sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Tollerileirillä ihmisten jalanjäljissä!

Osallistuimme jokavuotiseen tollerifestivaaliin eli tollerileiriin vähän tavallisuudesta poiketen majoittumalla varsinaisen leirikeskuksen ulkopuolella vuokraamassamme Villa Valossa. Mökki oli tosi kiva puitteiltaan ainakin nettisivujen ja varustelistauksen mukaan, mutta puutteitakin oli mm. siivouksen ja siisteyden suhteen.. Mutta hyvin me sinne mahduttiin, seikkailussa mukana oli Nupun perhe yhtenä lisävahvistuksenaan vieras Australiasta sekä Jamin lauma meidän lisäksemme :) Itse tollerileiri jäi vähän "kokematta" koulutuksia lukuunottamatta tuon kaukaisuudensa (leirikeskukselle n. 4km) takia, mutta mukava iltaohjelma muodoistuikin sitten syömisestä ja saunomisesta sekä paljussa pulikoinnista (veden esansseista huolimatta..yäk!) :)

Leirin ohessa järjestettävistä koulutuksissa olin valinnut minulle ja Mallalle jotain täysin uutta ja ennen kokematonta, eli PK -jäljestystä. Ohjaajina toimivat Nina Wallenius sekä Tuija Timonen, molemmilla kokemusta monenlaisesta jäljestämismuodosta mm. PK ja pelastuskoirapuolella.

Kurssi startattiin heti perjantaina, ei teoriaosuudella vain ihan käytännön harjoituksella; koirat saivat vuorollaan suorittaa tasonsa mukaisen esineruutuharjoituksen. Malla oli..hmm.. erittäin oma itsensä mitä tulee 10h työpäivän ja 2,5h automatkan jälkeiseen viretilaan, eli eihän se nyt ihan täysillä töitä tehnyt. Mutta mahtavaa nenätyöskentelyä neitokoira esitti alkurevittelyjen (lue: juosten muutaman kerran koko peltoalueen ympäri vailla huolta huomisesta..) jälkeen ja motivoidun esinekasan sijaan jostain löytyi lompakko :) Monikaan esineistä ei palautunut käteen asti koska ohjaajan (eli minun) takanani seurasi ihmismassa ja koira sitten tiputti esineen muutaman metrin päässä. Mutta ei tämä mittään, mukava oli kuulla kehuja koiran tosi luontevasta nenänkäytöstä silmillä etsimisen sijaan (monella kanssatreenaajalla oli ongelmia juurikin katseella etsimisen kanssa). Summa summarun: koira ei oikein keskittynyt annettuihin tehtäviin vaan otti häiriötä alueelle piilotetuista muista esineistä ja niiden hajuista ja toi sitten niitä - mutta kaikki esineet oli ihan kotiinpäin :)

Lauantaina aamulla suunnattiin leirikeskukselle josta sitten ajeltiin autoletkana ekalle käytännön harjoituspaikalle. Ensimmäisenä tehtiin koirakon tason mukaiset jäljet, eli meille tuli ihan aloittelijan harjoitusjälki: tein itse jäljen joka oli n. 20 metriä pitkä suora jälki jonka jokaiselle askelmalle tiputin yhden naturalmenu -palan. Kun jälkien kanssa oltiin valmiita, sain luvan hakea koiran autosta. Ajattelin assosioida Mallalle valjaat jälkipuuhiia varten, joten puin koiralle samat valjaat jotka sillä oli Mejä kurssilla jokunen aika takaperin. Malla taisi hiffata ajatukseni, koska haisteli metsäänpäin ihan kuin tietäen että siellä joku on kulkenut ja pitkin leiriä sainkin huomata miten se ilmaisi metsään tehtyjä jälkiä aina sitä mukaa kuin niiden ohi kuljettiin. On se niin tarkka nenä.. Mutta tosiaan, punanenä kytkettiin jälkiliinaan ja lähdettiin ajamaan jälkeä vähän kuin Mejässä. Tuija taisi olla ekalla jäljellä mukana ja kertoi koiran tehneen tarkkaa työskentelyä. Yllättäen, jos koko päivänä ei ole saanut ruokaa ja sitten joka askelmalta löytyi natural menua! Jälkien ajon jälkeen käytiin mökillä syömässä erittäin hyvää grilliruokaa salaatteineen kaikkineen ja palattiin harjoituspaikalle. Tuija ja Nina olivat sitä mieltä, että Mallalle voidaan tehdä n. 40 metriä pitkä jälki ja että muuttuvana tekijänä olisi nyt myös ihminen, eli joku toinen sai tehdä meille jäljen  ja minä tein toiselle aloittelijakoiralle toisen jäljen.

Jälkiä tehtäessä aloittevalle koiralle oli tärkeää muistaa että tärkeitä muuttujia on jäljen pituus ja ikä sekä häiriöt, eikä näitä asioita pidä lisätä tai vaikeuttaa kuin yhtä kerrallaan että koiralla olisi paremmat mahdollisuudet selvitä annetusta tehtävästä :) Mallan toinen jälki olikin n. 15minuuttia vanha, kun lähdimme sitä ajamaan ja tällä kertaa jälkeä seurasi Nina. Koko matkan sain kuulla tosi paljon kehuja koiran jälkitarkkuudesta (se haisteli todella tunnollisesti jokaisen jalanjäljen) ja nenän taitavasta käytöstä ylipäätään. Pakko kyllä myöntää etten ole nähnyt Mallan tekevän mitään hommaa vastaavalla tunnollisuudella ja keskittymisellä! Wallenius myös mainitsi pariinkin otteeseen että Mallan työskentelytapa sopisi todella hyvin erikoisjäljelle. Ja että kyseistä lajia harrastava koettaa opettaa koiralleen vastaavaa työskentelytapaa mikä tulee tuolta tosiaan harjoittelematta! Voin olla siis hyvin ylpeä pikku mussukasta :D

Illalla treenien jälkeen oli vuorossa taas syömistä ja saunomista :) Kävipä isäntäväki myös uimasilla järvessä :D

Väsyneet jäljestäjät (C) Elina Clark


Sunnuntaina kerettiin tehdä vielä yhdet jäljet. Mallan jälki oli taasen noin 40 metriä pitkä mutta oli tällä kertaa hieman kaareva, sen teki mies ja nameja oli tällä kertaa vain joka 3 askeleella, jälki oli n. puoli tuntia vanha. Jäljen ajo onnistui muuten ihan kivasti, mutta Malla palaili välillä taaksepäin tarkistelemaan josko nameja olisi jäänyt välistä.

Summa summarum vielä jäljestyksestä: koiralla ja mulla oli kivaa, saatiin uusia hyviä kokemuksia ja lajin jatkamista suositeltiin ehdottomasti! Mutta täytyy nyt miettiä miten järjestää ajankäyttö treenejä ajatellen. Olin kyllä jo yhteydessä paikalliseen yhdistykseen, mutta heillä treenit on pääasiassa nurmijärvellä, mutta.. täytyy ehdottomasti harkita! Olishan mulla muutenkin tarkoitus tuon kanssa joku päivä suorittaa se BH koe. :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti