Hienon treenin jälkeen on helppo hymyillä!

Kelaillaampa tässä nyt vähän tapahtumia takaperoisesti, kun normaalisti ollaan palattu ajassa päiväkausia taaksepäin :)

Äsken juuri katselin jakson ShowHau:ta, jossa esiintyy edukseen Mallan iskä Varro, ja kuvissa vilahtaa myös pappa-sulho Jimi ja pikkuinen Fria (jota ei valitettavasti olla päästy vielä livenä moikkaamaan! Tää epäkohta täytyy korjata!)

ShowHau jaksoon tästä

Tässä Mallan kanssa odotellaan Anttia saapuvaksi matsista kotia. Kyllä vähäsen pääs harmittaan kun missattiin kauden eka kotipeli mutta onneksi näitä kuluvalle kaudelle riittää varmasti ja kerkeän takapuoltani katsomossa kuluttamaan useaan otteeseen! Ottelu jäi ihan siitä syystä väliin että meillä oli Mallan kanssa toko treenit Koivukylässä. Treeniaika on aikaistettu parilla tunnilla kahdeksasta kuuteen - näkeekin taas vähän aikaa jotakin ja hämärä alkaa laskea vasta treenien loppupuolella siinä missä viime kerralla oli ihan pimeää..

Mallalla oli vähän kummallinen vire, tai no sanotaanko että se oli ihan väärä. Ei keskittynyt tai ottanut pahemmin kontaktia meikäläiseen ollenkaan! Mutta kappas kun alettiin tehdä paikkamakuu-harjoituksia, niin tyttö oli aivan liekeissä! Ehkä vire sitten oli oikea juuri tämäntyyppiseen treeniin..

Kotonahan olen treenannut paikkamakuuta ties kuinka paljon ruokakupin kanssa. Noh, Hannis oli hakenut oppeja joltain muulta kouluttajalta (en jaksa luntata!) ja tätä metodia testattiin nyt myös treenikentällä ekaa kertaa. Idea oli siis siinä, että paikkamakuun päätteeksi koira pääsi namikipolle tyhjentämään potin ja harjoitusta vaikeutettiin asteittain. Ensin kippo oli ihan muutaman metrin päässä: jätin koiran paikkamakuuseen, kävelin kipolle, jätin pari namia ja kävelin takaisin koiran vierelle -> vapautus ja koira säntää kipolle. Viimeisessä harjoituksessa päästiin jopa kokeilemaan seuraavaa: kippo on piilossa esteen takana (joka on n. 15m päässä koirasta) kävelen esteelle (oli tässä tapausessa kyljelleen käännetty A-este) kumarrun laittamaan namin kippoon (koira näkee että kyykistyn ja nousen ylös) sitten jään kyykistelemään hetkeksi esteen taa piiloon (laskin hitaasti päässäni kymmeneen ja sitten sainkin luvan tulla pois) ja sieltä sitten rauhassa paluu takaisin koiran viereen katsomatta koiraa -> viereltä vapautus ruokakipolle. TOIMII!

Paikkamakuu on ollut meidän treeniuran kompastuskivi ja nyt ekojen onnistuneiden harkkareiden jälkeen homma futas tosi hienosti. Tätä treeniä jatketaan sitte kotona ja tarkoitus ois että kisanomaisessa tilanteessa paikkamakuulta mennään koiran kanssa esm repulle jossa tämä namikippo oottelee.  Ehkä Malla ei vaan osaa laskea virettä riittävästi itsenäisesti, vaan tarvitsee tuollaisen kiintopisteen mihin on helppo keskittyä. Kyllä tämä tästä, hitaasti mutta varmasti. Alkaa keinot loppua jos tämän onnistun sössimään, mutta jospa Hannis ei antais tämän tapahtua ;)

Tiistaina käytiin Nikkilän uudessa koirapuistossa ekaa kertaa, puistoiluseurana Alex & Nuppu. Eikä edes onnistuttu eksymään tonne ulkoiluradoille :)

