Meneepäs nämä viikot nopeasti! Ihan hurjaa on tämä vauhti ja kehitys, mitä pienessä koiranpennussa saamme havaita ja joka päivä löytyy neidistä uusia puolia. Vähän jo tunnustellaan sitä omaa roolia laumassa ja mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Myös turkki on alkanut menemään karheammaksi, eikä ole niin pehmeänpörröinen pentupallero.
Isäinpäivän aattona, 13.11 oli järjestyksessään toiset pentueen treffit Espoossa, Serenan parkkipaikalla. Paikalle saatiin kerättyä seitsemästä pennusta 6. Catin mukana olivat Riika ja Mika, sekä tietenkin Varro. Pidettiin hieman ohitusharjoituksia ja kontaktitreeniä, ja lapset saivat taas retuuttaa varista. Tällä kertaa kukin vuorollaan sai kantaa hihnassa vaakkua. Meidät yllätti se, että Malla ei lähtenyt minun kanssani kilpailemaan variksesta, vaan innostui siitä vasta kun Mika yritti 'varastaa sen laumalta'. Polleana tyttönä sitä varista kuitenkin kannettiin - vauhdilla! Antti ei saanut kummoista kuvaa tapahtumasta ikuistettua - minun ohjeena kun oli mennä ja LUJAA heti kun vaakku olisi suussa. Näin annetaan koiralle mahdollisimman vähän aikaa miettiä että mitä sen pitäisi tehdä.
Sää oli tosiaan varsin hurmaava. Onneksi tuossa treenituokiossa ei sentään satanut kummoisemmin, vaikka tihkua tuppasi tulemaan.
Malla otti kontaktia nätisti, vaikka ne ohittamiset ei kovin nätisti menneetkään. Mutta olihan kyseessä eka kunnon treenikerta häiriötekijöillä... ja 5 leikkikaveria ringissä - ei sitä voi pentu ymmärtää että miks pitäis mennä ohi ! Treeniä treeniä..
 | |
| Tässä me vähän rauhoitellaan, kun siirryttiin iloisiin luoksetuloihin. |
Treenattiin siis myös luoksetuloa. mutta siitä meillä ei ole julkaisukelpoista kuvaa, kun oltiin niin taitavia ja Malla tuli luokse nopeammin kuin koskaan. (ja siinä yhdessä ainoassa luoksetulokuvassa mulla on niin pöljä ilme että huh huh!) Catin motivaatiokaninkarva oli Mallan mielestä maailman ihanin juttu!
 |
| Kuvia tapaamiselta on suht vähän, koska laatu oli mitä oli :D |
|
|
|
|
|
 | |
| Vauhtia riitti |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
