksia (olipa muuten kauhea karvanlähtö!) ja omi Mallan leluja itselleen. Ne toki otettiin pois ja pistettiin piiloon aina sen jälkeen, kun Pimu niistä innostui. Käytiin myös pieni metsälenkki heittämässä lumimaisemissa ja tytöt juoksi rintarinnan kohti uusia seikkailuja. Hieman ongelmallista oli Pimun taipumus juosta vaikka pellon toiseen päähän ilman mitään korvia takaisintulolle, ja siellä meidän pikku tolleri viipotti perässä minkä kintuistaan pääsi. Sillä korvia riitti sentään jonkin verran ehkä jopa paremmin kuin Pimulla :) Mutta takaisinpäin ei kyllä tullut ellei Pimukin lähtenyt! Jokaisesta kunnollisesta luoksetulosta kyllä palkittiin riemulla!
Sunnuntaina pistäydyttiin uudemman kerran Rusutjärvellä, minne myös Pimu oli meiltä matkannut. Ja riemuhan oli suuri, kun kaikki kolme koiraa; Pimu, Piki ja Malla juoksivat ympäri asuntoa karkuun toinen toisiaan. Ennen sisälle menoa Malla tapasi Pikin naapurissa asustelevan labbiksen Jackin, joka on vain ½ puolivuotias söpöläinen. Nätisti painivat keskenään, vaikka kokoeroa hieman olikin.
Tällaista koiranelämää tämä viikko. Voisinpa taas koettaa vähän ryhdistäytyä ja ottaa koiruudesta enemmän kuvia, niin ei tarvitsisi kirjoittaa näin paljoa!
Näin on nyt meidän lähimmät koirakaverit tavattu. Seuraavaksi olis kai vuorossa kissakaverit!