Kuten edellisessä blogipostauksessa lupasin, ei lauantai ollut ihan niin rankka päivä kuin perjantai :) Käytiin Koivukylän koiraharrastajien omissa pienissä kemuissa missä pidettiin vuoden tokottaja ja agittaja -kisat. Mallan kanssa ei osallistuttu niihin mutta valokuvaajan rooli napsahti ainoalle paikalla olleelle kameramiehelle.
Jonkun kolmisen tuntia taidettiin paikalla viettää ja Malla sai leikkiä pikku Tyynen kanssa ja harjotella kytkettynä oloa hirveän huudon saattelemana..

Eka kerta koirapuistossa

Tyynen kanssa painisilla

agility on hankala laji kuvata

...on haastavaa saada koirasta terävä - ei esteellä ois niin väliä..

pussi

Serkukset - eiks vähän oo samaa näköä vai?

naama

Sivuprofiili

Kakarat rehas kentälläkin :)

Rankka päivä!

Tänään voitiin virallisesti viettää Mallan kotiutumisen vuosipäivää ja tänään on ollut varsin koiraisa päivä!

Puolenpäivän aikaan suunnattiin hyvinlevätyn aamun jälkeen siskon luokse kylään, eli Nuppusta tapaamaan.
Muutaman tunnin aikana juostiin pitkin metsiä, koirat nouti keppejä ja häselsivät menemään. Uimassakin tytöt pääsivät käymään.

Kahvitteluhetken jälkeen lähdimme tuli hännän alla kotiin, lisäämään namivarastoja ja tankkaamaan vähän verensokeriarvoja, sitten suunapäänä Juvanmalmille, agsatreeneihin.

Yllättäen Malla oli hyyyyvin väsynyt :) Kerrattiin edelliskerran puomin alastulo maantasalla, sitten ne estekeppien ylikävely ja putki. Sitten puomia nostettiin pöydälle ja treenattiin alastuloa ja lopuksi Malla sai ainoana yli vuoden ikäisenä treenata myös hyppyä, kun muut tekivät jotain esteiden läpijuoksua, jonka Mallakin sai tehdä kerran. Neito ei tosin loppuvaiheessa enään motivoitunut lelusta yhtään, ainoastaa ruoka kelpasi. Ja sen läpijuoksuhomman jälkeen se ryntäs kyydittäjänä olleen miehen luo :D Hassu typy :) Hienosti neito pysyi myös hallinnassa, vaikka välillä pari pentua juoksenteli riemuissaan vapaana!

Agitreenien jälkeen suuntasimmekin Leppisille moikkaamaan Riikaa (ja tyttöjä, joilla oli leffailta.) ja Varro-iskä ja Jim -setä olivat taas ihan sekaisin meidän neidistä. Typy oli tosi rauhaksiin ja levollinen, ihanteellinen kylästelijä :) Riika myös vähän trimmaili taas Mallan korvakarvoja ja putsailipa PLAKKIA kulmureista. Pitää vissiin laittaa joku hammashuolto ajantasalle.

Allekirjoittaneelle viisurin leikkauksessa lääkäri tsekkasi hampaita ja totesi aika osuvasti: alkuun ei oo oikein homma maittanut, mutta sitten on koettu 'herätys' ja viimeaikoina homma on toteutettu mallikkaasti. Ja joo, amalgaamipaikat löytyy meikäläisen poskihampaista...


Mut nyt kyllä päivänsankaria väsyttää. Lupaan, huomenna ei luvassa ihan näin paljoa häppeninkiä :)

PS. Kuvassa uusi peti. Käytössä on!

Mölläämistä

Koivukylän koiraharrastajat järjestivät eilen möllitoko-kokeen. Malla ei tällä; kertaa osallistunut itse kisaan vaikka paikalla olikin. Vettä tuli kuin aisaa, joten meno oli hieman nihkeetä. Koira oli alkuun ihan kierroksilla muista koirista ja sen jälkeen vaikutti siltä; että neiti vihaa vesisadetta.

Vielä on paljon hommia ennenkuin voidaa ALO-luokassa startata. Etenki jos täytyy kisata vesisateella :D

Eli tokotreenejä ei ollut tällä viikolla, perjantaina on sitten agilityä. Eilen tarttui kaupasta mukaan uusi panta (pikalukollinen, ei-nahkaa) ja pikku non-stuffed vinkumyyrä. Ajattelin jos vingulla saisi paremman huomion kovillakin kierroksilla

Jää nähäväksi.

Mallan kotiutumisen vuosipäivää päätin myös muistaa uudella koirapedillä. Sellainen tyynymallinen missä on tassun kuva. Voitte kuvitella mikä kiusaus oli ostaa pienempi peti, jossa teksti 'i <3 my cat' :D

Ajoitus pedin ostolle taisi olla otollinen, sillä vanha, edellisessä postauksessa esiintynyt peti oli levinnyt ympäri asuntoa.. :(

Loppuviikko on pyhitetty siis myös yksinolotreenille. Viikon loma jotenkin korruptoi hienosti menneen kesän. Turhauttavaa.

Minulle ehdotettiin DAP-haihdutinta, mutta tällä hetkellä pudjetti ei anna sellaiselle myötä. Tai varmasti antais jos sen toimiminen tässä tapauksessa olis varma, eikä vain mahdollisuus. Minulle ei ole oikein selvää mikäli dap auttaisi ns turhautumiseen, protestituhoomiseen jne. Koiran ei luulis mitenkään liian ahdistuneen olevan, koska jää mielellään kotiin kun saa dentastickin.

Isäntä lähti tänään kouluun, josta suuntaa sitten pohjoiseen. Peli- ja sukulaisreissu tiedossa. Joten herra ei ainakaan ole aiheuttamassa lisäturhautumisia joten eiköhän tätä yksinolohommaa saada vähän etenemään parempaan suuntaan :) Malla on hyvin kiintynyt/kiinni etenkin tossa isännässä, ja antin ulos lähteminen aiheuttaa poikkeuksetta vinkumista ja levottomuutta. Ihan eri tavalla koira jää kotiin silloin kun itse lähden asunnosta :P

Agiliitaamista ja metsäretki!

Perjantaina aloitettiin UMN agilitykurssi, ollaan Mallan kanssa penturyhmässä. Kouluttajana toimii Silvia Komssi.

Penturyhmässä Malla on ryhmän 'vanhimpia' mutta varmaankin myös innokkaimpia. Kokoaika olis kivaa mennä esteille ja haistella mestoja ja tehä ja tehä ja sanoinko että haluaa tehdä?

Ideana tuolla kurssilla on tutustua esteisiin ja opettaa koira suorittamaan ne oikein. Varsinaisesti ei varmaan hirveästi ratoja opetella, kun esteitä on kaiketi niin paljon (vaikka pentujen kanssa ei kaikkia edes käydä läpi) ja kertoja vain 5.

Näin ekalla kerralla teemana oli puomin alastulo, putki ja estekepit. Puomin alastulo tehtiin maantasalle lasketun rampin kanssa. Se meni Mallalla todella vauhdikkaasti. Putken kanssa ei myöskään ollut mitään ongelmaa, ellei itsehillinnän puutetta lasketa! Ne estekeppijutut meni vähän plörinäksi kun Mollis keskittyi imuroimaan tekonurmea nameista..

Mutjoo, eka kerta! Ihan hyvät fiilikset! Ens kerralle pitää hommata joku lelu (hukkasin mun narupallon tokotreeneissä..) ja tavallinen kaulapanta. Mitään kuristavia/puolikuristavia ei mielellää sais olla.

Lauantaina saatiin extempore-vieraita, kun Eerika & Janne pölähtivät kylästelemään ja koiratkin olivat heillä matkassa. Vielä extempore me päätettiin sitten lähteä eväsretkelle tuohon lähimaastoon. Käytiin todella pikainen kauppareissu kun ostettiin eväät ja kertakäyttögrilli.

Pääruoka: Mozzarellatikkuja, makkaraa ja nugetteja

Pätkisbanaanit, erämiehet evväät. (+kanttarelli)

Bongaa tolleri

Ja nyt kun sain kuvia purettua, saatiin myös vähän kuvia Porvoon KR-näyttelystä!

(C) Janne Tuovila

(c) Janne Tuovila

Ja sitten pari hienoa otosta näyttelyiden jälkeen, kun kuivateltiin vaatteita Eekin ja Jannen residenssissä ;)

(c) Eerika Korhonen

Mallinhommissa (c) Eerika Korhonen

Pikku painit velipoijan kanssa (c) Eerika Korhonen

Koiranilmat

Eilen ja tänään allekirjoittanut on kauhistellut vallinneita säätiloja. Sataa ja sataa.. ja taka-alalla kytee pieni toivon kipinä, että jospa voi kumpa tänä iltana ei pahemmin satelisi ja saataisiin tokottaa rauhassa (märällä) nurmikolla. Aamupäivälenkiltä koiruudella olikin hirmuinen kiire kotiin, pois kaatosateen alta!

Tollerlinks vihjaisikin minulle muistutuksen, että huomenna on Catin Soman 2v synttärit. Tästäpä aasinsiltana jostain tuolta taka-alalta muistui mieleen että taitaa olla hiljalleen tasan vuosi siitä kun tuo energiapaketti nimeltä Malla rynnisti olohuoneeseen ja laittoi päiväjärjestyksen uusiksi. Blogi taisi nopeiden vilkaisujen perusteella tulla vuoden ikään ensikuun alussa, mutta eihän se nyt mikään juttu itsessään ole. Paitsi että tämä kirjoitus on järjestysnumeroltaan yhdeksäskymmenesensimmäinen - eli tarinaa on tullut kerrottua pikku piipertäjän elämästä.

n. 5min kotiinsaapumisen jälkeen. 

n. vuosi kotiin saapumisen jälkeen (ja 20min ennen tokotreeneihin lähtöä)

Mallan kaikki ylemmässä kuvassa näkyvät lelut ovat tainneet löytää tiensä roskiin syystä että ovat hajonneet atomeiksi sen jälkeen, noiden naskalihampaiden taakse kertyi riittävästi puruvoimaa. Ja alemassa kuvassa näkyykin että neiti on varsin onnistuneesti viime aikoina kohdentanut jyrsimisen tarpeensa tarkoituksenmukaisiin nahkarulliin. Valaistuskin on meillä selkeästi mennyt huonompaan suuntaan.. ei oteta siitä stressiä.

Mutta oih ja voih. Tämä syksy tuo niin paljon muistoja mieleen. Onneksi vuosi ei ole koiraa oikeastaan muuttanut henkisesti kovinkaan kummoisesti. Samanlainen höyrypää se on edelleen, vähän enemmän malttia on toki suotu ja hurjasti erilaisia taitoja opittu..

Ja niin rakas kuin pallero meille onkin (viimeksi tänään ollaan koko kööri maattu tuolla lattialla koiran tasossa lässyttämässä sille ja toisillemme) niin ei kyllä ole minkäänlaista pentukuumetta! Mallan pikkupentuajoilta on onneksi niin paljon kuvia, että niissä riittää ihasteltavaa vielä pitkäksi aikaa :)

Ja ennakoidakseni vähäsen tämän blogin 1v fiilistelyä - kiitos lukijoille - tolloisissa merkeissä jatketaan seikkailuja! 

Ja nyt Vähän Äkkiä Tokotreeneihin ennenkuin ollaan TAAS myöhässä!